torstai 29. huhtikuuta 2010

Erinäisiä operaatioita

Pitkän aikaa menikin ilman sen kummempia operaatioita tai koirien sairasteluja. Sitten tulikin kuukauden sisään oikea suma eläinlääkärikäyntejä.

Kino The Harvahammas

Kino (Arttulan Alkuvoima) ehti täyttää peräti 11 vuotta, ennen kuin se tarvitsi ensimmäisen kerran lääkäriä vähän enempi. Huomasin Kinolla kahden alaetuhampaan heiluvan. Nämä eivät tuntuneet Kinon tahtia haittaavan, mutta aiheuttivat sen hengitykseen aika epämiellyttävän lemahduksen. Ei muuta kuin eläinlääkärille käymään.

Kino on malliesimerkki siitä, että kaikki koirat eivät anna tutkia itseään helpoin keinoin. Ihan turvallisuussyistä Kinolle laitettiin kuonokoppa. Joka muuten laitettiin vasta siinä vaiheessa, kun rauhoitepiikki oli jo annettu. Nimittäin vaikka Kino oli unessa se murisi tappajakoiramurinaa ja rauhoituksessa oleva koira päästessään puremaan puree sitä mikä suun edessä sattuu silloin olemaan. Kino ei ole koskaan purrut ketään, mutta tässä tilanteessa kontrolli voi pettää, emmekä me kumpikaan eläinlääkärin kanssa halunneet riskeerata itseämme.

Nyt on heiluvaiset poistettu ja alaetuhampaat ovat harvenneet. Kuvassa näkyy hyvin häkkyrääkin, jolla koiran suu saadaan pysymään auki.

Kaikkien Kinon hampaiden kunto tarkastettiin samalla kertaa. Yksi poskihammas oli hieman reikiintynyt mutta se ei heilunut ja oli hyvin lujasti kiinni, joten se päätettiin jättää paikoilleen. Hammaskivi olisi poistettu samaan syssyyn mutta uskokaahan, kun sanon, että eipä voisi hampaat upeammilta näyttää ja hammaskiveä ei löytynyt yhtään.

Koska koira oli taju kankaalla, käytettiin tilaisuus hyväksi ja operoitiin oikean korvan takaa rasvapatti. Patti oli ollut jo pidempään ja alkanut nyt pikkasen suurentua. Paikkakin patilla oli itseä ärsyttävä, sillä käsi osui siihen aina Kinoa silittäessä.

Patti lähti siististi pois. Haavaan laitettiin itsesulavat tikit. Normaalit tikit olisin saanut poistettua itsekin normaalilta koiralta, mutta koska kyseessä oli Kino, päätimme laittaa itsesulavat tikit, jottei tikkien poiston kanssa tarvitse murehtia. Patin päälle laitettiin suojaksi lappu, jonka ansiosta Kino käveli sen päivän apeana pää alhaalla :) Kumma kyllä, se ei repinyt lappua kuin vasta seuraavana päivänä pois. Haava parani hienosti. Eikä hampaittenkaan poistosta tuntunut olevan koiralle mitään ongelmaa.


Congo The Haavavarvas

Congo (Funny Fabric Wow Blue Congo) alkoi yhtäkkiä ontua etujalkaansa. Aika pitkään kaiveltuani löysin lopulta vasemman etujalan yhdestä varpaan anturasta haavan. Haava näytti puhtaalta eikä se vuotanut. Mutta jos yritin hiukankaan puristaa anturasta niin Congo sai hepulin. Koska pihallani on mm. vanha kanala, josta on ikkunoita hajalla pelkäsin, että haava oli lasinpalasten aiheuttama ja siru olisi jäänyt haavaan. Niinpä kävimme eläinlääkärillä näyttämässä tassua. Congo rauhoitettiin, jotta haava päästiin tutkimaan kunnolla. Syvältä haavasta kaivettiinkin sitten parikin sirua, osa näytti lasilta osa oli sen verran harmaata, että taisi olla pihasoraa. Enivei, hyvä että saatiin ne pois vaivaamasta. Haavaan ei laitettu tikkejä vaan tassu sidottiin pakettiin. Tassu parani onneksi hyvin.

Kevään tassumuotia



Naska The Pattinaama

Naska (Arttulan Discohile) sai nopealla aikataululla poskeensa kunnon patin. Aluksi se oli sen verran pieni, että ei aiheuttanut mitään paniikkioireyhtymää meikäläisessä. Eikä se aluksi edes ollut patti vaan näytti lähinnä omituiselta turvotukselta. Mutta patti kasvoi ihan järkyn suureksi ja turvotti koko naaman ja sai silmänkin melkein umpeen. Patti oli kivikova ja noin luumun kokoinen ja diagnosoin sen oitis syöväksi. Ja eläinlääkärille menoa odotellessa jo mietiskelin, minne kohtaan tonttia Naskan hauta kaivetaan (ai miten niin olen realistinen...) Naska itse oli normaali itsensä, se olisi syönyt luitakin ihan mieluusti eikä tosiaankaan oireillut pattiansa mitenkään muuten, kuin tuolla ulkonäöllään.

Eläinlääkäri totesi heti Naskan nähtyään, että kyseessä on lähes varmasti poskihampaan juuripaise. Huhhuh, helpotuksen huokaus. Naska sai antibioottikuurin, jotta turvotus/tulehdus häviäisi. Viikon päästä turvotus naamasta olikin lähtenyt mutta patti oli jäljellä, tosin hieman pienentyneenä. Tarkemmassa tutkiskelussa poskihampaassa todettiin kiillevaurio, josta näkyi hampaan ydintä. Tästä oli päässyt epäpuhtauksia hampaan juureen ja aiheuttanut paiseen. Sentään en harkinnut hampaan paikkaamista vaan valitsimme hoidoksi hampaan poiston, mikä sitten suoritettiin samantein.

Naska silmät hiukkasen sikkurassa, juuri tultu kotiin. Leikkauksen ajan Naska oli maannut vasemmalla kyljellä ja suupielestä valui verta kivasti turkille.

Naska toipui operaatiosta hämmästyttävän nopeasti. Poskihampaassa on isot juuret ja hampaan irrottaminen on vähän suurempi projekti kuin äkkiä arvaisi. Kyllä kuvittelin, että poski olisi ollut niin kipeä, ettei edes ruokaa voisi syödä kunnolla muutamaan päivään. Kovan tavaran syönti oli kokonaan kielletty, jotta tikit eivät aukeaisi. Tässä näette kuvan Naskasta leikkausta seuraavalta aamulta: Naskalla suussa kaarnan palanen... Sisältä oli takavarikoitu kaikki luut piiloon ja ulkona sai kytätä silmä kovana, ettei Naska olisi syönyt käpyjä, keppejä ja kaarnan kappaleita ynnä muuta kivaa. Ei siis voinut olla kovin kipeä koira.

Juuripaise saattaa kehittyä pitkänkin aikaa ja saattaa olla hyvinkin mahdollista, että Naskan viime syksynä saama kyynelaukon puutos -diagnoosi on johtunut tuosta hammaspaiseesta. Synnynnäisesti kyynelaukko ei puutu, sillä ensimmäisessä silmätutkimuksessa kaikki on ollut ok. No, ompa taas jännitettävää, kun seuraavan kerran mennään Naskan kanssa silmätutkimuksiin :)

Pieniä iloja

Alkuvuosi Arttulassa on sujunut joutuisasti pentuja hoidellen vaikka Kata "oharit" tekikin. Sijoitustytteli Lissu (Arttulan Graniittikide) synnytti Arttulan V-pentueen tammikuussa. Tämä on nyt kolmas sammariyhdistelmä, jossa molemmat vanhemmat ovat kasvattejani.

Pienet "Veet" kopassa.

Sijoituskotiin tästä pentueesta lähti varsin lupaavan tuntuinen niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin pikkuneiti Arttulan Valkoinen Noita.
Arttulan Valkoinen Noita
Naska (Arttulan Discohile) puolestansa tavoitti kaksikin rajapyykkiä pentuinensa. Ihan kunnon jalostuskoiran tavoin Naska pyöräytti peräti yhdeksän pentua :) Hyvin Naska sai moisen katraan hoidettua ja jopa lihoi pentujen hoitoaikana, joten mokoma piti pistää ihan hyvälle dieetille vieroituksen jälkeen. Naska sai myös kunnian synnyttää sadannen Arttulan sammaripennun.

Vaikka Naskan pentue oli iso, olivat pennut melko tasalaatuisia niin ilmeiltään kuin kooltaankin. Alla olevassa kuvassa luovutusikäiset Arttulan Wiikinki Jack ja Arttulan Walkyria - suurin uros ja pienin narttu.
Arttulan Wiikinki Jack ja Arttulan Walkyria
Sijoituksessa oleva Arttulan Nokkela alias Martta kävi meillä tammi-helmikuun vaihteessa treffaamassa Jakkia. Astutushommelit sujuivat jälleen Jakilla mallikkaasti eikä ongelmana ollut kuin kovat pakkaset. No, koiria ei pakkaset tuntuneet haittaavan vaan pikemminkin niistä oli mukava kirmailla hangilla, kun ei tullut heilasteluhommassakaan niin hiki ;)
Arttulan Nokkela
Hip hip hippaa, Martta edellä ja Jakki perässä. Ihan tulee lunta ikävä, kun tätä iloista kuvaa katselee.

Tässä sitten pari suloista rakkauden hedelmää, X-pennut, odottelee rentoina korissa pentulaatikon putsauksen ajan.
X-pentuja

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Pääsiäistä

Minussa näemmä heräsi pieni askartelija kevätauringon myötä ja pääsiäisen kunniaksi näpertelin tosi taidokasta höyhentaidetta. Joulupukin tuomat hopeoidut pronssiporot saivat hiukan uutta luukkia :)

Ja vähänkö mä innostuin noiden höyhenten kanssa...

Collievauvat menivät toiveiden taivaaseen

Katan pentuja odotin kovasti. Katalla on ollut aiemmin kaksi pentuetta ja tämä kantoaika sujui hyvin samalla kaavalla, kuin ensimmäinen, Katan maha oli tuolloin tosi pieni eikä hidastanut sen vauhtia lainkaan (pentuja tuolloin sentään 7 kpl eikä se näkynyt juurikaan ulospäin). Seitsemän viikon paikkeilla masu kuitenkin kasvoi selvästi. Pentulaatikko rakennettiin ja pentuja alettiin odotella jo maailmaan. Kata viihtyi hyvin pentulaatikossaan ja petaili alustat myttyyn useasti päivässä ja nukkui siellä yöt.
Kohta mun pennut syntyvät
Laskettu päivä meni jo. Alkoi huolestuttaa, onko pennuilla kaikki kunnossa. Kata oli kuitenkin pirteä ja söi hyvällä ruokahalulla, joten en hirveän huolissani ollut Katan voinnin puolesta. Soittelin eläinlääkärille ja vuorokauteen 68 asti voidaan odotella varsinkin, jos emällä on kaikki ok ja sen jälkeen pennut pitää leikata ulos jos ei niitä muuten ala kuulua. Vuorokausi 68 tuli sitten kohdalle ja kävimme Katan kanssa ultrassa. Odotimme löytävämme vähintään yhden jötikän, joka ei suostu syntymään mutta yllätyimme kyllä eläinlääkärin kanssa molemmat aika tavalla, kun ultra ei paikantanut yhden yhtäkään pentua! Koska oli pienen pieni mahdollisuus, että kylkiluiden katveessa voisi pentu majailla, ajoin toiselle eläinlääkäriasemalle röntgeniin ja varmistettiin, että todellakaan yhtäkään pentua ei masussa ollut.
Pentuja odotellessa
Jopas jotakin... Pitää sanoa, että oli aika kummallinen fiilis, vähän samantapainen hyvin surullinen olo, kuin koko pentue olisi kuollut synnytyksessä. Minulle ne pennut olivat olleet jo olemassa monta viikkoa ja yhtäkkiä niitä ei enää ollutkaan. Olin jo mielessäni niitä ihaillut ja pitänyt sylissä ja keksinyt nimiä jne. Olihan pennuista jo tullut kyselyjäkin.

Katakin oli sen verran hyvin pentulaatikkoon leimautunut, että kun sen ensitöikseni purin osiin Katalla meni melkein viikko, ennen kuin se unohti boksin olemassaolon. Eläinlääkärit (2 kpl) arvioivat, että Kata oli ollut kantavana ja raskaus oli keskeytynyt jossain vaiheessa mutta Kata oli henkisesti jatkanut raskauttaan. Sitä nyt ei voida tietää millään tavalla mutta ehkä näin oli käynytkin. Olinhan minäkin omalla käytökselläni tukenut Katan mieltä pentujen tulosta rakentamalla pentulaatikkoa, lisäämällä ruokintaa ja loppuvaiheessa myös rajoittamalla liikuntaa.
Yksikään kantava narttu ei tähän mennessä ole hoivaillut leluja, ja jos Kata olisi jotain tälläista tehnyt olisin valeraskautta oitis epäillyt. Nyt sen käytös oli kantavan nartun käytöstä kaikilta niiltä osin, mikä poikkesi normaalikäytöksestä.