Arttulan kennel ja huippu-upeet koirat :)

Torosta ROP-pentu

2011-10-23T22:08:00.000+03:00

Kävin tänään ihastelemassa Toroa Lohjan pentunäyttelyssä. Näin Toron Turun pentunäyttelyssä viisi viikkoa sitten, jossa se oli ROP. Olipa pieni mies kehittynyt sitten viime näkemän ja turkkia tullut lisää, viisi viikkoa on melko pitkä aika, kun puhutaan kasvavasta ja kehittyvästä koirasta.

Toro oli tosi hienosti jälleen ROP-pentu. Ryhmäkisassa tuomari otti kahdeksan pentua jatkoon ja Toro oli yksi näistä. Toro esiintyi varsin mallikkaasti ja oli oikein edukseen mutta harmillisesti sijoitusta neljän joukkoon ei sitten kuitenkaan tullut.

On mukava kyllä nähdä, millainen hurmuri Torosta vielä kasvaa. Toivottavasti lupaavasta sisarussarjasta myös muut innostuisivat käymään näyttelyissä.

Arttulan Börjen Biitti Iskee PEK1 KP ROP-pentu

Galleria pentunäyttelystä 23.10.2011

Galleria pentunäyttelystä 17.9.2011

Parhaimmat otokset Lohjalta:

Arttulan Börjen Biitti Iskee ROP

Hipille hyväksytty luonnetesti

2011-10-09T19:15:00.001+03:00

Olin tänään katsomassa ja videoimassa Hipin luonnetestiä Somerolla. Surkeiden sadepäivien jälkeen oli onni myötä kelien suhteen ja testi suoritettiin viileähkössä mutta kauniissa syysaurinkoisessa säässä.

Kyllä voi kasvattaja olla tyytyväinen taas kerran niin upeaan Hippiin. Hippiä ei paljoa hätkähdyttänyt kummallisuudet, mitä sen eteen tuli. Testistä ei jäänyt Hipille mitään paineita tai pelkoja päälle vaan se oli heti testin loputtua oma itsensä. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, on parasta katsoa oheinen video, en ala sen kummemmin selittelemään, mitä tapahtui.

Luonnetestin osasuoritusten pisteet,
samojedinkoira uros
C.I.B. FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV-07
Arttulan Diilitippi:

Toimintakyky +2 hyvä
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon

Tulos +174 Hyväksytty.

Paljon Onnea Marika ja Hippi :)

Seijan ottamia kuvia luonnetestistä

Katalle tokon avoimesta ykköstulos

2011-10-01T21:11:00.000+03:00

Tänään vietin auringonpaisteisen päivän Tampereella tottelevaisuuskokeessa. Katan kanssa olimme liikenteessä ja aikomuksena suorittaa kauden viimeiset toko-kisat.

Tähän kokeeseen olin muuttanut valmistautumisemme aivan täysin verrattuna aikaisempiin kisoihin. Treenaan ennen kisoja suht maltillisesti (tai ainakin yritän) , hion ja viimeistelen liikkeitä, haen nopeutta tai tarkuutta tms liikkeisiin. Mutta varmaan tuo Kata on jo kyllääntynyt mun treeneihin vaikka yritän keksiä erilaisia tapoja harjoitella, sillä treenaus tuntui nyt vain tuottavan takapakkia liikkeisiin. Sain mm. maahanmenon menemään pieleen, kun palkitsin makkaralla, jonka olin tipauttanut pienten nokkosten alkujen päälle, nehän sitten pistelivät herkkään koiran nenään kivasti. Päätin jotain viikkoa ennen kisaa, että nyt riittää mokoma liikkeiden pilaaminen ja anti olla. Kyllähän Kata jo osaa kaikki avoimen luokan liikkeet, kun on kuitenkin tosi paljon treenailtu ja hiottu niitä pitkin vuotta. Emme siis tehneet yhtikä mitään eikä käskyn käskyä tullut annettua enkä myöskään leikkinyt Katan kanssa yhtään ulkoillessa, mikä on melko epänormaalia toimintaa meille.

Koepaikalla Kata olikin sitten tosi tohkeissaan, kun vihdoinkin alkoi jotain tapahtua. Se kävi aikamoisilla kierroksilla ja mitään oman vuoron odottelua ja seisoskelua sen kanssa ei voinut harrastaa laikaan vaan Kata alkoi heti vaatia toimintaa ja vinkua ja haukkua jos yhtään seisahtui juoruilemaan kavereiden kanssa. Siispä Kata sai odotella autossa, jossa se pysyy aina rauhallisena.

Suoraan autosta mentiin paikallaoloon, jossa oltiin ekassa ryhmässä. En viritellyt Kataa yhtään, jottei kuumene turhaan ja pidin sen jatkuvasti käskyn alla. Paikallaolo meni aivan nappiin ja makuullaolo oli rauhallista, kymppi siitä kiitokseksi. Paikallaololiikkeen jälkeen pidin Katan jatkuvasti käskyn alla ja vapautin sen vasta kehän ulkopuolella, jossa kevyesti palkkasin makupaloilla ja koira autoon. Näin pysyi kivasti "palikat" koiran päässä paikoillaan.

Loput liikkeet sain videolle (kiitos Jannelle avusta). Kaikissa liikkeissä näkyy viimeistelytreenin puute selvänä, perusasentoihin ja vähän sinne tänne tuli extrapaljon vinoutta ja Kata myös joka liikkeessä hyppäsi minua vasten siirtyessään perusasentoon. Toisaalta Katalla oli suoritusintoa paljon, mistä minä aina tykkään ja vaikka kaikki hienosäädöt olivatkin ihan pielessä, nyt onnistui kuitenkin kaikki liikkeet sillä tavoin oikein, ettei tullut yllättäviä "unohduksia" mitä sattui SM-kisoissa. Tuolloinhan Kata unohti mitä koko sivulle-käsky edes tarkoittaa...

Seuraaminen, 9, oli tosi hyvää ja vauhdikkaastihan paineltiin, kävelin taas niin lujaa kuin pääsin ja juoksuosuuskin oli vauhdikas. Vinous ja perusasentojen hitaus hiukan haittasi muuten kivaa kokonaiskuvaa. Motivaatio ainakin oli ihan kohdillaan.

Maahanmeno, 10. Nopeammin Kata olisi voinut mennä maahan mutta muuten melko virheetön suoritus.

Luoksetulo, 6. Alku meni hyvin, pysähtyminen oli aika hidas ja käsimerkin jälkeen Kata tuli vielä monta metriä. Loppu luoksetulo olisi voinut olla nopeampi ja eteenistumisessa Kata jäi liian kauas, sivullemeno jäi vajaaksi. Hyvin osasi tuomari joka virheestä ottaa pinnat pois.

Seisominen, 10. Kymppi on aina kiva asia. Käskyn jälkeen Kata otti pari askelta, siitä olisi voinut pinnan vähentääkin jo, muuten varsin kiva suoritus.

Nouto, 9 meni oikein kivalla vauhdilla ja kapulakin nousi oikeaoppisesti ilman turhia ihmettelyjä, tuonti olisi voinut olla vauhdikkaampi. Luovutus oli vino.

Kauko-ohjaus, 9Hyvin tyytyväinen olen kaukokäskyihin, Kata vaihtoi liikkeet hyvin ja innokkaasti, häntää heilutellen. Tuomari sakotti pisteen verran liiasta liikkumisesta. Videolta voi katsoa, että sitä on melko vähän.

Hyppy, 6. Pitää tunnustaa, että olin tässä vaiheessa jo ihan intoa täynnä, kun meille tulee niin hyvä tulos. On todella vaikeaa pitää itsensä koossa loppuun saakka. Niinpä sitten iloisesti mokasin viimeisessä liikkeessä ja sanoin istu-käskyn liian aikaisin ja eipä Kata sitten tietenkään istunut ekalla käskyllä sinne esteen taakse. Argh sanon minä. Katan kanssa on aina ollut tarkkaa juuri tässä liikkeessä se oikea-aikainen käskyttäminen. Vieläkin harmittaa, sillä saimme vain 6 pistettä, kun liikkeen lopussakin oli vinoutta.

Yhteisvaikutus, 9.

Pisteet yhteensä 172p. mikä on kirkkaasti ykköstulos, jee. Lisäksi sijoituimme kovatasoisessa kisassa kolmanneksi. Ykköstuloksia sai peräti 6 koiraa kymmenestä, tulokset eivät johtuneet lepsusta tuomarista vaan koirat olivat ilahduttavan hyvätasoisia.

Raunio SM 2011

2011-09-16T19:47:00.000+03:00

Pari viikkoa sitten, 3.9., oli meidän raunioradalla Veitakkalassa huippukoirat hommissa, sillä Suomen Mestaruudesta miteltiin rauniokokeissa. Lajiin kuuluu osana myös tottelevaisuus ja ketteryys, jotka suoritettiin ennen raunio-osuutta. Olin itse raunioradalla virallisena valokuvaajana, enkä tottista ja kettistä päässyt seuraamaan lainkaan. Harmillista, sillä olisi ollut mukava nähdä, millä tasolla tottikset ovat tänä päivänä. Kinon kanssa kisattiin raunioilla melkein kymmenen vuotta sitten ja tuohon aikaan tottikset olivat monilla pelastuskoirilla melkolailla heikonlaisia.

Raunioilla odotin nyt näkeväni huippuhienoja suorituksia mutta eipä paljoa päässyt häikäistymään... tosin pitää samaan hengenvetoon todeta, että suoritusta ei oltu tehty ohjaajille helpoksi, sillä ohjaajan liikkumista rajattiin todella paljon - mielestäni kyllä jo aivan liikaa. Ohjaajat eivät päässeet edes näkemään koko etsittävää aluetta. On hyvin vaikeaa lähettää koira suorittamaan etsintää alueelle, jonne ohjaaja ei näe. Ja jos nyt ajatellaan, että olisi aivan todellinen tilanne (Suomessahan maa järisee tämän tästä ja sortuneilta rakennuksilta etsitään loukkaantuneita) niin en usko, että kukaan lähettää koiraansa alueelle etsintään vastaavalla tavalla vaan ohjaaja kulkisi kyllä melko lähellä koiraa.

Ehkäpä tässä kokeessa haluttiin karsia jyväset akanoista ja voittajaksi olisi haluttu itsenäisesti työskentelevä ja ohjaajasta hyvin irtoava koira. Mitalit jäivät kuitenkin jakamatta ja seitsemästä koirakosta kuusi keskeytti suorituksen raunio-osuudella ohjaajan toimesta. Koirat pääsääntöisesti eivät irronneet kymmentä metriä kauemmaksi ja koirilta puuttui rohkeutta etsiä itsenäisesti. Raunioalueella oli useita häiriöhenkilöitä eli vähän niinku raivaushenkilökuntaa, joten luulisi että hyvin treenatulle koiralle olisi helppo tutkia alueella, jossa kuitenkin liikkuu ihmisiä vaikka ohjaaja jäikin kauemmaksi mutta ei se vain näin mennyt ja vain muutama koira kiersi aluetta laajemmin.

Yksi koirista ilmaisi rullalla muut olivat haukkuvia. Ilmaisut eivät olleet kovinkaan hyviä, haukkuvat haukkuivat määrällisesti aika vähän ja osalla oli vaikeuksia pysyä piilolla. Ilmaisut kuitenkin olivat riittäviä ja kaikki ohjaajat löysivät uhrin luo. Koirakot eivät löytäneet kaikkia maalimiehiä, koskeivat kaikki koirat kiertäneet koko alueella, joten ilmaisujakaan ei nähty niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Jokainen koira löysi sen lähimmän piilon. Rullakoira tykkäsi rullastaan vähän liikaakin ja juoksenteli paljon rulla suussa. Omasta mielestäni piilot eivät olleet vaikeita mutta yhtä piiloa ei löytänyt yksikään koirista. Piiloja oli kaikkiaan kolme ja kaikki olivat umpipiiloja eli maalimies, "äijä", oli täysin piilossa eikä koira päässyt kosketuksiin maalimieheen saakka. Ensimmäinen piilo oli vaihtuva.

Vaikkei tuloksia tullutkaan oli tosi kiva kuitenkin seurata koetta ja todeta samalla, että huipulla on tilaa :) Tänä vuonna olen taas monen vuoden tauon jälkeen löytänyt innostuksen raunioihin (kiitos Pikkis ja meidän huippuihana collieporukka) ja kokeen seuraaminen toi lisämotivaatiota treeniin ja toi jotenkin sen lopullisen tavoitteenkin lähemmäksi. Jos SM-kisoihin mielii osallistua tai yleensäkään suorittaa niitä ekojakaan rauniokokeita niin edessä on muutaman vuoden työ. Kaikki kunnia siis koirakoille, jotka SM-kisoihin osallistuivat, ei sinne kuitenkaan ihan viikon parin treenauksella päästä.

Raunio SM 2011 - Galleria

Rauniot on hyvin yleisöystävällinen laji.

Kesäpäivä Tenholassa

2011-08-29T00:44:00.003+03:00

Sain lauantaille kutsun colliemaisille syntymäpäiville Tammisaaren suuntaan, Tenholaan. Yksivuotissynttäreitään viettivät sisarukset Madonna ja Bolivar sekä näiden puolisisarukset Engla ja Pluto. Viimemainitut olivat Katan Ä-pentueesta. Otin mukaani myös Emman ja Pikkiksen ja olipahan kivan näköinen collielauma, joka leikki ja juoksenteli ympäriinsä. Emma oli ainoa soopeli muiden ollessa tricoloreja. Mukavasti koirat tulivat juttuun keskenään vaikka osa olikin aivan tuntemattomia toisilleen.

Kuvia räpsin taas aikamoisen määrän. Koko ajan liikkeellä olevista koirista ei tahtonut saada oikein kunnollisia otoksia. Harmikseni Englasta en saanut yhtään kunnollista kuvaa enkä oikein noista omistakaan sen kummempia. Pluto sen sijaan poseerasi muutamaan otteeseen ja sainkin siitä varsin mukavia kuvia. On se vaan todella upean näköinen. Vaikka eipä joukossa ollut yhtään rumaa koiraa :)

Arttulan Öljyä Laineilla "Pikkis", 6,5 kk

Arttulan Ääriviiva "Pluto", 1 vee

Pluto

Arttulan Iloliemi "Emma", 4 v

BH JK2 Pim Bulan Williruusu "Kata", 6,5 v

Galleriassa paljon kuvia.

Olisi ollut kiva tietää, tunnistiko Kata Englaa ja Plutoa omiksi pennuikseen tai toisin päin. Ö-pentueen kanssahan homma meni aivan pieleen Katan maidontuotanto-ongelmien vuoksi. Pennut vaihtoivat toisen emän hoiviin viikon ikäisinä. Ö-pentueen epäonnen ja onnen sekaisista tunnelmista on pari blogikirjoitelmaa viime syyskuulta:

* Piinaviikko
* Katan eiku Dessan eiku Ellan pennut

Albiinan Turun valloitus

2011-08-14T14:46:00.001+03:00

Turun näyttelyssä tuli vietettyä mukava aurinkoinen aamupäivä. Kehä alkoi ihanasti jo yhdeksältä, mikä on vähemmän jees tämmöiselle ei-aamuvirkulle. Tosin, ilma oli viileä eikä tullut turhan kuuma itselle eikä koirillekaan. Irlantilaistuomari oli alkuun tiukalla tuulella ja heitteli koiria sinisen nauhan keralla kehästä pihalle. Topista ja Turosta tuomari ei tykännyt ollenkaan ja kasvattajaryhmää en saanut tästä hyvästä kokoon. Gladu oli saanut jostain ilmeisesti tyttötuoksuja nenäänsä, koska oli varsin vallattomalla tuulella ja sen esittämisen kanssa sain olla skarppina, kun ihan meinasi alkaa rähinöidä. Tuomari tykkäsi ja Gladulle SA ja sijoitus valioluokan neloseksi.

Albiina oli täydessä turkissa ja aivan täydellisen kaunis (ainakin omasta mielestä). Meidän parin viikon takainen mätsäri oli ollut ihan hyvää harjoittelua, Albiina ei ollut ollenkaan niin sekona, kun näki niitä ihania ihmisiä joka puolella ja aika nopeasti rauhoittui. Esiintyminen meni melko hyvin vaikkakin edelleen Albiina juoksee mun kanssa jotenkin kummallisesti kipittäen. Mutta nou hätä, tuomari ihastui Albiinaan ja sijoitti mielestäni melko kovassa valioluokassa peräti ykköseksi. Ihan meinas tippa tulla linssiin... Albiina voitti myös Paras Narttu -kisassa muut (jipii). Rodun parasta valittaessa Albiina sai vastaansa melkoisen multi champpiooniuroksen, jolle sitten jäi toiseksi. Mutta eipä haittaa, todella tyyväinen olen narttujen voittoon.

Klikkaa Albiinan edustuskuva-Galleria

FI MVA JV-09 Arttulan Oolalaa Albiina VAL ERI1 SA PN1 VSP

Tulokset:
Arttulan Zorro On Legenda JUN EH
Arttulan Åttå Cool Drinkero JUN EH
FI MVA Arttulan Gladiaattori VAL ERI4 SA
FI MVA JV-09 Arttulan Oolalaa Albiina VAL ERI1 SA PN1 VSP

Agilityepiksissä

2011-08-11T23:12:00.001+03:00

Tassut järjesti tänään agilityn epäviralliset kisat Tassukalliolla. Kävin Pikkiksen kanssa viettämässä iltaa sosiaalistumisen merkeissä (Pikkis on vasta 6 kk). Kamera kulki toki mukana.

Arttulan Lennokas Kaveri "Bono"

C.I.B. FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV-07 Arttulan Diilitippi "Hippi"

Galleriassa kuvia pilvin pimein. Kuvien laatu ei ole mitenkään järisyttävä, ilta alkoi väkisin iskeä päälle ja keli oli muutenkin sadepilviä täynnä, joten päivänvalo ei ollut ihan parhaimmillaan. Mutta on siellä muutama ihan kiva otos.

Muoks 12.8. Seijan Galleria

Paimennuksen Pohjoismaiden Mestaruus 2011

2011-08-11T22:57:00.000+03:00

Sarjassamme uusia aluevaltauksia. Kävin viime viikonloppuna katsomassa Somerolla paimennuksen Pohjoismaiden Mestaruuskisoja. Kisat olivat kolmipäiväiset, mutta harmikseni ehdin paikalle ainoastaan sunnuntaina. Tällöin kuitenkin suoritettiin finali, joten pääsin näkemään viimeisen päälle upeita suorituksia.

Oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun näin livenä paimennusta. Oletinkin, että bordercollie on upea sen rodunomaisessa työssä mutta ei sitä voi edes sanoin kuvata, miten järjettömän taitavasti koirat työskentelivät ja miten vaativasta työmuodosta on kyse. Koiranohjaajat ohjasivat ja käskyttivät koiria pillillä ja koiran ollessa kauempana oli pillin katkeamattomat vihellykset varsin huumaavaa kuunneltavaa.

Galleriassa muutama sata valokuvaa

Kiitos Tanjalle selventävästä opastuksesta :)

Salo Horse Show 2011

2011-07-31T23:24:00.000+03:00

Tänä viikonloppuna oli Salo Horse Show, kolme päivää esteratsastusta. Kävin perjantaina katsomassa muutaman tunnin ajan kisoja. On ne hevoset vaan komean näköisiä otuksia, sitä ei käy kieltäminen. Oli mukava ilma ja kiva oli testata miten kameran kapasiteetti oikein riittää kuvaamaan. Kuvia tulikin napsittua pitkälti toista sataa. Alla muutama otos.

Salo Horse Show 2011 - Galleria

Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.

Albiinan mätsärikeikka

2011-07-31T10:20:00.000+03:00

Albiina on pitkästä aikaa menossa näyttelyyn, ensi kuussa Turkuun. Kävimme keskiviikkona Koskella match swhowssa vähän muistelemassa, miten näyttelyssä oikein pitikään olla ja esiintyä. Viimeksi Albiina on ollut näyttelyssä viime vuoden syyskuussa. Albiina oli aivan onnensa kukkuloilla nähdessään niin paljon ihmisiä kaikkialla ja jokaista olisi pitänyt käydä tervehtimässä. Toisin sanoen pieni treeni oli kyllä ihan paikallaan.

Sään puolesta oli mitä hienoin kesäinen ilta ja porukkaa oli paikalla paljon enemmän kuin odotin. Isoja koiria oli n. 40. Albiinan vuoro oli isojen koirien loppupuolella. Tuomari tykkäsi Albiinan suloisesta ja hyvin narttumaisesta ulkonäöstä mutta hän antoi sinisen nauhan lyhyen olkavarren vuoksi.. Esiintyminen meni suht hyvin, vähän kärsimättömänä Albiina ei olisi turhia viitsinyt seisoskella. Pitäisi varmastikin käydä vielä toisessa mätsärissä ennen Turkua.

Sinisten nauhan saaneiden joukosta tuomari napsi suoraan neljä sijoitettavaa koiraa ja Albiina pääsi jatkoon. Ja ylläri ylläri, tuomari sijoittikin Albiinan voittajaksi :)

Tuomarimme oli noin puolet nopeampi kuin muut tuomarit, joten bis-kehää saimmekin sitten odotella toista tuntia. Bis-kisassa kaikki palkittiin ja Albiinan kuudes sijakin tuotti kivan pokaalin ja narulelun. Sinisten voitosta sai pystin lisäksi rusetin, lelun, tilpehööriä ja herkkuja. Ihan kivat palkinnot.

Järjestäjien puolesta otettiin sijoittuneista kuvia. Jos saan niitä käsiini niin linkitän tänne myöhemmin. Tässä jutussa otetut kuvat napsin kännykällä.

Pikkis Juhannusagilityssä

2011-06-29T13:49:00.000+03:00

Juhannusaattona kävin Pikkiksen kanssa katsomassa Tuorlassa agilitykisoja. Pikkis ei ennen ollutkaan käynyt näin isossa koiratapahtumassa, joten reissu olikin osittain tarkoitettu treeniksi sille. Pikkis oli aivan ihastuksissaan, se olisi halunnut käydä tervehtimässä ihan kaikkia ihmisiä ja koiria. Olin tyytyväinen reippaaseen pieneen colliepoikaan, se ei edes huomannut kuulutuksia vaikka kävin seisoskelemassa kaiuttimien vieressä.

Pikkiksen Juhannus Galleria

Toinen syy reissuun oli tietenkin seurata itse kisoja. Heidi ja Bono osallistuivat maksien ykkösluokassa ja videoin heidän suoritukset. Molemmilla radoilla sama virhe kepeillä... muuten meni hienosti.

Kauniit koirat ihan liekeissä

2011-06-23T19:03:00.001+03:00

Minua on hieman ahdistanut, etten ole kovinkaan monessa näyttelyssä ehtinyt tänä vuonna käydä. Mutta ne muutamat, joihin olen päässyt ovatkin menneet oikeasti hienosti ja tokikin tuoneet "hiukan" lohtua elämään. Jos totta puhutaan, kun menee hyvin, on vielä ikävämpää olla käymättä paljon näyttelyissä... Kesäkuussa kalenterissani oli vain kaksi näyttelyä. Omasta laumasta mukana Aurassa oli Tilda ja Riihimäellä Nitro.

Aurassa kasvatteja oli esillä junnuissa Turo, joka tuomarin mielestä oli tosi hyvä mutta vielä keskeneräinen (mikä yllätys 10 kk:n ikäiselle urokselle). Vinskin omistajat piti passittaa pois näkyviltä, jotta sain Vinskille työstettyä taas mieleen, miten näyttelyssä oikein pitikään olla. Kyllä vaan minimaratonin sisältävä juoksutustreeni ennen kehää tuottaa tulosta ja sain Vinskin esiintymään kauniisti, vaikkakin turhan vauhdikkaasti, sillä meinattiin mennä kurveissa ulos ihan väkisin. Vinski esiintyi avoimessa luokassa ja vähän yllättäen otti ja pesi aikamoisen kovatasoiset kilpakumppaninsa ja voitti luokan. Paras uros -luokassa Vinski tuli mahtavasti kolmanneksi. Ja hupsis, sieltähän ojennettiin Vinskille tämän ensimmäinen serti-ruusuke :) Kaksi edellä olevaa koiraa olivat jo valioita, siksi serti siirtyi Vinskille. Urosten kakkoseksi tuli upeassa kunnossa oleva, valioluokan hienosti voittanut Onni.

Pari viikkoa alle 2-vuotias Tilda ihastutti kovasti Auran tuomaria (Pekka Teini), joka nähtyään minut Tildan kanssa kehässä totesi ensi sanoinaan, että ompas namu. Ja kyllä, uskon, että tuomari tarkoitti koiraa :) Tilda sai hyvän arvostelun ja kehut vielä suullisestikin. Tilda tuli luokkansa ekaksi ja Paras Narttu -kisassa voitti muut kaunottaret. Näin Tildasta narttujen paras ja jo toinen serti Tildalle. Veteraaniuros oli kova sana Aurassa ja se oli Rodun Paras (ROP ja ROP-vet) ja Tildasta tuli Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP).

Kasvattajaryhmää en saanut kokoon mutta tupla-sertit Arttulaan ja VSP - eihän sitä voi olla kuin iloinen.

Tildan edustuskuva-galleria Aurasta.

VSP SERT Arttulan Taustasäteily "Tilda"

Jos toukokuinen Rauman näyttely oli kaikkien aikojen märin näyttely niin Riihimäki yritti kovasti viedä tätä arvonimeä itselleen. Vettähän tuli ja sitä todellakin saatiin tarpeeksi. Onneksi näyttely oli urheilukentän ihanalla viheriöllä ja telttakin oli tartanilla niin koirat pysyivät aivan puhtaina. Tosin parkkialue oli kuraisen tulvan vallassa mutta onnistuin saamaan Nitron liki puhtain tassuin alueelle.

Tuomari oli miellyttä Romanian tuttavuus. Hän käsitteli lempeästi koiria ja jutusteli niille mukavia. Nitron ja Congon poika Kaapo esitettiin nuorten luokassa. Kaapolle kiva arvostelu ja SA. Paras Uros -kisassa oli viisi urosta ja Kaapo tipautettiin joukosta pois (neljä sijoitetaan). Nitro oli hyvin kauniissa turkissa ja Merjan superherkut tekivät sen, että Nitro esiintyi aivan nappiin. Esiintyy se yleensäkin hyvin, mutta tuppaa luikertelemaan ja tepastelemaan paikoillaan, mutta nyt keitetty maksa oli niin hyvää, ettei Nitro huomannut kauheasti tehdä ylimääräisiä liikkeitä :)

Tuomari tykästyi Nitroon ja toiseen avoimen luokan urokseen niin kovasti, että pyysi lupaa ottaa niistä kuvia omalla kamerallaan. Eipä ole minulle sellaista ennen sattunut. Nitrohan oli huippu-ihana loppuun asti ja se voitti urokset ja lopulta narttusammarinkin. Nallukkanaama Nitro oli Rodun Paras ja ensimmäinen serti oli totta :)

Valioluokan ykkönen Gladu tuli Paras Uros -luokassa Nitron jälkeen toiseksi. Arttulan tyttösiä ei esillä ollut ollenkaan eikä kasvatteja ollut kasvattajaryhmääkään varten tarpeeksi. Todettakoon, että nyt jos koska olisi ollut ihan kiva olla bis-kisassa ryhmän kanssa, sillä loppukisoissa oli vain 2 ryhmää esillä!

Sammarikehän aikana vettä ei tullut juurikaan mutta iltapäivän ryhmäkisoissa vettä tuli välillä aivan taivaan täydeltä. Kun vitosryhmää arvosteltiin pidin sateenvarjoa itseni ja Nitron yllä, jotta edes vähän pysyttäisiin kuivana. Juostessa sateenvarjo piti hylätä, joten isossa kehässä kyllä sitten kastuttiin ihan kunnolla. Tuomari otti Nitron jatkoon. Vaikka satoikin niin kyllä se vaan oli kivaa olla siellä huippukoirien joukossa. Tuomari jätti viisi koiraa jäljelle ja vasta jonkin aikaa mietittyään tuli kättelemään meidät pois. Eli Nitro oli viidenneksi paras ja fiilis oli kyllä ihan yhtä pollea, kuin oltaisiin sijoituttu neljän joukkoon :)

Alla olevista Nitron kuvista kiitos Tuija Johansson. Lisää Tuijan ottamia kuvia Riihimäeltä.

ROP SERT Mezen The Dark Knight "Nitro"

Tulokset.

12.6.2011 Aura
Arttulan Åttå Cool Drinkero JUN EH
Arttulan Pieni Vinkki AVO ERI1 SA PU3 SERT
FI MVA Arttulan Oikopolku VAL ERI1 PU2
Arttulan Taustasäteily NUO ERI1 SA PN1 SERT VSP

18.6.2011 Riihimäki
Arttulan Urpo Usvatassu NUO ERI1 SA
Mezen The Dark Knight AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP
FI MVA Arttulan Gladiaattori VAL ERI1 PU2

Pakko laittaa tähän loppuun vallan ihastuttava perhepotretti, jossa myös Funny Fabric Tuija ja Arttulan Sirpa :) Koirat vasemmalta lukien äitikoira Funny Fabric Champagne Bee, sen tyttäret Funny Fabric Jambalaya Mint Julep ja Funny Fabric Jujubee Time Bandit sekä ylpeä (onnellisen tietämätön?) isukki Mezen The Dark Knight. Molemmat tytöt saivat pentuluokassa kunniapalkinnon.

Toko SM 2011

2011-06-19T13:05:00.000+03:00

Viime viikonloppuna oli Katan jo kovasti odoteltu koitos SM-tokossa. Kokonaiskuva koepäivästä jäi mukavana mieleen vaikkei kaikki ihan nappiin mennytkään. Jo pelkästään päivän pituus, kokeen suuruus ja samaan aikaan pyörivät kehät (käskyjä satelee joka suunnalta) aiheuttavat häiriötä, jota ei normaalikokeissa yleensä ole. Todella paahtava helle aiheutti omat ongelmansa. Kuumuus auringossa oli ihan järkyttävää.

Kisapaikalla olimme jo puoli kahdeksalta aamulla. Mahdollisimman paljon oleskelimme Katan kanssa teltan varjossa. Katalla oli oma häkki, jossa se köllötteli. Kata osaa odotella häkissä ihan rauhallisena mutta se ei ota tirsoja eikä lepää vaan seurailee ympäristön tapahtumia. Oma vuoromme oli vasta iltapäivällä joskus kahden nurkilla, joten väsymystä alkoi näkyä Katassakin - pitää todeta, ettei itsekään enää ollut ihan huipputerässä tuossa vaiheessa. Luulen kuitenkin, että kuumuus haittasi enemmän minua kuin koiraa.

Avoimessa luokassa oli kisaajia 102. Suoritukset oli jaettu kolmelle tuomarille kisojen sujuvan etenemisen aikaansaamiseksi.

Meidän osuus alkoi paikallaololla ja kaukokäskyillä. Tuomari Aino Juhantalo.

Paikallaolo sujui hyvin, 10 p. Virheitä ei tullut ja Kata makasi levollisena. Paikallamakuuaika on 3 minuuttia, joka alkaa siitä, kun ohjaajat ovat piilossa. Yksi koira lähti, mutta se ei aiheuttanut toisille koirille häiriötä.

Kaukokäskyt sujuivat tosi hyvin, 9 p. Kata vaihtoi asennot yhdellä käskyllä eikä liikkunut yhtään. Tuomari löysi pisteen verran sakotettavaa, oletan, että vaihdot olivat liian hitaita. Olen kuitenkin todella tyytyväinen liikkeen onnistumiseen ilman varsinaisia virheitä.

Sitten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa pääsyä seuraavaan kehään. Siinä helteessä odottelu ei kyllä ollut nannaa. Varjoa ei ollut ja koiraa piti yrittää pitää sopivassa vireessa. Itsellä päällä musta ja hiostava treeniliivi... vähänkö tuli kuuma. Mielellään sitä olisi vetänyt kaikki liikkeet putkeen ja siirtynyt viilennyshommiin varjoon.

Kakkoskehässä suoritettiin seuraaminen ja luoksetulo. Tuomari Timo Pussinen.

Seuraaminen meni omasta mielestä tosi hyvin, 9 p. Tekisi melkein mieli sanoa, että olipa nipo tuomari... Kata seurasi hyvin ja innokkaasti, käännöksiä oli monta ja kaikki menivät hienosti, ilman irtoamisia. Ilmeisesti perusasennot olivat sitten liian hitaita? Ja noihin pisteisiin pitäisi olla tyytyväinen, mutta en kyllä oikeasti ole. Verrattuna sellaiseen suoritukseen, jossa ohjaaja kaikissa käännöksissä kädellä taputtaa itseään reidelle lisäkäskynä (pisteitä 8).

Luoksetulo oli kaikkea muuta kuin hyvä, 5 p. Jätössä Kata meinasi taas lähteä perässäni ja liikkeen alkuun tuli sähläystä. Vauhti oli jotain muuta kuin vauhdikas vaikka alun Kata tuli sentään laukalla. Hitaus tuli kyllä liian monesta pysäyttävästä luoksetulosta ennen kisoja. Pysäytys oli hidas mutta pysähtyi sentään oikeaan asentoon, joten uusi käsimerkki onnistui siltä osin.

Viimeistäkin kehää varten piti odotella hetki. Nyt vuorossa olivat nouto, maahanmeno, seisominen ja hyppy. Tuomari Hannele Pörsti.

Nouto - se meidän varma liike, 0 p. Sarjassamme epäuskoisia juttuja. Jos olisi pitänyt sanoa se liike, joka varmasti onnistuu niin se ois ollut nouto. Tässä vaiheessa Katalla vissiin alkoi ote ja into herpaantua. Noutoon lähtemiseen Kata tarvitsi toisen käskyn, se haki kapulan kuitenkin oikein hyvin mutta sitten takaisin tullessaan alkoi katsella viereistä kehää (?) ja tepsutteli ohitseni kapula suussa. Kata ei yleensä ympäristöä noteeraa mitenkään ja vaikka kapulankin olin vaihtanut niin kyllä tuo oli jokin väsymysoireyhtymän aiheuttama virhe. Kun kutsuin, Kata tiputti kapulan ja tuli ihme vinoistuntaan eteeni. Kapula jäi niin kauas, ettei ollut mitään mahiksia sitä saada otettua.

Maahanmeno on nyt opittu hyvin, jipii, 7 p. Kun se vaadittava liike onnistuu on tosi tyhmää ottaa pistemenetykset perusasentovirheistä (lisäkäskyt). Palkkaamattomuus vähän jumittaa (tai olisko taas uusi pallojumi?) Kataa ja toinen on muka ihan kysymysmerkkinä, kun sanotaan sivulle...

Seisominen, upea upea pysähdys aika hyvätempoisesta seuraamisesta, 7 p. Ja taas, samaa perusasentovirhettä pukkaa.

Hyppy tuli tehtyä varsin komeasti, 9 p. Vauhdikas ja suorastaan lennokas suoritus, johon olen tosi tyytyväinen. Perusasentoon siirtyminen hiukan "tahmea", siitä pistemenetys.

Kokonaisvaikutus 8,67 p. Jokainen tuomari antaa omat pisteensä ja niistä lasketaan keskiarvo. Tuomarit antoivat 9/9/8.

Tulos AVO2 144,67 p, sijoitus 47/102. Suomen Collieyhdistyksen sijoitus 48/69.

Blogin kuvista kiitos Sirpa Käpylä. Lisää kuvia Katan suorituksesta.

Videot meidän suorituksesta. Ensimmäisessä paikallaolo, toisessa loput liikkeet. Kiitos kuvauksista Pasi ja Janne :)

Olipa kisoissa yksi Arttulan koiruuskin :) Janne ja Hilppa edustivat omaa seuraansa alokasluokassa. Ihan kaikki ei onnistunut heilläkään mutta oikein hienosti saivat kuitenkin tuloksen.

Tulokset:
BH JK2 Pim Bulan Williruusu AVO2 144,67 p
Arttulan Xtra Nokkela ALO3 124,75 p

Kisapäivä jatkui vielä oman suorituksemmekin jälkeen. Sen verran alkoi väsymys painaa, ettei mitenkään jaksanut enää seurata toisia koirakoita niin antoisaa kuin se onkin. Lähdimpä ajelemaan kotia kohden. Ajoreitti piti kulkea Klaukkalasta Hanko-Hyvinkää tielle, josta sitten motarille Turun suuntaan. Siinä sitten aikani ajeltua aloin ihmetellä, kun jotenkin outoja paikkakuntia alkoi tulla vastaan. En vaan tiedä, miten voi ajaa senkin verran ison tien, kuin Hanko-Hyvinkää tien ohitse mutta niin vain olin ajellut sellaiset melkein 30 kilsaa ohi Lopelle... "pikkanen" mutka tuli kotimatkaan, kun ajelin sitten Forssan kautta kotiin.

Pientä kisajännitystä...

2011-06-09T12:05:00.001+03:00

Katan tokoliikkeiden viimeistelyhionta SM-kisoja varten on edennyt yleisesti ottaen varsin mukavasti. Olen muuttanut Katan palkitsemistapaa jonkin verran. Saa nähdä, miten sitten kokeessa käy, koska tämä pari viikkoa mikä on ollut aikaa ajaa muutoksia liikkeihin on ollut kuitenkin lyhyt aika sellaisen hyvän rutiinin saamiseksi. Katan kanssa kun ei voi edes junnata mitään, koska sillä on taipumus innoissaan alkaa ennakoimaan suorituksia.

Ikä muuttaa näemmä myös koiraa. Nuorempana Katan palkkana ei voinut käyttää makupaloja, se ei niitä pitänyt mitenkään palkitsevina vaikka muuten on ahne ja ruokakuppi tyhjenee hetkessä. Mutta kun treenataan tottista niin pallo ja heiteltävät lelut olivat se ykkösjuttu. Pallo on edelleen in mutta yllättäen makupalatkin ovat alkaneet maistua hurjan hyvin. Kata täytti helmikuussa 6 vuotta.

Liikkeestä maahanmeno on alkanut namipalkalla sujua kuin rasvattu. Eipä tarvita enää toista käskyä ja maahanmeno on tosi nopea (katsopa tuosta videosta).

PM-kisan videon kun katsoin tarpeeksi monta kertaa, tajusin lopulta, miksi Kata otti istuvaa asentoa pysäytyksessä. Ikinähän sitä ei ole istuvaan asentoon pysäytetty luoksetulosta. No voi voi, jos antaa käsimerkiksi kaukokäskyjen istu-käsimerkin niin kyllähän fiksu koira yrittää käskyn sitten toteuttaa... Niinpä meillä meni vaihtoon luoksetulon pysäytysmerkkikin, jotta se erottuu kunnolla kaukkareiden merkistä. Tästä sitten seurasi se ongelma, että kun pysäytystä on pitänyt ottaa nyt useampaan otteeseen, alkaa itse luoksetulossa vauhti hiipua. Videosta myös huomasin, että merkkini on vähän hidas, tuosta vielä joku tarkka tuomari tiputtaa pinnan.

Kannattaa muuten siivota joskus kotona. Löysin nimittäin kauan kadoksissa olleen pienen noutokapulan. Videolla on tällä hetkellä käytössä ollut 650g painava kapula (tai voi se painaa enempikin, on aika iso) ja sen kanssa nouto menee muuten hyvin mutta luovutus tuppaa tulemaan vinoksi kapulan painon takia. Tässä onkin sitten ruhtinaalliset kaksi päivää aikaa ottaa treeniä tuolla kevyellä kapulalla.

Ikä alkaa painaa varmaan itseä... mulla ei tahdo pysyä enää mielessä, mitä käskyä piti milloinkin käyttää. Välillä sanon ihan mitä sattuu ja Kata katsoo kummissaan, että mitähän tuo sekoo. Erittäin hyvä esimerkki tossa videolla: palaan Katan luo istumisharjoituksen jälkeen ja sanon sille 'sivulle' ja en edes tajua, että tyhmä minä ja kun katson Kataan, se menee maahan (täytyyhän sitä jotain tehdä, kun kerran käsketään). Toivon vaan, että kokeessa en sitten itse sörssi meidän suoritusta.

Joop, eiköhän se ole sitten siinä. Jos kaikki menee nappiin, Kata vetää aivan loistosuorituksen. Se realistinen, ihan oikea tavoite on saada suoritus ilman nollia. Ja sitten se "Vähänkö ois hianoo" -tavoite olisi päästä palkintopallille :) Katalla on tasan 100 kilpakumppania ja luvassa on hirmu hellettä, joten ihan lahjaksi ei sijoituksia saa. Ja tosiaan, yhtään nollaa ei saa tulla, että saisi edes ykköstuloksen. Onneksi tulostavoitepainetta ei sinänsä ole, PM-kokeissa saimme jo ykköstuloksen ja kisaoikeus seuraavaan, Voittajaluokkaan meillä jo on. SM-kisojen jälkeen alammekin tuloksesta huolimatta treenata täysipainoisesti voittajan liikkeitä.

Henkilökohtainen Suomen Mestaruus käydään ylimmässä, erikoisvoittajaluokassa sunnuntaina, jonne karsitaan 20 parasta lauantain kokeesta. Kata kisaa avoimessa luokassa ja osallistumme Suomen Collieyhdistyksen joukkueessa. Joukkueet kisaavat omasta mestaruudesta lauantaina.

Tottelevaisuuskokeiden SM-kilpailuiden kotisivu

Katalle tokossa avoimen ykköstulos :)

2011-05-22T23:00:00.002+03:00

Tänään koitti se suuri päivä, kolmen vuoden tauon jälkeen eka toko-koe. Koe oli Varsinais-Suomen Kennelpiirin Piirinmestaruus koe, johon osallistuimme Koirakerho Tassujen joukkueessa. Yksilötasolla kisat käytiin ylimmässä luokassa (jossa me siis emme vielä ole).

Keli oli kovaa tuulta lukuunottamatta ihan mukava. Jostain syystä kokeen tulostaso jäi aika vaisuksi. Piirinmestaruuskokeet yleensä ovat olleet syksyllä, joten olivatkohan kaikki vielä talviterässä? Toki on todettava, että tuomarit olivat tänään hyvin tiukkoja, pisteitä ei todellakaan saanut ilmaiseksi ja välillä ei kyllä edes tajunnut, mistä pistevähennykset tulivat.

Paikallaolo oli ensimäisenä liikkeenä, kahdessa ryhmässä. Ekassa ryhmässä yksi koira nousi ja lähti ahdistelemaan vieruskaveria sillä seurauksella, että vain yksi koira jäi paikoilleen ja muuta painelivat ympäri kenttää... uusinnassa osa koirista nousi. Nuo on hyvin kurjia tilanteita, saattaa tulla koulutukseen paljon takapakkia, kun koiran luottamus turvalliseen paikallaoloon häviää.

Avoimen luokan paikallaolossa ohjaajat menevät piiloon, jossa odotellaan 3 minuuttia. Vähän ennen ajan loppumista liikkeenohjaaja tuli sanomaan, että ensimmäinen rivin koirista oli noussut seisomaan. Onneksi Kata oli ihan toisessa reunassa, eikä noussut koira ollut tuottanut sille liikaa häiriötä. Katallahan meni aikoinaan muutama kisa totaalisen pieleen, kun paikaltaan lähtevät koirat aiheuttivat hulabaloon kehässä ja sain tehdä hirveästi hommia, että sain paikallamakuun taas sujumaan. Mutta tänään sujui hienosti ja kymppi tuli.

Seuraaminen meni paremmin kuin hyvin :)

Muut liikkeet suoritimme viimeisenä koirakkona. Meillä meni valmistelut aikalailla nappiin ja sain Katan pidettyä sopivalla fiilikselle ennen omaa suoritusta. Seuraamisessa Kata oli oma upea itsensä, eipä ollut edes supertiukkistuomarillakaan muuta mahdollisuutta kuin antaa kymppi :) Palkkaamattomuus näkyi Katan suorituksissa ainakin omaan silmään selväsi ja sain kyllä olla tosi iisisti itse, jottei Kata "piksahda". Sitä ei parane taputella eikä kehua liiaksi.

Maahanmeno meni just niin kuin ajattelin sen menevän. Ekalla käskyllä Kata jäi istumaan mutta lisäkäskyllä onneksi tipahti alas asti. Luoksetulossa tuli sörssimistä jo jättötilanteessa. En anna jätettäessä koskaan käskyä mutta nyt olisi pitänyt, jotta ois jäänyt sählinki pois. Pysäytys meni pitkäksi ja vauhtiakin olisi saanut olla enempi. Tässä sitä treenattavaa tiedossa.

Seisominen muuten hyvä mutta pysähdys liian hidas. Noudossa kävi sitten itselle ihan äklötyhmä moka. Unohdin oman kapulan autoon (pöljä idiootti). Jouduimme käyttämään järjestäjien kapulaa ja videolla näkyy Katan virheet; hidas nosto ja vielä tipauttikin kerran. Omaa kapulaa ei kyllä tiputella.

Mutta oi sentään, kyllä meidän kaukokäskyt onnistuivat upeasti. Niin vain meidän jumiutumisliike sujui kuin vettä vaan ja Kata vaihtoi kaikki liikkeet vauhdikkaasti. Tuomari taisi havaita liikaa liikehdintää, kun antoi "vain" ysin.

Hyppy olisi ollut aivan täydellinen suoritus, jos Kata ois edestäni siirtynyt yhdellä käskyllä perusasentoon. Tässä vaiheessa tajusin, etten ole tuota sivulletuloa ottanut tänä vuonna kertaakaan, öhöm, oisko pieni treenin paikka tähänkin kohtaan poikaa...

Saimme tuomarilta suorastaan ylistävän loppukehun (ei uskoisi collieksi -tyylinen) ja yhteisvaikutus 9,5. Tuloksena oli just ykköstulos 161,5 pinnaa - jipii. Toinen koirakko sai samat pisteet kuin me. Kukaan ei muistanut, mitkä liikkeet laitettiin vertailuun, jotta voittaja selviää. Tätä saatiin sitten jännittää ihan loppuun asti. Jos tulee sama lopputulos, vertailuun laitetaan liikkeet seuraaminen, luoksetulo ja yhteisvaikutus. Katalla luoksetulo oli sen verran huono, että toiseksi jäätiin. Tiedän kyllä aika monta kohtaa, mitkä olisivat voineet mennä puolipistettä paremmin, jolloin oltaisiin voitettu suoraan ;)

Ilahduttavasti Tassujen joukkue sijoittui joukkuekisassa kolmanneksi (8 joukkuetta). Hyvä me :)

Pisteet (suluissa liikkeen kerroin)
BH JK2 Pim Bulan Williruusu

Paikallaolo 10 (3)
Seuraaminen 10 (2)
Maahanmeno 7 (2)
Luoksetulo 5 (3)
Seisominen 8 (2)
Nouto 7 (2)
Kauko-ohjaus 9 (3)
Estehyppy 8 (2)
Kokonaisvaikutus 9,5 (1)

Yhteensä 161,5p. YKKÖSTULOS :)

Tuomari Ralf Björklund.

Seijan ottamia ihania kuvia koepäivästä

Paikallaoloa lukuunottamatta koko kokeemme filmillä.

Tässä vielä ihana posetuskuva kisapaikalta. Kuvassa meidän lisäksi Katan lapsenlapsi Fiona (Arttulan Öili Tuliruusu).

Kiitos kaikille asianosaisille kuvausavusta, treenivinkeistä ja kivasta päivästä :)

Zanille hyväksytty luonnetesti

2011-05-21T23:40:00.002+03:00

Tylsään elämään saa rutkasti jännitystä, kun lähtee huonon kartan ja yhtä hyvien ajo-ohjeiden kanssa seikkailemaan Helsinkiin. Zanilla oli tänään luonnetesti Herttoniemessä raunioradalla, jonne yritin suunnistaa. On todellinen ihme, että löysin perille enkä löytänyt itseäni jostain satama-altaan pohjasta. Muistin jälleen, miksei Helsingissä ole yhtään kiva ajella. Salo on ihan sopivan kokoinen kaupunki: jos sattuu kääntymään väärästä kadunkulmasta, ei ole eksyksissä lopun päivää :)

Zanin testi sujui hienosti. Ja kuten tuomarikin sanoi, rodunomainen bortsu. Kyllä siihen pitää kasvattajan olla tyytyväinen :) Itse testipaikka oli muuten suht ok, mutta palomiehet treenasivat paloautojensa ja letkujensa kanssa (valitettavasti myös täydessä varustuksessa, hihhi) ja paloautot olivat tyhjäkäynnillä koko ajan. Filmin häiritsevä taustamelu tulee näistä autoista.

Muutama kuva Zanista ennen testiä

Luonnetestin osasuoritusten pisteet,
bordercollie narttu Arttulan Liitomiina:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma

Tulos +144

Ihan ajan hengen mukaisesti näimme melkein tuomarin ilmaveivit... onneksi ei nähty, olisi voinut käydä pahasti. Tilanne sattui, kun tuomari tuli ulos pimeähuoneesta.

Viimehetken tuskanhiki

2011-05-21T00:09:00.002+03:00

Kävimme tänään Katan kanssa treenaamassa Tassukalliolla. Seuraksemme saimme Tanjan ja Marjan bortsujoukkion (kiitos hyvästä seurasta). Ei ollakaan Märyssä käyty Katan kanssa pariin vuoteen, joten kenttä oli hyvä vierastreenipaikka. Piirinmestaruuskisat ovat tulevana sunnuntaina ja nyt suunnittelin ottavani sellaisen lyhyehkön motivaatiotreenin.

Kata ennen treeneihin lähtöä kotipihan voikukkien keskellä.

Useimmiten viimeinen harjoitus ennen kisaa menee jostain käsittämättömästä syystä enempi taikka vähempi pieleen. Tämä kerta ei tuonut poikkeusta sääntöön. Kaukokäskyt ovat vihdoin alkaneet sujua mutta uutena ongelmana on liikkeestä maahanmeno. Jos pysähdyn niin onnistuu mutta jos jatkan kävelyä (niin kuin se kisaliike menee) niin eipä onnistu.

Sain kaukokäskyt sujumaan, kun vaihdoin pallopalkkaamisen kokonaan koiran takana olevaan makupalapalkkaan. Ongelmat olivat johtuneet ns. pallojumista. Eli koira odottaa pallon lentävän niin kovasti, että unohtaa suorittaa vaadittavan liikkeen tai ei yksinkertaisesti pysty suorittamaan. Menee vähän niinkuin lukkoon liian hyvästä palkasta.

Koe on aina koe ja siellä paremmin näkee, millä tasolla koulutus oikein on menossa. Se on sitten kokeen jälkeen tehtävä taistelusuunnitelma ja mietittävä miten jatkan treeniä sen muutaman viikon, mikä on aikaa SM-kisoihin.

Kiitos nimettömänä pysyvälle kuvaajalle :) meidän "lyhyehkön" treenin kuvaamisesta. Lisäksi otimme ryhmässä paikallaolon Tanjan ja Marjan koirien kanssa ja pikkasen hyppyäkin tuli treenattua. Ehkä vähän liiankin tehokas treeni kisan alle mutta jotenkin sitä vain ei osaa lopettaa ajoissa...

Meidänhän piti aloittaa tämän kauden kisat collieiden mestaruuskisoista mutta Katan juoksun piti tietty alkaa eikä voitu kisata. Kävin mestiksissä katsomassa ja ottamassa kuvia. Kuvat tulee joskus nettiin...

Sertejä ja valiota pukkaa

2011-05-19T23:47:00.001+03:00

Viime lauantaina tuli vietettyä Raumalla yksi märimmistä näyttelyistä ikinä. Näyttelypaikalle päästyä oli vielä ok keli, mutta kun näyttelyteltta saatiin pystyyn niin jo alkoi ropista vettä. Ja ropinaa riittikin ihan koko päiväksi. Oli "tosi kivaa" kun koirat kastuivat kehässä ja itsekin oli kuin uitettu rotta. Kasvattien omistajille muistuttelin viikolla, että ottavat sitten sadevarusteet ja lämmintä vaatetta mukaan, kun sateita oli luvattu ja ulkona ollaan koko päivä. Noo, missähän taas omat ajatukset olivat (kenties ehkä tulevissa lauantai-illan riennoissa), kun meikäläisen sadevarusteet jäivät epähuomiossa kotiin...

Mutta eipä pikkuiset sateet hyviä koiria huononna :) Milolla oli karmea karvanlähtö päällä mutta se näytti silti tosi upealle. Milo ylsikin urosten kakkoseksi ja koska voittajauros oli jo valio, serti ojennettiin Milolle, josta tuli hienosti tämän vuoden toinen Arttulan Suomen Muotovalio. Onnea kovasti Milolle ja tukijoukoille.

Junnukoira Turo oli ensimmäistä kertaa virallisissa luokissa eikä yhtään huonolla menestyksellä. Se tuli Milon jälkeen kolmanneksi ja sai vara-sertin. Lisäksi se valittiin VSP-junioriksi. Niin sitä pitää :)

Juniorityttönen Hilppa esiintyi tosi hienosti ja kipitti peräti narttujen kakkoseksi ja ykköseksi tulleen nartun ollessa valio, sertihän sieltä tuli myös Hilpalle. Jee :) Hulda oli nyt toisessa näyttelyssään ja mukavasti tuli ERIä ja esiintyminenkin meni hienosti. Hilppa voitti junnukisassa Turon ja oli siten Rodun Paras juniori.

Demi esiintyi myös mukavasti ja tuomari tykkäsi luokkavoiton ja SA:n verran. Paras Narttu -kisassa ei sijoituttu. Meillähän piti olla jenkkituomari, jolle oisin Demin halunut tuoda esille mutta tietty oli tullut tuomarivaihdos.

Kasvattajaryhmäni tuli toiseksi kunniapalkinnon kera. Arvostelu oli ihan hyvä, suullisesti tuomari sanoi, että koirat ryhmässäni eivät olleet samankokoisia. Niinno, ryhmässä oli kaksi urosta ja kaksi narttua, kyllähän nartut pienempiä ovat kuin urokset?

Enivei, tyytyväinen olen tottakai näyttelyyn ja sateesta huolimatta oli tosi mukavaa. On vain jotensakin tullut saatua kasvatteja kivoihin koteihin :) Kiitos taas kaikille TEAM-Arttulan ihmisille ja myös Marikalle extra-kiitokset avustuksesta (vaikkakin oothan kyllä tiimiä vaikka oisitkin ilman multiupeeta Hippiä liikkeellä).

Oma kamera pysyi kuivana kassin pohjalla, joten kuvia ei ole yhtään. Sikäli mikäli jostain saan kuvia näyttelystä niin lisäilen niitä tänne.

Tulokset, Rauma:
Arttulan Åttå Cool Drinkero JUN ERI1 SA PU3 VARA-SERT VSP-juniori
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI1 SA PU2 SERT SUOMEN MUOTOVALIO
Arttulan Zelda Aamunkoitto JUN ERI3
Arttulan Xtra Nokkela JUN ERI1 SA PN2 SERT
Arttulan Eloisa AVO ERI1 SA

Arttulan kasvattajaryhmä KASV2 KP

Soittelin sitten kotimatkalla Merjalle, joka oli Gladun kanssa Hollolassa näyttelyssä. Kuulemma oli aurinko paistellut koko päivän ja vieno tuuli oli puhaltanut... Gladu oli tullut hianosti urosten kolmoseksi. Onnittelut :)

Tulokset, Hollola:
FI MVA Arttulan Gladiaattori VAL ERI2 SA PU3

Ja vielä lisää Arttulalaisia näyttelyssä. Nala, Peppi ja Luna olivat esillä Äänekoskella. Hilpan siskot Peppi ja Luna olivat ekaa kertaa näytillä virallisissa luokissa. Siitä se lähtee :)

Tulokset, Äänekoski:
Arttulan Mysteeri AVO EH
Arttulan X-Files Pop JUN EH
Arttulan Xtreme Hot JUN ERI1

Lahden Vappunäyttelystä tupla BIS Arttulaan

2011-05-03T11:15:00.001+03:00

Vappunäyttelyn valmistelut aloittelin lauantaina Demin pesulla, sitten ajelin Merjan luo Kärkölään viettämään iltaa vappuilun ja Ruutin pesun merkeissä. Viimeistelimme myös Danten ja Gladun tassukarvoja. Ilta sujuikin siinä mukavasti touhutessa ja hienoja koiria laitellessa. Kiitos Merjalle kestityksestä ja hyvästä seurasta :)

Aamulla arska paistoi siniseltä taivaalta mutta päivän kuluessa saimme lämpimän auringon lisäksi kokea lumisadetta ja suoraan Siperiasta puhaltavaa myrskytuulta. Oli meinaan Kylmä.

Itse näyttely meni paremmin kuin rohkeimmissakaan kuvitelmissa olin uskaltanut edes toivoa. Igor voitti kovatasoisen paras uros -luokan ja sai kaivatun viimeisen sertin jä näin Igorista leivottiin tämän vuoden ensimmäinen Arttulan Suomen Muotovalio. Igor voitti myös parhaan nartun ollen Rodun Paras (ROP). Gladu ja Onni pärjäsivät valioluokassa hienosti, molemmat saivat SA:n ja sijoittuivat luokassa toiseksi ja kolmanneksi. Ruuti tuli avoimen kolmanneksi kivalla arvostelulla ja sai ERIn.

VSP ja ROP Arttulan Nasta Lautaan "Igor"

Demi esiintyi hienosti ja tuomarikin tykkäsi ERIn arvoisesti. Luokassa oli aika monta koiraa ja neljän joukkoon Demi ei ihan mahtunut.

Arttulan Eloisa "Demi" AVO ERI

Kasvattajaryhmään otin urokset sekä Maitain, joka sijoittui avoimen kolmanneksi. Kasvattajaryhmiä oli kaksi ja molemmat saivat Kunniapalkinnon (KP) mutta Arttulan tuli hienosti ykköseksi.

Arttulan kennel ROP-kasvattaja BIS-kasvattaja
FI MVA Arttulan Oikopolku "Onni"
FI MVA Arttulan Nasta Lautaan "Igor"
FI MVA Arttulan Gladiaattori "Gladu"
Arttulan Onnenjuoma "Maitai"

Mia esitti Igorin rotukehässä mutta minulla oli ilo ja kunnia esittää Igoria kasvattajaryhmässä sekä ryhmäkisoissa.

Arttulan Nasta Lautaan "Igor"
AVO ERI1 SA PU1 SERT FI MVA ROP RYP1 BIS1

Iltapäivän ryhmäkisoja odoteltiin ihan jääpuikkoina. Odotus kuitenkin palkittiin runsaskätisesti. Arttulan kasvattajaryhmä arvioitiin Harri Lehkosen maun mukaan näyttelyn parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Kiitos paljon, olen samaa mieltä tuomarin kanssa, ihan parhaitahan ne Arttulan sammarit olivat :)

Arttulan kennel - Best In Show Kasvattaja

Vitosryhmässä oli koiria paljon, varmaan kolmattakymmentä, joten sijoittuminen ei ihan itsestään selvyys ole. Ryhmän alkuperäinen tuomari oli sairastunut ja tuomarina toimikin rotutuomarimme Willemin van Deijl. Ja hän olikin sitten vallan ihastunut Igoriin ja sijoitti Igorin ryhmän 5 ykköseksi. Vähänkö makeeta. Igor jatkoi siitä sitten BIS eli Best In Show kisaan ja tuomari Harri Lehkonen sijoitti Igorin voittamaan koko näyttelyn. Kyllä meinas ihan tippa tulla kasvattajatätillekin linssiin...

FI MVA Arttulan Nasta Lautaan - Best In Show

Siis WAU mikä päivä. Oli tasan ensimmäinen kerta elämässä, kun itse pääsen BIS-pallille kasvattini kanssa ja vielä kahdesti samana päivänä. Tästä kyllä riittää mukavaa muistelua pitkälle tulevaisuuteen.

Parit pokaalit :)

Vielä viimeinen posetuskuva päivän päätteeksi. Loppukehien aikaan alkoi verikin vähän virrata, enkä ollut ihan umpijäässä enää. Väsynyt mutta onnellinen voisi olla myös aika oikea kuvaus.

FI MVA Arttulan Nasta Lautaan ROP FI MVA RYP1 BIS1
ja ylpeä kasvattaja tukka pystyssä

Galleria näyttelystä. Kuvista kiitos Mia Jansson ja Pekka Linhola.

Tulokset:
Arttulan Nasta Lautaan AVO ERI1 SA PU1 SERT FI MVA ROP RYP1 BIS1
Arttulan Gladiaattori VAL ERI2 SA
Arttulan Oikopolku VAL ERI3 SA
Funny Fabric One For Fun AVO ERI3
Arttulan Eloisa AVO ERI
Arttulan Onnenjuoma AVO ERI3

Arttulan ROP-kasvattaja BIS1-kasvattaja

Kiitos kaikille Arttulan kasvateille. Onnea Mialle ja Igorille, eipä valioksi voi enää tuon komeammin tulla :)

Epätoivon aallon pohjassa

2011-04-18T21:48:00.001+03:00

Pitkä treenaustauko ei näyttänyt lisänneen ainakaan koirankoulutustaitojani. Vanha ongelma Katan ja kaukokäskyjen kanssa näyttää vaanivan meitä ihan kulman takana. En osaa enää ajatella, mistä syystä muuten niin tottelevainen ja halukas työskentelijä ei toimi kaukokäskyissä. Jos olen lähellä niin Kata vaihtaa kyllä asennot istu-maahan ihan hyvin ja mielestäni ihan ymmärtäen, mikä liikkeessä on se pointti. Mutta kun yritän kasvattaa etäisyyttä, Kata ei enää nousekaan istumaan, kunhan katselee vain. Se on se vaikein vaihto, maahankaan se ei mene jos olen mennyt liian kauas. Jos ottaa kaukokäskyä treenin alkuun tai loppuun on suoritusteho aivan erilainen eli loppupäässä treeniä on se vaikein suoritus. Ja mikäs se olikaan se viimeinen liike kokeissa... Nyt pitäisi löytää se ihana kultainen keskitie, miten kasvatan etäisyyttä ohjaajan ja koiran välillä siten, että liike onnistuu kokonaisuudessaan. Muutenkin yritän sotkea kaukkareita vähän joka liikkeen väliin, jos se muiden liikkeiden suorittama into siirtyisi kaukokäskyynkin.

Oheisella filmillä linnunlaulun säestyksellä harjoittelemme hyppyä. En yleensä hypytä noin paljon yhteen treenikertaan, nyt ihan tarkoituksellisesti otin enempi, että pääsen näkemään meidän kaikki virheet. Olen kylläkin ajatellut näin, että unohdan pilkun fiilauksen ja vain keskityn siihen, että saan motivaation pysymään korkealla ja itse liikesuorituksen onnistumaan. Fiilataan sitten, kun alkaa SM-kisat olemaan edessä. Ja tarkoitan tässä henkilökohtaista SM kisaa :) (asiaan vihkiytymättömille: henkilökohtainen SM-kulta on mahdollista saada vasta ylimmästä luokasta).

Harkitsen kyllä jo vaihtavani tuota käskyä johonkin muuhun sanaan, sellaiseen, jonka osaan sanoa joka kerta samalla tavalla. Terveisin nimimerkki "Sata tapaa sanoa istu".

Oli muuten kameran sihti pikkasen pielessä, kun ei pysytä koko ajan ruudulla heh. Ja nauhoitus loppui keskenkin, kun muistikortti tuli täyteen. Mitä tästä opimme, pitää muistaa tyhjentää kortti aina ennen treenipäiväkirjakuvauksia.

Kaikki Katan treenipäiväkirjat löydät YouTubesta

2011-03-26T18:12:00.000+02:00

Tokon treenaus Katan kanssa on edennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Käyn avoimen luokan liikkeet pikkuhiljaa läpi siten, että hion yhtä osa-aluetta kerrallaan ja jätän sen sitten taka-alalle hautumaan ja otan seuraavan liikkeen työn alle. Kaukokäskyissä sain edistystä aikaiseksi ja pystyin kasvattamaan etäisyyttä koiraan pikkasen. Kyllä se siitä, yritän pitää oman innostuksen koossa ja kasvattamaan ylipitkän etäisyyden niin pienin askelin, että onnistun. Eka kisa meillä on vasta toukokuussa, joten ihan kivasti on vielä aikaa.

Seuraaminen on varmasti Katan lempijuttu. Katalla on motivaatiota vähän liikaakin ja tätä kautta oikea seuraamispaikka ei tahdo pysyä muistissa. Liika innokkuus tuottaa liian tiivistä seuraamista ja pikkasen ohjaajan eteen tulevaa vinoutta. Mutta motivaatio Katalla on niin hyvä, että vaikka yritänkin hioa täydelliseksi tuota seuraamista niin melko näyttävän näköistä seuraamista Kata tekee nyttenkin virheineen kaikkineen. Halukas ja iloinen koira on kuitenkin paljon kivemman näköinen kokeessakin, kuin teknisesti täydellinen mutta innoton koira. Ykkösjuttu on hauskanpito.

Vähän tuo pihan epätasaisuus haittaa ja pitää yrittää pysyä kameran näkökentässäkin - on siinä ohjaajalla haastetta. Kotipihatreeniä parhaimmillaan :)

Paluu tokon pariin

2011-03-18T23:00:00.002+02:00

Viime vuoden kevätkesä meni kisaamista ja treenaamista ajatellen ihan pieleen leikkaukseni takia, loppuvuosi meni toipuessa ja talvi palellessa pakkasissa. Mutta nyt, kun kevätaurinko lämpöisesti meitä hellii, huomaan kisavireen alkavan nostaa päätään. Katan jälkikoiran ura saa nyt jäädä taustalle ja alan herätellä uinuvaa tokohuippua taas Katasta esiin. Omakin fiilis on tällä hetkellä enempi tokon suuntaan kuin jälkeen ja kyllä se vaan sillä lailla on, että kannattaa treenata sitä, mitä mieli tekee - näin tulee parempaa tulostakin.

Kata on onneksi niin ihana, aina valmis mihin vaan keksin sen johdattaa - lajista viis. Kisakalenteriakin olen jo ehtinyt selata ja tehdä pienoisen kisasuunnitelman. Mullahan on ihan kauhea kilpailuvietti voittovietin lisäksi: jossei kisoissa tule täysiä pisteitä ykköstuloksella ja kultamitalilla niin päähän ottaa ja pahasti. Korkea kilpailuvietti ainakin omalla kohdalla myös pilaa koulutusta, kun lisätään ominaisuuksiini vielä kärsimättömyys ja liian lyhyt pinna niin soppa on ihan valmis tarjoiltavaksi.

Välttääkseni kaikenlaisen typerän mokailun ja saadakseni aikaan huippu-upeaa ja silmiä hivelevän kaunista tottelevaisuutta alan pitää pientä treenipäiväkirjaa (lopultakin, voi joku hihkaista. Viittaan tässä nyt siihen, kun alun alkaen aloin tätä blogia pitää nimenomaan treenikirjoittelua varten). Yritän saada kirjoitettua tänne vähän meidän edistymisestä, en siis joka treenistä kyllä ala kirjoitella, turha luulla semmoista sentään.

Vaikka Katan kanssa onkin kisattu jonkisen verran eikä mistään aloittelevasta koirasta ole kyse niin viimeksi olemme tokossa kisanneet toukokuussa vuonna 2008 (jäljellä 2009). Vaikka nyt tokossa ja palveluskoirien tottiksessa onkin paljon samaa on niissä myös erojakin.

Kata kisaa avoimessa luokassa, jossa nyt ei ole Katan osaamisen kannalta juuri hankaluuksia tuottavia liikkeitä ja se on aika helppo saattaa taas kisakuntoon - paitsi kaukokäskyt. Kaukokäskyt meillä takkuili jo aiemmin ja varmaan pari vuotta on mennyt totaalisesti ilman kaukokäskyjen treenausta. Yritän nyt tällä kertaa olla sörssimättä kaukkareita ;)

Avuksi omaan treenaamiseen otan nyt tavaksi kuvailla meidän treeniä. Nämä pätkät nyt ei ole tarkoitettu miksikään opetusvideoiksi kenellekään vaan nimenomaan itselle avuksi näkemään, mitä sitä oikein touhuaa treeneissä. Tämä video on nyt sitte se meidän lähtötilanne kaukokäskyissä. Kata pysyy aika hyvin paikoillaan ja vaihtaa nopeasti liikeet - silloin kun vaihtaa... nimittäin meidän ongelma on se etäisyys eli kun tulee välimatkaa niin unohtuu, mitä se istu oikein tarkoittikaan...

PS. Haukunta tulee kuvan ulkopuolelta kahden sammarin toimesta.

Karjis Herra Kino Teräs-Pappa Kirppu 12 vuotta

2011-03-07T16:38:00.001+02:00

Edelleen reippaana ja täysin terveenä mennä porskuttaa kaikkien aikojen ensimmäisestä Arttulan pentueesta FIN MVA BH JK3 PERA-A TOKO-EVL Arttulan Alkuvoima eli Kino. Kino on syntynyt vuonna 1999 ja upeat 12 vuotta on nyt eletty ja toivottavasti monta vuotta on vielä edessä.

Kuvassa Kino ja ihan itse Rakkaudella tekemäni Juhla-Hattu :) Lahjaksi herra sai kaikenmoisia herkkuja ja haleja ja rapsutuksia. Haleista Kino ei niin välitä mutta herkut kelpaa kyllä aina :)

Kaivelin arkistoista ihanan yhteiskuvan Kinosta emänsä Rosin (Weiferin Rosi) kanssa neljän vuoden takaa. Rosi on jo enkelikoira.

Kuvatuksia

2011-03-05T23:07:00.000+02:00

Piti olla tänä vuonna superahkera blogin kirjoittelija mutta puolustuksekseni voin kertoa, että olen ollut superahkera kuvienplaraaja. Nimittäin Picasa-galleriaan olen saanut tämän vuoden aikana kymmenittäin lisättyä gallerioita, jotka sisältävät kukin kuvia kymmenistä satoihin. En edes tiedä miten monta sataa (tuhatta?) kuvaa olen esille jo laittanut. Ja vielä pitäisi monen monituista pentuegalleriaa lisätä... huh.

Olen kyllä todella innokas ottamaan kuvia mutta niiden läpikäynti ja järjestely - vaikka onkin ihan kivaa - ei kuitenkaan aina niin innosta. Otan kuvia tosi paljon. Vanhasta kamerasta hajosi zoomi ja uusi kamera lähti täyttämään muistikorttia juoksevalla numeroinnilla. Muistikorttiin meni 9999 kuvaa (joista muutama videoita), ennen kuin se lähti jälleen alusta. Muistikortti lähti helmikuun puolivälissä ykkösestä etiäpäin ja kamera on ostettu viime kesäkuussa, että laske siitä.

Arttulan kennelin Picasa-galleria

Picasan galleriaan on linkit myös kotisivujen galleria-sivulla. Kotisivuilla galleriat on ryhmitelty aiheen mukaan, Picasassa ne ovat päivämäärien mukaisesti järjestyksessä (järjestyksen voi klikata olemaan gallerian lisäysjärjestyskin)

Jotain uutta blogissa

2011-02-14T23:31:00.000+02:00

Lisäsin blogiin uuden sivun, jossa on kuva kaikista Arttulassa asustavista koirista. Löydät sivulinkit oikeasta sivupalkista.

Hipin Hieno Hyppyrata

2011-01-30T19:13:00.000+02:00

Hipin toinen agilitykisa oli tänään Turussa, ATT:n (Agility-Team Turku) hienossa hallissa. Hipillä oli kolme starttia, joista ensimmäistä en ehtinyt harmikseni näkemään. Hipin luokassa (Maksi1) oli jokaisessa startissa 30 koirakkoa.

Ensimmäisellä radalla Hippi ei ollut ihan tehnyt parastaan mutta oli ollut ehtiväinen kuitenkin, kun oli kuulemma käynyt kesken radan moikkaamassa tuomaria :) Tulos oli 3,39 5 8,39 (3,39 yli ihanneajan, 5 ratavirhettä) ja sijoitus hienosti 6. Tuloslista ATT:n sivuilla

Toisen radan sain videoitua. Tulos -2,67 10. Sijoitus 9.
Tuloslista ATT:n sivuilla

Kolmas rata oli hyppyrata (radalla ei kontaktiesteitä) ja tämänkin sain videoitua. Ja kyllä kannatti. Suorastaan Historiallisen Hienosti Hippi suoritti startin ainoan 0-radan ajalla -1,77 joten Hippi otti ja voitti ja sai jo toisen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen :) Voi että tuli kyllä iloinen mieli sekä Marikan että Hipin puolesta, puhumattakaan miten hienoa tämä oli ihan sammareille rotunakin.
Tuloslista ATT:n sivuilla

Erityisen hienoa Hipin ja Marikan suoritus oli sitenkin, että he saivat tuloksen kaikilta kolmelta radalta, ei ole mitenkään selvää saada tulosta, sillä agilityssä aika helposti tulee hylkäyksiä (esim. väärän esteen ylitys).

Lämpöiset onnittelut Marikalle ja Hipille. Kasvattaja on enemmän kuin ylpeä <3

Hippi = C.I.B. FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV-07
Arttulan Diilitippi

Sertikoira Hilppa

2011-01-30T01:10:00.001+02:00

Viime viikonloppuna oli Turun kansainvälinen koiranäyttely. Sammareita oli ilmoitettu kaikkiaan 83. Kivasti tuli testattua uudet, vuoden alusta voimaan tulleet näyttelysäännötkin käytännön tasolla läpi.

Pentuluokassa debytoi Nami, joka sijoittui hienosti pentujen kolmanneksi kunniapalkinnon kera. Esiintyminen meni oikein hyvin siihen nähden, että neitosella oli menohaluja vaikka muille jakaa ;)

Arttulan Yön Kuningatar

Roky ei valitettavasti päässyt paikalle lääkekuurin takia. Uroksissa Arttulan lippua piti korkealla Gladu, joka laadukkaassa valioluokassa (handlerin kuntoa kysyvän juoksutuskisan jälkeen) sijoittui neljänneksi SA:n kera.

Vauhdikkaasti sai kasvattaja Hilpankin kanssa päästellä, onneksi löysimme yhteisen sävelen aika nopsaan ja seisominen kauniissa asennossa alkoi sujua. Hilppa oli marraskuussa pentunäyttelyssä RYP3 ja sen sortin avaus näyttelyuralle aiheutti oman jännityksensä tähän näyttelyyn. Hilppa taisi silti kuitenkin yllättää meidät: ensin se voitti oman luokkansa ainoalla SA:lla ja sijoittui lopulta jännittävässä narttujen kisassa toiseksi. Narttuja oli sentään 43, joten sijoitusta voidaan pitää tosi kovana vain 9 kk:n ikäiselle ipanalle. Paras narttu oli jo valio, joten Hilpalle serti :)

Arttulan Xtra Nokkela

Avoimessa luokassa esiintyi hieno narttulauma: Demi, Martta, Maitai ja Lara. Demi ja Martta saivat ERIn muttei luokkasijoitusta kummallekaan, ihana Maitai oli jättänyt turkkinsa kotiin ja sille ja Laralle EH. Lara oli ensimmäisessä aikuisnäyttelyssä, nyt hieman treeniä (ja ehkäpä diettiäkin...) ja eikun uusiksi kehään vaan.

Arttulan Quumatassu

Tulokset:
Arttulan Yön Kuningatar PEK3 KP
Arttulan Urho Tulitukka -pois-
Arttulan Gladiaattori VAL ERI4 SA
Arttulan Xtra Nokkela JUN ERI1 SA PN2 SERT
Arttulan Eloisa AVO ERI
Arttulan Nokkela AVO ERI
Arttulan Onnenjuoma AVO EH
Arttulan Quumatassu AVO EH

Hippi The Agilitykoira

2011-01-10T13:33:00.002+02:00

Hippi ja Marika aloittivat virallisen kisaamisen agilityssä Kajaanissa 8.1. Tuloksena upea 0-rata, 2.sija ja LUVA. Vauhtikin on ollut hyvä, sillä ihanneaika alittui 4,66 sekuntia. Näin se ahkera treenaaminen palkitaan makoisasti, moista tulosta ei ihan muutamalla treenikerralla saada aikaiseksi :) Lämpöiset onnittelut vielä kerran parivaljakolle.

Hippi havisutti historian lehtiä olemalla ensimmmäinen Arttulan kasvatti, joka kilpaili virallisesti agilityssä. Jee, aaltoja :)

C.I.B. FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi ja ohjaajansa Marika.

(LUVA = luokanvaihtoon oikeuttava nollatulos)

Talvipäivän lenkki

2011-01-03T14:54:00.005+02:00

Pitkästä aikaa nappasin kameran mukaan metsälenkille. Vaikkei pakkasta ollut paljon, kameran patterit tsippasivat aika nopeasti harmillisesti, sillä sen jälkeen alkoi aurinko paistaa ihan mahtavasti. Mutta jokunen kuva tuli sentään napsittua...

Kuvia Demin ja Novan lenkiltä.

Arttulan Ulpu Unelma - Juniorivoittaja 2010 :)

2010-12-31T21:55:00.012+02:00

Tämänvuotinen messari oli kaksipäiväinen, 11.12. ja 12.12. Ihan uusi tittelinäyttely oli lauantainen Helsinki Voittaja 2010. Sunnuntaina oli sitten se perinteinen Voittaja 2010 näyttely, Helsingissä toki sekin. Asiaan vihkiytymättömät varmasti ovat ihan sekaisin, että mitä ihmettä... mutta todettakoon, että kyseessä oli Suomen suurimmat näyttelyt ja näihin näyttelyihin osallistui kahden päivän aikana melkein 14000 koiraa eli puhutaan aika isosta tapahtumasta.

Messari on sellainen MUST juttu, sinne on aina päästävä. Ilmoittautumishinnat olivat ihan järkyttävän kalliita, mikä varmaan oli karsinut osallistujamääriä. Sammareita oli ilmoitettu mielestäni vähän; lauantaille 61 ja sunnuntaille 60. Ilmoitin sijoitusnartut Ulpun ja Tildan junnuihin molemmille päiville (Tilda kylläkin asustelee tällä hetkellä luonani).

Tuomarityöstä todettakoon sen verran, että molempien päivien tuomarit eivät varmaan olleet ajatelleet, että olivat arvostelemassa hyvinkin korkealle arvostetutussa näyttelyssä, eikä missään takahikiän pienessä ryhmänäyttelyssä; arvostelu oli varsinkin lauantaina ihan ala-arvoisen nopeaa, hyvä että pääsit koiran kanssa edes kehään niin jo sait muovinauhan käteen. Arvostelut olivat niin lyhyitä, että pystyi laskemaan arvostelulle hintaa 10 euroa per sana... aika surkeeta sanon minä.

Fiilis näyttelyissä oli kuitenkin mukava ja oli kiva tavata kaikkia tuttuja pitkästä aikaa. Arttulan kasvatteja oli ilmoitettu enempikin (tulokset lopussa). Kaikki paitsi Martta olivat esillä molempina päivinä. Lauantaina tuli oikein kivasti luokkasijoituksia. Ulpulla oli ihan ikioma lainahandleri Tanja, koska itse esitin samassa luokassa olevaa Tildaa. Tanja suoriutui hommastaan varsin mallikkaasti ja lauantaina Ulpu tuli hienosti junnujen toiseksi ja sunnuntaina napsahti sitten se tavoiteltu junioriluokan voitto, josta palkkiona Ulpulle Juniorivoittaja 2010 -titteli. Lisäksi Ulpu sijoittui narttujen kisassa neljänneksi ja aivan, sertiruusukehan sieltä tuli vielä saaliiksi. Kiitos varmaan jo miljoonannen kerran Tanjalle Ulpun onnistuneesta esittämisestä :)

Otin kuvia vain sunnuntaina. Valitettavasti valo-olosuhteet olivat huonot, eivätkä kuvat onnistuneet mitenkään maan parhaasti.

Arttulan Ulpu Unelma Juniorivoittaja 2010

Ulpu oli ennen ja jälkeen messarin hoidossa meillä ja kuvia tuli otettua jonkusen verran. Katso: Ulpun galleria

Ulpun sisko Ufo oli myös molempina päivinä esillä; lauantainen punainen nauha kirkastui sunnuntaina pinkiksi :) Alla onnistunein otos Ufosta.

Tulokset:
Lauantai 11.12.2010 Helsinki Voittaja 2010
Arttulan Uudenkuun Utopia JUN EH
Arttulan Gladiaattori VAL ERI
Arttulan Taustasäteily JUN ERI4
Arttulan Timanttinen JUN EH
Arttulan Ulpu Unelma JUN ERI2
Arttulan Ultraufo Uutisankka JUN EH
Arttulan Nokkela AVO ERI3

Sunnuntai 12.12.2010 Voittaja 2010
Arttulan Uudenkuun Utopia JUN ERI
Arttulan Gladiaattori VAL ERI
Arttulan Taustasäteily JUN ERI
Arttulan Timanttinen JUN EH
Arttulan Ulpu Unelma JUN ERI1 PN4 SERT JUNIORIVOITTAJA 2010
Arttulan Ultraufo Uutisankka JUN ERI

Tasan vuosi sitten Albiina sai sen vuoden vastaavan tittelin ja sijoittui narttujen neloseksi vara-sertin kera. Toivottavasti tästä alkaa uusi perinne ;)

Vähiin käy ennenko loppuu

2010-12-27T22:25:00.005+02:00

Joulu tuli tänä vuonna niin nopeasti, että jouluntoivotus blogilukijoille hiukkasen myöhästyi :) Vuoden vaihteessa pitäisi tehdä jotain lupauksiakin, joten josko pyhästi lupaisin olla paljon aktiivisempi bloggaaja ensi vuonna.

Kiitos kaikille Arttulan Blogin lukijoille kuluneesta vuodesta. Lukemisiin <3

Kata vuoden 2009 käyttöcollie kisassa kolmanneksi

2010-11-14T21:35:00.006+02:00

Tänään oli Suomen Collieyhdistyksen syysvuosikokous Helsingissä. Yhtenä aiheena oli viime vuoden colliekisoissa ansioituneiden koirien palkitseminen. Kuka muistaa tähän aikaa vuodesta, mitä viime vuonna edes tapahtui? No, enivei, Kata sijoittui Käyttöcollie-kisassa jälkikokeittensa tulosten ansiosta upeasti kolmannelle tilalle :)

Kata eli BH JK2 Pim Bulan Williruusu elokuisessa kuvassa. Kaunis ja viisas, maailman paras collie.

Diplomi koko komeudessaan. Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana.

Tämän vuoden tuloksista on turha diplomeja odotella. Oman leikkaukseni vuoksi kisakalenteri on ammottanut tyhjyyttään. Ensi vuonna lähdemmekin sitten Katan kanssa uusin voimin metsästelemään kivoja tuloksia.

Lahden näyttelykeikka

2010-10-31T22:21:00.007+02:00

Tilda pääsi kerrankin yksinään näyttelyreissuun – vähän laatuaikaa äiskän kanssa :) Lauantaina aamupäivällä ensin Tildan pesu ja puunaus, iltapäivällä ajelimme Merjan luo Kärkölään. Ilta sujui mukavassa hengessä syöden ja vähän drinkkejä maistellen ja naureskellen Gladun ja Danten Tildan iskemisyrityksille. Kiitos vielä Merjalle ja Jarille hauskasta illasta ja erinomaisesta tarjoilusta ;)

Näyttely oli tänään Lahdessa. Lahdessa on ollut suuret kehät ja ilolla pitää todeta, että tilaa oli tälläkin kerralla paljon. Sammarien tuomari piti erityisen tiukkaa linjaa käyttäen koko arvosteluskaalaa tehokkaasti hyväkseen. Uroksista vain kaksi sai ERIn. Narttujen kohdalla linja hiukan löystyi vaikkakaan pinkkiä nauhaa ei mitenkään kauheasti jaettu. Tilda esiintyi hienosti ja sai ihan mukavan arvostelun ja se voitti nuorten luokan ainoalla ERIllä. Emme oikein päässeet selvyyteen, mikä oli tuomarin hakema linja, kun sama virhe ei toisella koiralla näyttänyt olevan virhe ollenkaan. Erinäisiä hymähdyksiä aiheutti Gladun arvostelun alku: ” Hyvin raskasrunkoinen uros. Hyvä pää ja ilme. Erittäin hyvä runko.” Raskasrunkoisuus siis olisi sammareilla huono asia, mutta mitenkähän se hyvin huono asia muuttui yhden lauseen päästä erittäin hyväksi?

Tildan galleria Lahdesta

Paluu arkeen kävi sujuvasti

Kotosalla huomasin syysiltojen pimenneen nopsaan astuessani niillä vähän paremmilla kengilläni koiran läjään. Läjä oli sen verran kunnioitettavan kokoinen, että pelkkä nurtsiin pyyhkiminen ei riittänyt kenkää putsaamaan vaan kenkä oli pestävä pesualtaassa. Ehkä pitäisi asentaa jo se uusi kaunis pihavalo, joka on ostettu ajat sitten.

Koiravahti oli ilmeisen epähuomiossa jättänyt keittiön portin auki ja eteisessä majaillut Dessa oli siirtynyt majailemaan keittiön puolelle ja oli varmastikin viihdyttänyt itseään varsin tyytyväisenä. Pöydällä sulamassa olleesta koirien iltasapuska-satsista oli kadonnut kaksi pötköä lihakasvis-mixiä (paino per kpl 500 g) muovikuorineen ja niitteineen päivineen parempiin suihin. Suolitukosoireita jännityksellä odotellen... Jotta oleskelu oli ollut täydellisen rentoa koiranelämää, oli keskelle lattiaa väännetty kunnollinen kakkakasa. Vähän myöhemmin huomasin myös kaksi pissalätäkköä - astuessani siihen ensimmäiseen.

Vihdoin sotkut siivottuani ja loput ruuat koirille annettuani (Dessa oli jo unohtanut ahmineensa vain muutamaa tuntia aikaisemmin kilon ruokaa ja katseli silmät pyöreinä, miksei sapuskaa tipukaan) oli toiveena asettua tv:n ääreen katsomaan Ritari Ässää ja kadehdittavaa menopeliä. Tarkoituksena oli nauttia eilisestä jäljelle jäänyt tölkillinen vadelma-karambola siideriä *nam* ja rentoutua mukavasti – ah, täydellistä. No, huomasinpa sen viimeisen tölkin tarkemmaksi sijainniksi oman jääkaapin sijasta Merjan jääkaapin. Hiukan lohdutti päästessäni kuitenkin herkuttelemaan koiravahdin unohtamia vaniljarahkatoffeetäytteisiä Dallas-pullia. Tulipa päivän GDAat kunnolla täyteen, ainakin mitä tulee kalorien suhteen.

Tässä vielä tämän päiväisen näyttelyn tulokset:
Arttulan Uudenkuun Utopia JUN T – suuri ja kevyt (ja kalju)
Arttulan Gladiaattori VAL EH2 – raskasrunkoinen hyvärunkoinen
Arttulan Valkoinen Noita JUN EH1 – nätti mutta pieni
Arttulan Taustasäteily NUO ERI1 – kuudes näyttely, kuudes ERI, ei paha

Nitron hieno syyspäivä

2010-10-12T12:02:00.010+03:00

Viime sunnuntaina lähdimme Nitron (Mezen The Dark Knight) kanssa Saloon mätsäriin tarkoituksena vain kierrellä väkipaljoudessa - hyvää perussivistysharjoittelua maalaiskoiralle :) Mätsärin järjestäjä oli Perniön Seudun Eläinsuojeluyhdistys, joka keräsi näin toimintansa pyörittämiseen varoja. Päätin sitten osallistua hyvän asian tukemisen vuoksi. Nitro ei ollut ihan just pesty eikä muutenkaan laitettu, joten ei ollut hirveä tavoite menestyä sen kummemmin.

Nitro esiintyi oikein hienosti niinkuin kunnon näyttelykoiran kuuluukin ja valloitti suloisella nalleolemuksellaan tuomarin siinä määrin, että Nitro sijoittui isojen punaisten kakkoseksi. Ihana Nitro :)

Kotimatkalla kävimme pienellä metsälenkillä. Sää oli kirkas ja auringonpaisteinen niin otinpa sitten muutamia kuviakin ja vähän poseerauksia. Todella voimakas tuuli ja koiraa häikäisevä aurinko hiukkasen haittasi poseerauksessa mutta ihan kohtuullisia otoksia tuli silti.

Nitron syyspäivän galleria

Bonolle hyväksytty luonnetesti

2010-10-11T23:54:00.007+03:00

Lauantaina olin katsomassa Bonon (Arttulan Lennokas Kaveri) luonnetestiä Somerolla. Keli oli suhmurainen ja hyvin kylmänkolea syyssää, vettäkin ripautti vähäsen. Koiraa tai testiä keli ei haitannut mutta siinä seisoskellessa tahtoi itselle vilu tulla ja kuvatessa sormet kohmettua ;)

Seurasimme myös muutaman muun koiran testausta. On se kyllä mielenkiintoista katsella, millä tavoin koirat suhtautuvat eteentuleviin omituisuuksiin ja miten niistä selviytyivät itselle ominaisella tavalla. Bono puolestansa teki oikein kelpo suorituksen, josta kasvattaja voi olla ihan ylpeä ja tyytyväinen :)

Itse luonnetestistä ei ole valokuvia, sillä videoin suorituksen digikamerallani. Kuvia otin testin jälkeen odotellessamme tuomarien päätöstä. Video tulossa nettiin, jos vain jotenkin saan onnistumaan ilman, että menee koko päivä lataamisessa.

Bonon kuvagalleria

Tässä Bonon luonnetestin osasuoritusten pisteet:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma

Tulos +172

Tekisi mieli hieman kitistä pisteytyksestä mutta antaa nyt kuitenkin olla. Olennaista luonnetestissä onkin nähdä itse suoritus, pisteytys ei kerro mitenkään yksiselitteisesti, kuinka koira toimi.

Tässäpä sitten videokuvattuna koko luonnetesti. Lopussa myös tuomareiden kommentit.

Katan eiku Dessan eiku Ellan pennut

2010-09-19T23:50:00.010+03:00

Olisi ollut mukavaa ja kieltämättä kätevääkin, mikäli Dessan Katan pentujen adoptio olisi onnistunut. Mutta eipä niin valitettavasti käynyt. Dessalla oli vieroitus omista pennuista mennyt jo siihen pisteeseen, että maidontuontanto oli hiipumassa ja ikävästi kävi niin, että Dessan maidonmäärä oli niin pieni (käytännössä maito loppui) ettei se riittänyt Katan pennuille. Minulla on ollut narttuja, jotka tuottavat maitoa runsaasti pentujen luovutusikään saakka mutta eihän sellainen sitten sattunut juuri nyt kohdalle.

Vaikka pennut olivat nälkäisiä niin jostain syystä ne inhosivat vastikkeen makua eikä kumpikaan (ei kukaan) pennuista syönyt sitä halukkaasti. Tuntui, että pennut kuolevat ihan väkisin käsiin, koska Katalta eikä Dessalta tullut maitoa ja vastike oli yököttävää. Laitoin Facebookiin keinoemohaun. Olen edelleen iloisen yllättynyt, miten monta tuttua ja tuntematonta avuntarjoajaa minuun otti yhteyttä. Apu löytyikin lopulta yllättävän läheltä ja jopa samaa rotua :) Tässä pentueessa oli kolme pentua ja maitoa tuli paljon.

Niinpä viikon ikäisinä Katan lapset muuttivat Tammisaareen Ella-collieäidin hoiviin. Aluksi näytti aika huonolta, pennut eivät tahtoneet enää oikein imeä. Onneksi molemmat lopulta aloittivat itsenäisen syömisen ja saivat elämänsyrjästä kiinni - sanoisin, että ihan viime hetkillä.

Uusi emä Ella ja oudosti lisääntynyt pentue

Tätä kirjoittaessa pennut voivat jo oikein hyvin. Ihana juttu. Alla kuvissa pennut kolme viikkoisia.

Urospentu:

Narttupentu:

Kata-rassu kyllä säälittää. Kata on erinomainen ja huolehtiva emä, joka varmasti ihmettelee, minne hänen lapsensa katosivat. Vaikka on mennyt jo pari viikkoa pentujen lähdöstä niin tullessaan huoneeseen, jossa pentulaatikko sijaitsi, Kata etsii pentujaan ja ajaa muita koiria pois alueelta.

Piinaviikko

2010-09-04T17:03:00.007+03:00

Kata sai kuusi pentua viime lauantaina. Synnyttely hoitui sujuvasti, ensimmäisen ja viimeisen pennun syntymäväli oli tasan kolme tuntia. Kata hoiti pentunsa hyvin ja osakseni jäi vain seurata ihania ipanoita. Synnytys on aina yhtä jännittävä juttu; tapahtua voi ihan mitä vain ja olikin mukavaa, kun se sujui ilman ongelmia. Tämän jälkeen kaikki menikin yllättäen pieleen...

Ensimmäinen pentu kuoli alle kahden päivän ikäisenä. Se vain yhtäkkiä lopetti imemisen ja kirjaimellisesti nukkui pois. Pentukuolemat eivät sinänsä ole mitenkään harvinaisia. Pennulla voi olla kehityshäiriö, joka aiheuttaa kuoleman. Esim. eräässä aiemmassa pentueessani kuoli kaksi pentua ja ruumiinavauksessa todettiin molemmilla kehittymättömät keuhkot.

Toinen pentu meni pian perässä ja aloin pelätä kaikenmaailman sairauksia parvosta koirien herpekseen. Kolmannen pennun kuoltua lähetin sen Eviraan avattavaksi, ei tämä nyt mitään normaalia voinut olla. Annoin vastiketta kaikille näille pennuille ilman mitään tulosta.

Eläinlääkärin kanssa neuvoteltua epäilimme yhtenä mahdollisena vaihtoehtona Katan maidossa olevan jotain häikkää ja aloin antaa lisäravintoa lopuille kolmelle pennulle, jotka kaikki olivat vaisun tuntuisia. Välillä vastike upposi hyvin ja välillä suu pistettiin siihen malliin tiukasti kiinni, että syöhän ite äläkä mulle tunge. Aloitimme myös Katalle lääkityksen, jonka pitäisi lisätä maidontuotantoa. Pennuille annettiin lisäksi nahan alle keittosuolaliuosta. Näillä toimenpiteillä oli sen verran vaikutusta, että tosiaan tajusin itsekin, että kyse on koko ajan ollut Katan maidosta eikä salaperäisestä tappavasta taudista. Lisäksi Evirasta sain vahvistuksen, että alustavassa tutkimuksessa ei pennusta löydetty mitään sairautta.

Tein sitten pienen kokeellisen toimenpiteen ja vein yhden pennun Dessan hoidettavaksi. Dessalla itsellään on neljän viikon ikäiset pennut, joille oli jo aloitettu lisäruokinta. Dessa oli itseään vieroittanut pennuistaan sen jälkeen, kun pentujen hampaat alkoivat tuntua ikäviltä eikä kauheasti enää imettänyt niitä. Pelkäsin ensiksikin, että Dessa pistelee poskeensa mokoman vääränvärisen ipanan ja toiseksi, että maitoa ei tule enää. Pienen totuttelun jälkeen molemmat pelkoni osoittautuivat vääriksi - onneksi. Hyvin selväksi tuli, että Dessalta tuli maitoa enemmän kuin Katalta tai se oli laadukkaampaa (onkohan niissä oikeasti eroja?)

Onhan oikea koiranmaito parempaa kuin vastike niinpä olen nyt toista vuorokautta kiikuttanut pentuja Dessan luokse. Käytännössä tilanne on se, että Dessa kyllä suostuu imettämään Katan pentuja, mutta se ei halua viettää aikaa niiden kanssa ja pennut tarvitsevat kyllä emän lämpöä yhtä paljon kuin maitoakin. Niinpä Dessa imettää pennut kahden tunnin välein ja muuten pennut viettävät aikansa Katan kanssa. Jotain vikaa Katan maidontuotannossa on, koska nyt maitoa tulee niin vähän, että voi sanoa, että sitä ei tule juuri ollenkaan.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta vaan koko ajan pelottaa, että pennut menehtyvät. Pentuja on nyt enää vain kaksi. Toivottavasti Dessa leimautuisi pentuihin paremmin tulevina päivinä ja adoptoisi pennut kokonaan hoidettavakseen. Saapa nähdä, miten tässä oikein käy...

Vähän jotain

2010-09-02T21:16:00.003+03:00

Jep jep, olen ollut kesälaitumilla, ainakin mitä tulee blogin kirjoittamiseen. Eiköhän pimenevät illat aja asiansa ja blogikin alkaa taas päivittyä ahkerammin :)

Lisäsin uuden toiminnon. Kommentoinnin lisäksi tai vaihtoehtoisesti jos ei halua kirjoitella mitään niin voipi ruksata mielipiteensä aina kyseisestä kirjoituksesta.

Saa vapaasti harjoitella tämän tekstin osalta :)

Juhannusagilityä

2010-06-26T18:00:00.003+03:00

Juhannuksen kunniaksi kävin tosi pitkästä aikaa katsomassa virallisia agility-kisoja. En edes muista, milloinka viimeksi olen ollut. Mutta kiva oli katsella vauhdikkaita suorituksia. Keli oli pilvinen ja lupaili sadetta, jota sitten iltapvällä saatiinkin. Testailin samalla, miten uusi kamera pelittää.

Kuvagalleria Maksi 2 suorituksista.

Demin maraton

2010-06-26T14:59:00.010+03:00

Demin kantoaika sujui jouhevasti ilman mitään ongelmia, ruoka maistui paremmin kuin hyvin jne. Kun perjantaina oli laskettu aika, niin edeltävänä lauantaina tuli ensimmäiset merkit lähestyvästä synnytyksestä. Ruokahalu huononi siinä määrin, että ruoka ei maistunut käytännössä ollenkaan. Maha Demillä oli sen verran suuri, että jo vähän odotinkin, että pennut syntyvät ennen laskettua aikaa. Eleltiinkin aika pitkiä päiviä varsinaisen synnytyksen alkua odotellessa.

Ensimmäinen pentu syntyi sitten lopulta kahden aikoihin aamuyöllä keskiviikkona. Pennut syntyivät muuten ihan normaalisti ja suht helpon tuntuisesti mutta niiden syntymäväli oli todella pitkä, parikin tuntia. Demi kuitenkin tuntui hoitavan hommat ihan hyvin, joten tyydyin seurailemaan tilannetta vaikka minua vähän hermostuttikin tämä hitaus. Pennut olivat tosi isoja kaikki, joten arvelin sen vaikuttavan tuohon hitauteen.

Demi oli punnerrellut pentuja jo puoli vuorokautta ja saldo oli kuusi pentua. Edelleen tunsin kunnon möykyn mahassa. Edellisen pennun ulostulo oli ollut jo aika väsyneen näköistä puuhaa ja alkoi todella mietityttää, miten Demi jaksaisi enää. Soitin eläinlääkärille ja sovittiin, jos alkaa epäilyttää niin lähden näyttämään Demiä. Poltot vaikuttivat jo aika laimeilta eikä pentua kuulunut, joten ei muuta kuin pinkka puhtaita pyyhkeitä mukaan ja matkaan.

Eläinlääkäri tunnusteli, että ainakin yksi pentu mahassa vielä oli. Demi sai oksitosiinia ja kalkkia, joiden molempien pitäisi saada synnytykseen vauhtia. Kävelyttely pihalla ja lääkkeet saivatkin polttoja aikaiseksi mutta ne eivät riittäneet tuuppaamaan pentua maailmaan. Pennun kalvot olivat irronneet ja se oli kuollut, pentu oli todennäköisesti jo vähän jymähtänyt niille sijoilleen (kalvot olisivat pitäneet pennun vähän liukkaampana vaikka olisikin ollut kuollut). Eipä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin leikata pentu ulos.

Sillä aikaa, kun eläinlääkäri valmisteli leikkausjutut kuntoon kaivoin mukanani olleesta korista Demin siihen astiset kuusi pentua nauttimaan masullisen maitoa.

Tässä Demi on sitten jo leikkauspöydällä ja mahakarvat on ajeltu koneella ja iho on putsattu. Nuo Demin housukarvat on kyllä tosi komeat... istukan verenpunainen väri muuttuu nimittäin hapen loppuessa myrkynvihreäksi ja on juurikin noin kivan näköistä. Vaikka samojedin turkkiin ei värjäymiä yleensä jää mistään, on tuo myrkynvihreä sellainen, joka ei ihan helpolla pesussa irtoa varsinkin, kun se tällä erää sai kuivua ihan rauhassa kiinni karvaan.

Vähän kuvaa Demppasen naamastakin. Etutassut muuten vedettiin ristiin leuan alta ja kiinni leikkauspöydän laitoihin, jotta asento pysyy tukevampana.

Nyt on kaikki valmiina ensimmäistä viiltoa varten. Piti ottaa kuvia leikkauksesta tyyliin "verta ja suolenpätkiä" mutta tämän kuvan jälkeen oli sen verran puuhaa, että kameraa ei ehtinyt käytellä. Ainahan näihin leikkauksiin ei pääse mukaan mutta onnekseni tällä kertaa pääsin seuraamaan ja avustamaan eläinlääkäriä. Mielenkiintoista puuhaa ja pitää kyllä sanoa, että jotenkin täydentää kasvattajan ammattitaitoa tietää vähän näistä leikkauksistakin enemmän. Toivottavasti pääsisin aina mukaan kaikkiin toimenpiteisiin mitä ikinä eteen tulee.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Demi silmät kirkkaina seuraavana päivänä. Naamassa vielä synnytyssotkuja, kun katsoin parhaaksi antaa Demin levätä rauhassa ennen mitään sen suurempia putsaustoimenpiteitä. Uskomatonta on äitikoirien toipuminen keisarileikkauksesta. Haava, joka on kuitenkin monta senttiä pitkä, paranee todella nopeasti eikä se aiheuta mitään mielenkiintoa äitikoiraa kohtaan. En ole nyt enkä aiemmillakaan kerroilla koskaan huomannut, että emä olisi haavasta yhtään kiinnostunut. Jos vaikka vertaa "normaalikoiraan" niin kyllä aina on oltava kauluri kaulassa, joka estää haavojen ja tikattujen paikkojen nuolemisen/raapimisen.

Niin, Demin masusta löytyi yksi kuollut pentu, joka oli varmasti suurin koskaan näkemäni. Puntaroin pennun sellaisella lattiavaa'alla, joka eläinlääkäriasemilla aina on, tarkkuushan siinä on mitälie 100 gramman tarkkuudella varmaankin. Pentu painoi 600 grammaa tämä vaa'an mukaan.

Sainpa muuten aikaiseksi myös ihan oman maratonin. Sellaiset 41 tuntia tuli valvottua putkeen, toivottavasti ei tarvitse ihan heti alkaa rikkoa tuota enkkaa.

Mistä näitä serttejä oikein tulee :)

2010-05-31T14:17:00.026+03:00

Enpä olisi uskonut, että Vappuviikonlopun tahti voisi jatkua koko kuukauden ajan. Mutta niin vain sertiä ja kaikkea kivaa tupsahteli joka viikonloppu :) Tähän kirjoitukseen olen koonnut parhaimmat tulokset. Muutamat "hoot" kirjoittelen kokoon sitten joku toinen kerta. Kaikki näyttelyt tuloksineen löytyy kotisivujen uutisista.

Salon ryhmis oli 9.5. Esillä oli kaksi ekakertalaista Arttulan sammaria, Vinski ja Caro. Onni nyt on jo vanha tekijä :) Onni oli taas niin upea, mutta vähän kyllä pisti harmittamaan sen iloinen häntä, joka oli jokaisessa kuvassa eri kohdassa eikä koskaan siinä ihan täydellisessä kohdassa ;) Hassuista kuvista viis, tuomari tykästyi Onniin kovasti ja Onni voitti nuorten luokan ja samaan syssyyn kaikki urokset ja vielä vastaan asettuneen parhaan nartunkin ja näin leivottiin Onnista ROP eli Rodun Paras. Niin, ja toinen serti oli tosiasia. Nyt vain odotellaan, että poitsulle tulee 2 vuoden ikä täyteen ja eikun viimeisen sertin jahtiin :)

Vinskillä oli hirmuinen pohjavillanirtoamisvaihe, mutta sentään sammarilta se vielä näytti :) Onneksi oli viileä ilma, sillä Vinskin kanssa vedettiin sellainen puolimaraton ennen kehien alkua, jotta sain sen asettumaan ja esiintymään kauniisti. Vinski esiintyikin sitten malliikkaasti edukseen ja sijoittui nuorten luokassa Onnin jälkeen toiseksi. Paras uros -skabassa valiouros kiilasi poikien väliin mutta PU3 sijoitus ja vara-serti olivat kyllä tosi hieno saavutus Vinski-pojalle. Kiitos Vinskin kotiväelle, että sain Vinskin viedä esille.

Caro suhtautui näyttelyhömppäilyyn kumman iisisti ja hämmästytti ainakin meikäläisen (ja omistajat) hienolla käytöksellään. Se esiintyi kuin ikänsä kehiä kierrellyt mestari eikä sen kanssa ollut mitään hankaluuksia näyttelypaikalla. Pesusta ja puunauksesta ja niiden helppoudesta emme tässä vaiheessa puhu mitään, hehe. Carolle punainen nauha todennäköisesti liiallisen ruokapöydässä viihtymisen vuoksi mutta luokkavoitto kuitenkin.

Viikossa alkoi kesä. Toppatakit sai jättää naulakkoon ja esiin kaivettiin aurinkorasvapurkit. 15.5. vietimme uskomattoman kuumaa hellepäivää Raumalla. Aurinkoa saatiin siinä määrin, että kamerakin oli sitä mieltä että liian kirkasta, ei voi kuvata kunnon kuvia. Kuvasato tosiaan aika heikonlaista mutta mitä pienistä, päivä meni muuten oikein kivasti.

Upeassa kunnossa ollut Gladu mennä porskutti ja voitti ison avoimen luokan. Urosten kisassa Gladu sijoittui valion perässä toiseksi ja tadaaa, sinivalkoinen valioitumisserti käteen Kiitos!! Aika ihana juttu ja jo meinasi kuulkaa koira lentään kehässä ilmaan :) Paljon onnea Merja ja Gladu. Nitron muuten ilmoitin epähuomiossa avoimeen. Tyhmiä nämä luokkajaot, kun koiraa voi iän puolesta ilmoittaa vaikka miten moneen luokkaan. Nuoriin olisin vielä alle 2 vuotiaan ilman muuta ilmoittanut.

Monta junnua oli nartuissa, mutta Tilda-Tipparainen, 10 kk, esiintyi kuin vanha tekijä ja voitti luokan. Narttuja oli melkein parikymmentä, Dessa sai erin luokkavoitolla mutta tipahti sijoituksilta. Tilda sen sijaan taisteli jopa narttujen voitosta. Tuomari mietti sijoituksia pitkään ja lopulta Tilda tuli toiseksi ja sai jo toisen vara-sertinsä. Ei yhtään huonoa ei, kun jopa valiot jäivät taakse. Tässä näyttelyssä valittiin Rodun Paras Juniori ja Tilda voitti junnu-uroksen, ollen siis ROP-juniori :) Iltapäivän Bis-kisassa ei tullut sijoitusta.

Sen verran pitää todeta tästä alla olevasta junnu-uroksesta, joka oli Tildan kilpakumppni ROP-juniori -kisassa, että niin kuin Tilda myös Luca (Snowylions Amazing Dazzler) on meidän Jakin (Vattnadals Jack Big Zwee) pentu. Luca sai myös vara-sertin, eli ihan kunnialla lapset edustivat maailmalla :)

Ryhmäkehiä odotellessa. Mezen The Dark Knight, Arttulan Taustasäteily ja Arttulan Humina eli Nitro, Tida ja Dessa.

Aurinkoinen ja kuuma näyttelyviikonloppu jatkui seuraavana päivänä Mynämäellä. Tuomari jakoi melko avokätisesti ERIä, mutta kyllä meille ainakin pinkit nauhat kelpaa. Kuinka ollakaan, irlantilaistuomari myös tykästyi Nitroon siihen malliin, että sijoitti sen ihan urosten kakkoseksi asti. Ekalle uroolle serti ja Nitrolle siis vara-sertiruusuke. Hyvä Nitroo!

Gladu oli siirtynyt eilisen valioitumisen ansiosta valioluokkaan ja komeasti heti valioluokan voitto ja Nitron perään urosten kolmoseksi. Hieno Gladu!

Eilen Tilda voitti Dessa-äiskän Paras Narttu -kisassa, tänään kävi toisin päin. Tilda erin kera junnujen toiseksi muttei nyt onnea jatkokisassa, Dessa avoimen ykköseksi ja sammarien narttujoukon kolmanneksi kaunein. Koska narttujen eka ja toka jo olivat valioita, tarjottiin sertiruusuke Dessalle ja sehän oli se kauan kaivattu kolmas serti ja niin leivottiin tälle samalle viikonlopulle jo toinen valio Arttulaan :) Upeeta, mahtavaa!!

Ja tässä he ovat yhdessä, niin upeat uudet valiot: FI MVA Arttulan Gladiaattori ja FI MVA Arttulan Humina. Onnea Merja ja mä :)

FI MVA Arttulan Humina, Arttulan Taustasäteily ja Mezen The Dark Knight eli Dessa, Tilda ja Nitro.

Nitron, Dessan ja Tildan viikonlopun saldo ruseteissa mitattuna.

22.5. pidettiin Haminan näyttely, jossa Eppu sijoittui avoimen luokan hienosti voitettuaan urosten kolmanneksi ja nyt on sitten toinen serti plakkarissa Epullakin! Kylläpä riittää meikäläisellä jännitettävää, kun monta kasvattia on sertiä vajaita valioita. Erinomaista kävivät hakemassa myös Ufo ja Milo, hienoa hienoa. Onnea koiruuksille ja taustajoukoille.

Helsingin jäähallissa pidetyssä näyttelyssä 23.5. aloitti sijoituskodissa asusteleva Ulpu näyttelyuransa aika makeasti. Ulpu voitti junnunartut, joita oli 7 kpl (aika monta siis). Paras Narttu kisassa Ulpu ei ihan neljän parhaan joukkoon päässyt, mutta sijoitetut olivat valioita jo ennestaan ja niinpä viides sija toi oikein mukavasti ensimmäisen sertin. Tässä näyttelyssä valittiin Rodun Paras Juniori ja Ulpu taisteli tuosta arvosta junnu-urosta vastaan ja Ulpuhan voitti :) Bis-kisassa iltapäivällä Ulpu jaksoi esiintyä hienosti, mutta sijoitusta ei tällä erää heltinyt mutta saimmepa paljon hyvää esiintymisharjoitusta Ulpun kanssa.

Nitrolle ei sertiä mutta sentään näyttelyuran toinen pinkki nauha ja sen kunniaksihan pitää ottaa kuvia. Tässäpä onnistunein otos niin komeasta Nitrosta.

Em. näyttelyiden tulokset:

9.5.2010 Salo
Arttulan Oikopolku NUO ERI1 PU1 SERT ROP
Arttulan Pieni Vinkki NUO ERI2 PU3 VARA-SERT
Arttulan Kristallihelmi AVO EH1

15.5.2010 Rauma
Arttulan Gladiaattori AVO ERI1 PU2 SERT -> FI MVA
Mezen The Dark Knight AVO EH
Arttulan Taustasäteily JUN ERI1 PN2 VARA-SERT ROP-juniori
Arttulan Humina AVO ERI1

16.5.2010 Mynämäki
FI MVA Arttulan Gladiaattori VAL ERI1 PU3
Mezen The Dark Knight NUO ERI1 PU2 VARA-SERT
Arttulan Taustasäteily JUN ERI2
Arttulan Humina AVO ERI1 PN3 SERT -> FI MVA

22.5.2010 Hamina
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI3
Arttulan Erikoispainos AVO ERI1 PU3 SERT
Arttulan Ultraufo Uutisankka JUN ERI3

23.5.2010 Helsinki
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI1
Mezen The Dark Knight NUO ERI1
Arttulan Ulpu Unelma JUN ERI1 (PN5) SERT ROP-juniori

Huippu-upeet Tilda ja Congo

2010-05-02T20:50:00.008+03:00

Vappuviikonloppu vierähti kivasti näyttelyissä Hollolassa ja Mouhijärvellä.

Tilda aloitti juuri 10 kuukautta täytettyään näyttelytouhut suorastaan rytinällä. Elämänsä ekassa näyttelyssä Hollolassa Tilda voitti junnuluokan ja pesi komeasti kaikki muut nartut saaden samantien ensimmäisen sertin. Vain kolme narttua sai erin, joten aikamoinen saavutus pikkutyttöseltä. Seuraavana päivänä Mouhijärvellä Tilda voitti jälleen junnuluokan ja sijoittui narttujen kolmanneksi. Tällä kertaa saaliiksi vara-serti. Että ei yhtään paha näyttelyuran aloitus :)

Congo on käynyt viimeksi näyttelyssä vuonna 2006 ja saavutettuaan nyt veteraaniluokan iän (8 vuotta) ilmoitin sen pitkästä aikaa näytille. Turkki ei ollut vielä ihan täydessä mutta mukavan näköinenhän Congo oli. Ja kuten kuvasta voitte huomata Hollolan tuomarin ihailevan ilmeen niin hänkin tykkäsi :) Congo voitti upeasti veteraaninartut ja sijoittui Tildan jälkeen toiseksi Paras Narttu -kisassa. Congo voitti vetsku-uroksen, joten Congosta Rodun Paras Veteraani. Iltapäivän bis-kisassa Congo voitti koko joukon ollen siis näyttelyn kaunein veteraani. Aika uskomaton juttu! Ja uskomaton meno jatkui sunnuntaina, sillä Mouhijärven tuomari ei nähnyt Congossa juuri mitään hyvää ja saaliiksi punainen nauha...

Congon jälkikasvuakin oli esillä. Hollolassa Gladu esiintyi mukavasti, tuomari piti tiukkaa linjaa uroksissakin ja punainen nauha tupsahti. Mutta saatiinpa kerrankin otettua Gladusta kunnon edustuskuva <3 Eppukin oli näytillä, Epusta vain ei tullut valitettavasti otettua kuvia. Eppu sai hyvän arvostelun, mutta silti sille sininen nauha.

Mouhijärvellä näytteillä oli Congon tyttö Gimma. Olipa ihana nähdä Gimmaa piiitkästä aikaa. On kyllä mukavaluonteinen pusuttelija tuo Gimma :) Gimman esiintyminen meni iloluontoiseksi loikkimiseksi eikä menestystä tällä kertaa tullut sen enempää.

Tulokset:

1.5. Hollola
Arttulan Erikoispainos AVO H
Arttulan Gladiaattori AVO EH2
Arttulan Taustasäteily JUN ERI1 PN1 SERT VSP
Funny Fabric Wow Blue Congo VET ERI1 PN2 ROP-VET BIS-VET-1

2.5. Mouhijärvi
Arttulan Taustasäteily JUN ERI1 PN3 VARA-SERT
Arttulan Gimma Gamma AVO H
Funny Fabric Wow Blue Congo VET EH2

Erinäisiä operaatioita

2010-04-29T20:33:00.016+03:00

Pitkän aikaa menikin ilman sen kummempia operaatioita tai koirien sairasteluja. Sitten tulikin kuukauden sisään oikea suma eläinlääkärikäyntejä.

Kino The Harvahammas

Kino (Arttulan Alkuvoima) ehti täyttää peräti 11 vuotta, ennen kuin se tarvitsi ensimmäisen kerran lääkäriä vähän enempi. Huomasin Kinolla kahden alaetuhampaan heiluvan. Nämä eivät tuntuneet Kinon tahtia haittaavan, mutta aiheuttivat sen hengitykseen aika epämiellyttävän lemahduksen. Ei muuta kuin eläinlääkärille käymään.

Kino on malliesimerkki siitä, että kaikki koirat eivät anna tutkia itseään helpoin keinoin. Ihan turvallisuussyistä Kinolle laitettiin kuonokoppa. Joka muuten laitettiin vasta siinä vaiheessa, kun rauhoitepiikki oli jo annettu. Nimittäin vaikka Kino oli unessa se murisi tappajakoiramurinaa ja rauhoituksessa oleva koira päästessään puremaan puree sitä mikä suun edessä sattuu silloin olemaan. Kino ei ole koskaan purrut ketään, mutta tässä tilanteessa kontrolli voi pettää, emmekä me kumpikaan eläinlääkärin kanssa halunneet riskeerata itseämme.

Nyt on heiluvaiset poistettu ja alaetuhampaat ovat harvenneet. Kuvassa näkyy hyvin häkkyrääkin, jolla koiran suu saadaan pysymään auki.

Kaikkien Kinon hampaiden kunto tarkastettiin samalla kertaa. Yksi poskihammas oli hieman reikiintynyt mutta se ei heilunut ja oli hyvin lujasti kiinni, joten se päätettiin jättää paikoilleen. Hammaskivi olisi poistettu samaan syssyyn mutta uskokaahan, kun sanon, että eipä voisi hampaat upeammilta näyttää ja hammaskiveä ei löytynyt yhtään.

Koska koira oli taju kankaalla, käytettiin tilaisuus hyväksi ja operoitiin oikean korvan takaa rasvapatti. Patti oli ollut jo pidempään ja alkanut nyt pikkasen suurentua. Paikkakin patilla oli itseä ärsyttävä, sillä käsi osui siihen aina Kinoa silittäessä.

Patti lähti siististi pois. Haavaan laitettiin itsesulavat tikit. Normaalit tikit olisin saanut poistettua itsekin normaalilta koiralta, mutta koska kyseessä oli Kino, päätimme laittaa itsesulavat tikit, jottei tikkien poiston kanssa tarvitse murehtia. Patin päälle laitettiin suojaksi lappu, jonka ansiosta Kino käveli sen päivän apeana pää alhaalla :) Kumma kyllä, se ei repinyt lappua kuin vasta seuraavana päivänä pois. Haava parani hienosti. Eikä hampaittenkaan poistosta tuntunut olevan koiralle mitään ongelmaa.

Congo The Haavavarvas

Congo (Funny Fabric Wow Blue Congo) alkoi yhtäkkiä ontua etujalkaansa. Aika pitkään kaiveltuani löysin lopulta vasemman etujalan yhdestä varpaan anturasta haavan. Haava näytti puhtaalta eikä se vuotanut. Mutta jos yritin hiukankaan puristaa anturasta niin Congo sai hepulin. Koska pihallani on mm. vanha kanala, josta on ikkunoita hajalla pelkäsin, että haava oli lasinpalasten aiheuttama ja siru olisi jäänyt haavaan. Niinpä kävimme eläinlääkärillä näyttämässä tassua. Congo rauhoitettiin, jotta haava päästiin tutkimaan kunnolla. Syvältä haavasta kaivettiinkin sitten parikin sirua, osa näytti lasilta osa oli sen verran harmaata, että taisi olla pihasoraa. Enivei, hyvä että saatiin ne pois vaivaamasta. Haavaan ei laitettu tikkejä vaan tassu sidottiin pakettiin. Tassu parani onneksi hyvin.

Kevään tassumuotia

Naska The Pattinaama

Naska (Arttulan Discohile) sai nopealla aikataululla poskeensa kunnon patin. Aluksi se oli sen verran pieni, että ei aiheuttanut mitään paniikkioireyhtymää meikäläisessä. Eikä se aluksi edes ollut patti vaan näytti lähinnä omituiselta turvotukselta. Mutta patti kasvoi ihan järkyn suureksi ja turvotti koko naaman ja sai silmänkin melkein umpeen. Patti oli kivikova ja noin luumun kokoinen ja diagnosoin sen oitis syöväksi. Ja eläinlääkärille menoa odotellessa jo mietiskelin, minne kohtaan tonttia Naskan hauta kaivetaan (ai miten niin olen realistinen...) Naska itse oli normaali itsensä, se olisi syönyt luitakin ihan mieluusti eikä tosiaankaan oireillut pattiansa mitenkään muuten, kuin tuolla ulkonäöllään.

Eläinlääkäri totesi heti Naskan nähtyään, että kyseessä on lähes varmasti poskihampaan juuripaise. Huhhuh, helpotuksen huokaus. Naska sai antibioottikuurin, jotta turvotus/tulehdus häviäisi. Viikon päästä turvotus naamasta olikin lähtenyt mutta patti oli jäljellä, tosin hieman pienentyneenä. Tarkemmassa tutkiskelussa poskihampaassa todettiin kiillevaurio, josta näkyi hampaan ydintä. Tästä oli päässyt epäpuhtauksia hampaan juureen ja aiheuttanut paiseen. Sentään en harkinnut hampaan paikkaamista vaan valitsimme hoidoksi hampaan poiston, mikä sitten suoritettiin samantein.

Naska silmät hiukkasen sikkurassa, juuri tultu kotiin. Leikkauksen ajan Naska oli maannut vasemmalla kyljellä ja suupielestä valui verta kivasti turkille.

Naska toipui operaatiosta hämmästyttävän nopeasti. Poskihampaassa on isot juuret ja hampaan irrottaminen on vähän suurempi projekti kuin äkkiä arvaisi. Kyllä kuvittelin, että poski olisi ollut niin kipeä, ettei edes ruokaa voisi syödä kunnolla muutamaan päivään. Kovan tavaran syönti oli kokonaan kielletty, jotta tikit eivät aukeaisi. Tässä näette kuvan Naskasta leikkausta seuraavalta aamulta: Naskalla suussa kaarnan palanen... Sisältä oli takavarikoitu kaikki luut piiloon ja ulkona sai kytätä silmä kovana, ettei Naska olisi syönyt käpyjä, keppejä ja kaarnan kappaleita ynnä muuta kivaa. Ei siis voinut olla kovin kipeä koira.

Juuripaise saattaa kehittyä pitkänkin aikaa ja saattaa olla hyvinkin mahdollista, että Naskan viime syksynä saama kyynelaukon puutos -diagnoosi on johtunut tuosta hammaspaiseesta. Synnynnäisesti kyynelaukko ei puutu, sillä ensimmäisessä silmätutkimuksessa kaikki on ollut ok. No, ompa taas jännitettävää, kun seuraavan kerran mennään Naskan kanssa silmätutkimuksiin :)

Pieniä iloja

2010-04-29T19:28:00.008+03:00

Alkuvuosi Arttulassa on sujunut joutuisasti pentuja hoidellen vaikka Kata "oharit" tekikin. Sijoitustytteli Lissu (Arttulan Graniittikide) synnytti Arttulan V-pentueen tammikuussa. Tämä on nyt kolmas sammariyhdistelmä, jossa molemmat vanhemmat ovat kasvattejani.

Pienet "Veet" kopassa.

Sijoituskotiin tästä pentueesta lähti varsin lupaavan tuntuinen niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin pikkuneiti Arttulan Valkoinen Noita.

Naska (Arttulan Discohile) puolestansa tavoitti kaksikin rajapyykkiä pentuinensa. Ihan kunnon jalostuskoiran tavoin Naska pyöräytti peräti yhdeksän pentua :) Hyvin Naska sai moisen katraan hoidettua ja jopa lihoi pentujen hoitoaikana, joten mokoma piti pistää ihan hyvälle dieetille vieroituksen jälkeen. Naska sai myös kunnian synnyttää sadannen Arttulan sammaripennun.

Vaikka Naskan pentue oli iso, olivat pennut melko tasalaatuisia niin ilmeiltään kuin kooltaankin. Alla olevassa kuvassa luovutusikäiset Arttulan Wiikinki Jack ja Arttulan Walkyria - suurin uros ja pienin narttu.

Sijoituksessa oleva Arttulan Nokkela alias Martta kävi meillä tammi-helmikuun vaihteessa treffaamassa Jakkia. Astutushommelit sujuivat jälleen Jakilla mallikkaasti eikä ongelmana ollut kuin kovat pakkaset. No, koiria ei pakkaset tuntuneet haittaavan vaan pikemminkin niistä oli mukava kirmailla hangilla, kun ei tullut heilasteluhommassakaan niin hiki ;)

Hip hip hippaa, Martta edellä ja Jakki perässä. Ihan tulee lunta ikävä, kun tätä iloista kuvaa katselee.

Tässä sitten pari suloista rakkauden hedelmää, X-pennut, odottelee rentoina korissa pentulaatikon putsauksen ajan.

Pääsiäistä

2010-04-05T20:51:00.004+03:00

Minussa näemmä heräsi pieni askartelija kevätauringon myötä ja pääsiäisen kunniaksi näpertelin tosi taidokasta höyhentaidetta. Joulupukin tuomat hopeoidut pronssiporot saivat hiukan uutta luukkia :)

Ja vähänkö mä innostuin noiden höyhenten kanssa...

Collievauvat menivät toiveiden taivaaseen

2010-04-05T11:24:00.003+03:00

Katan pentuja odotin kovasti. Katalla on ollut aiemmin kaksi pentuetta ja tämä kantoaika sujui hyvin samalla kaavalla, kuin ensimmäinen, Katan maha oli tuolloin tosi pieni eikä hidastanut sen vauhtia lainkaan (pentuja tuolloin sentään 7 kpl eikä se näkynyt juurikaan ulospäin). Seitsemän viikon paikkeilla masu kuitenkin kasvoi selvästi. Pentulaatikko rakennettiin ja pentuja alettiin odotella jo maailmaan. Kata viihtyi hyvin pentulaatikossaan ja petaili alustat myttyyn useasti päivässä ja nukkui siellä yöt.

Laskettu päivä meni jo. Alkoi huolestuttaa, onko pennuilla kaikki kunnossa. Kata oli kuitenkin pirteä ja söi hyvällä ruokahalulla, joten en hirveän huolissani ollut Katan voinnin puolesta. Soittelin eläinlääkärille ja vuorokauteen 68 asti voidaan odotella varsinkin, jos emällä on kaikki ok ja sen jälkeen pennut pitää leikata ulos jos ei niitä muuten ala kuulua. Vuorokausi 68 tuli sitten kohdalle ja kävimme Katan kanssa ultrassa. Odotimme löytävämme vähintään yhden jötikän, joka ei suostu syntymään mutta yllätyimme kyllä eläinlääkärin kanssa molemmat aika tavalla, kun ultra ei paikantanut yhden yhtäkään pentua! Koska oli pienen pieni mahdollisuus, että kylkiluiden katveessa voisi pentu majailla, ajoin toiselle eläinlääkäriasemalle röntgeniin ja varmistettiin, että todellakaan yhtäkään pentua ei masussa ollut.

Jopas jotakin... Pitää sanoa, että oli aika kummallinen fiilis, vähän samantapainen hyvin surullinen olo, kuin koko pentue olisi kuollut synnytyksessä. Minulle ne pennut olivat olleet jo olemassa monta viikkoa ja yhtäkkiä niitä ei enää ollutkaan. Olin jo mielessäni niitä ihaillut ja pitänyt sylissä ja keksinyt nimiä jne. Olihan pennuista jo tullut kyselyjäkin.

Katakin oli sen verran hyvin pentulaatikkoon leimautunut, että kun sen ensitöikseni purin osiin Katalla meni melkein viikko, ennen kuin se unohti boksin olemassaolon. Eläinlääkärit (2 kpl) arvioivat, että Kata oli ollut kantavana ja raskaus oli keskeytynyt jossain vaiheessa mutta Kata oli henkisesti jatkanut raskauttaan. Sitä nyt ei voida tietää millään tavalla mutta ehkä näin oli käynytkin. Olinhan minäkin omalla käytökselläni tukenut Katan mieltä pentujen tulosta rakentamalla pentulaatikkoa, lisäämällä ruokintaa ja loppuvaiheessa myös rajoittamalla liikuntaa.
Yksikään kantava narttu ei tähän mennessä ole hoivaillut leluja, ja jos Kata olisi jotain tälläista tehnyt olisin valeraskautta oitis epäillyt. Nyt sen käytös oli kantavan nartun käytöstä kaikilta niiltä osin, mikä poikkesi normaalikäytöksestä.

I Love Talvi

2010-03-24T11:53:00.013+02:00

Kulunut talvi on ollut kerrassaan mahtava! Pakkasjakso löi ennätykset koko maassa ja lunta saatiin kerrankin riittävästi. Omalta osalta muutos aikaisempiin talviin tuntui aika järisyttävältä siltäkin osin, kun muutto uuteen kotiin sattui sellaiseen saumaan, että lähestulkoon muutimme savihel**tistä lumiparatiisiin.

Suomusjärvellä on ollut muuten aivan ihanaa asustella mutta savimaa ja iänikuiset vesisateet ympäri vuoden tekivät tämmöisen koirafarmarin elämän suorastaan kamalaksi. Mullahan kaikki koirat asuu sisällä talossa ja voitte kuvitella, miten kuraa tuntui löytyvän ihan joka paikasta, kun se toistakymmentä koiraa ravasi sisälle ja ulos useita kertoja päivässä... Savimaa on siitäkin tyhmää, että sadejakson jälkeen se kestää kuivua päiväkausia. Voitte siis uskoa, että lumi ja pakkaset tekevät minut oikein onnelliseksi :)

Okei okei, myönnettäköön, että yli 20 asteen pakkaset ottivat hiukan pannuun. Varsinkin, kun kylmyys esti kunnollisen ulkoilun - mikään kaapista löytyvä vaate ei tuntunut olevan riittävän lämmin. Osalla koirista kylmyys tuntui tassuissa eikä ulkoilu niillekään varmaan kovin kivaa ollut. Ei me vesisateeseen tottuneet etelän eläväiset tuommoista kylmyyttä kestetä. Vaan kun aamuinen maisema oli alla olevan kuvan mukainen niin kyllä se ainakin minun mieltä lämmitti :)

Lumi teki maisemat todella kauniiksi ja tasaiset sateet pitivät pihamaan koko ajan puhtaan valkoisena (mukavasti koirien keltaiset pissamerkit peittyivät säännöllisesti). Kameraa on tullut käytettyä melko ahkerasti ja ainakin omasta mielestä onnistuneita otoksia on tullut useampiakin.

Paksu lumikerros on tehnyt metsälenkeistä todellisia kuntolenkkejä. Umpihankea ei niin kovin pitkälti tarvitse tarpoa, kun se alkaa kysellä jo kuntoa. Tällöin onkin ollut mukava hiljentää vauhtia ja nautiskella hienoista maisemista. Kyllä koiratkin saivat töitä tehdä pitääkseen vauhtiansa yllä ja ne tuntuivat kovasti rakastavan umpihangessa ähertämistä.

Tämä talven olen laiskotellut koirien pesun kanssa oikein urakalla, kun ei kerran likaa ole missään niin mitäs sitä niin hirveästi pesemäänkään :) Collieista ja bortsusta on kiva ottaa kuvia, niissä kun tuo pesemättömyys ei lyö samalla tavalla silmille, kuin sammareilla. Tai vaikka sammari olisi juuri pesty, ei se lunta vasten silti näytä aina kovinkaan hienolta.

Colliekuviin saa lunta vasten kuvattuna kivasti kontrastiakin.

Tässäpä hauska otos, jossa ovat Ruuti ja Nova. Huomatkaahan Novan omistava ote lelusta. Lähes kaikissa kuvissa, joissa Nova esiintyy, sen tassun alla on jokin lelu. Nova yleensä asettuu makuulle lelun kanssa seuraamaan toisten koirien riekkumista. Sitten, kun Nova osallistuu leikkiin hän on se, joka juoksee ympäri pihaa täyttä huurua ja toiset koirat letkana perässä :)

Nova ja lelunsa.

Mukavasti vanhat hirret sopivat väriltään collieiden väreihin.

Tätä blogia kirjoittaessa kevätaurinko tuntuu jo niin lämpöiseltä ja palailenkin jossain vaiheessa paremmin kevätfiiliksiin kuvien kera.

Katsopa näistä linkeistä talvisia kuvia:
Kata, Nova ja Dessa lumilenkillä
Parisataa talvikuvaa pihalta

Hyvää Ystävänpäivää

2010-02-14T13:59:00.004+02:00

Alkuvuosi on mennyt todella nopeasti, enkä ole valitettavasti ehtinyt juuri blogia kirjoitella vaikka kaikenmoista on sattunut ja tapahtunut. Mutta enköhän tässä kohtapuoliin jo pääse istuskelemaan enempi koneen ääreen ja ehdin kirjoittelemaan tätä koirien sekä myös Paratiisin blogia.

Arttulan Oolalaa Albiinasta Juniorivoittaja 2009

2009-12-31T23:11:00.005+02:00

Näyttelyvuosi päättyy aina arvonäyttely "Messariin" eli Helsingin messukeskuksessa pidettävään tittelinäyttelyyn. Joulukuussa 2009 näyttelyharrastajia hemmoteltiin kahdella arvonäyttelyllä samana viikonloppuna, kun jaossa oli lauantaina Voittaja ja sunnuntaina Pohjoismaiden Voittaja -titteleitä. PMV kiertää vuosittain Pohjoismaissa, joten ihan joka vuosi ei ainakaan meikäläinen pääse titteliä edes tavoittelemaan.

Lauantai - Voittaja 2009

Lauantaina lähdin matkaan Albiinan ja Nitron kanssa. Olin olevinani ihan ajoissa liikkeellä mutta satuinpa osumaan messariin samaan aikaan kuin noin kymmenentuhatta muutakin näytteilleasettajaa ja kesti yli tunnin jonottaa pelkästään pääsyä parkkipaikalle. Aivan käsittämättömän huonosti järjestetty sisääntulo, ei voi muuta todeta. Messarin parkkihalli oli tietenkin täynnä ja sain oman auton vihoviimeiseen hiekkakentän nurkkaan parkkiin. Jonottelu vei niin paljon aikaa, että alkoi tulla jo tuskallinen tunne, että kehä ehtii olla ohi ennen kuin pääsen edes autosta ulos.

Otin mukaan pelkästään Nitron ja harjan ja juoksin tukka putkella sisälle ja etuilin ja tuuppisin ihmisiä edestä pois minkä kerkesin. Olin kehällä samalla minuutilla, kun kehän piti alkaa. Onneksi Nitro on nuorten luokassa niin jäi sentään aikaa harjata koira. Tälläinen alku oli omiaan sekoittamaan pään ihan kunnolla eikä siinä sitten oikein pystynyt rauhoittumaan ja tuntui, että kaikki meni ihan sohlaamiseksi eikä kehän seuraamisestakaan tullut yhtään mitään.

Eräs ystävällinen sielu toi kupposen kahvia terästettynä kermalla (varmaan katsoi, että piksahtaahan toi muuten) ja juuri, kun olin ottamassa ensimmäistä hörppyä mukista, vapisevasta kädestä herpaantui ote ja kuppi tipahti suoraan vierelläni seisseen Nitron päälle ja aivan keskelle selkää. Siis ei voi olla totta, aivan kauhea painajainen vielä tähän kaiken lisäksi ja nuorten luokka oli juuri alkamassa. Onneksi vierustovereilla (kiitosta vaan) oli paperia ja sain Nitron turkin pintakuivaksi mutta karvat jäivät juuresta ihan kahvisiksi. Kehässä olin sitten kahville tuoksuvan koiran kanssa ja minun oli ihan pakko tunnustaa tuomarille tekoni, joka vain naureskeli, että hyvällehän kahvi tuoksuu :)

Nitro ei kahvihoidosta ollut moksiskaan ja esiintyminen meni ihan kivasti, arvosteluunkin olen tyytyväinen vaikkakin Nitro sai EH:n. Mutta eipä tämä kasvattajatuomari pinkkiä liiemmin jaellut ja Nitro sijoittuikin tosi hienosti luokassaan neljänneksi.

Milosta tuomari tykkäsi siinä määrin, että pohti jo tovin, että olisi sijoittanut sen avoimen luokan ykköseksi. Todella hieno sijoitus on kyllä luokan kakkospaikkakin hyvässä kunnossa olleelle Milolle.

Pikkuneiti Albiina pääsi messariin vasta pidemmän tovin autossa nököttämisen jälkeen. Parkkeerauskiireen vuoksi en ottanut häkkejä mukaan, jotta pystyin juoksemaan nopsasti kehälle, joten kun Nitron suoritus oli ohi vein sen vuorostaan autoon ja otin Albiinan tilalle. Albiina oli varmaan tästä odottelusta tuohtunut, kun se kehässä teki ihan omia temppujaan kiitoksena minulle. Se kyllä seisoi ihan nätisti mutta kun lähdimme juoksuun neiti liimaantui liian tiiviisti ja vähän vinoonkin minun jalkaan kiinni ja viskoi etujalkojaan varsin omituisen näköisesti kuin paraskin paraatihevonen eikä siinä auttanut mikään kikka mitä yritin, Albiina vain liimautui entistä tiukemmin lähelleni. Olin todella varma, että olisimme yhtä hyvin voineet jäädä aamulla kotiin.

Juniorinartuissa oli 15 osallistujaa ja uskomatonta mutta totta, pikku paraatiheppa oli etuliikkeistään huolimatta kovasti tuomarin mieleen ja Albiina voitti luokan ja näin ollen sai junioriluokan voittajalle annettavan tittelin Juniorivoittaja 2009, vähänkö hianoo :) Paras Narttu -kisassa oli hyviä koiria pilvin pimein, mutta junnukaunotar piti pintansa ja Albiina sijoittui uskomattoman hienosti neljänneksi ja sai kaupan päällisiksi vara-sertinkin. Aivan uskomaton sijoitus huippunarttujen keskellä - eikö se muuten tarkoita sitä, että Albiinakin on huippunarttu :)

Tulokset, Voittaja:
Mezen The Dark Knight NUO EH4
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI2
Arttulan Oolalaa Albiina JUN ERI1 PN4 VARA-SERT JV-09

Sunnuntai - Pohjoismaiden Voittaja 2009

Vahingosta viisastuneena lähdin sunnuntaina Albiinan ja Nitron kanssa ennen kukonlaulua liikkeelle ja olinkin messarissa ennen pahinta ruuhkaa ja ajoin ilman jonottamista suoraan parkkiin. Yöunet jäi vähiin mutta mitäs pienistä. Tosin, sunnuntain tuomari oli sitten sitä sarjaa, että ehkä olisi kannattanut jäädä nukkumaan.

Päivä ei muutenkaan alkanut huipusti. Parkkihallissa otin Albiinan ulos autosta (pakettiautossahan ovi on auton kyljessä) ja ahdastahan tietty oli, Albiina loikkasi oviaukosta kenguruloikalla ja pää edellä ihan suoraan viereisen parkissa olleen auton eturenkaan lokasuojaan sillä seurauksella, että se sai pikimustan nokikuramöhnävanan otsasta pään yli niskaan saakka. Kyllä meinasi epätoivon itku tulla, kun katsoin kaunista näyttelykoiraani.

Koska olin ajoissa paikalla ei sentään ollut kiire ja muutenkin mukana oli koko näyttelyvarustus häkkeineen ja trimmipöytineen sun muineen paitsi että kotonahan se komeili se pullollinen shampoota, joka ei vettä kaipaa... Onneksi jälleen oli olemassa pelastava enkeli, jolla oli lainata kuivashampoota (kiitos ja kumarrus). Ensin vessapaperilla kaikki mömmö pois mitä oli saatavissa ja kuivashampoota öljyraidalle. Ihan kaikkea mustaa en saanut pois, mutta jos töhrystä ei tiennyt, sitä ei kyllä huomannut.

Tuomarointi alkoi Igorista, joka esiintyi kivasti ja tuomari tykkäsi muuten, mutta Igorin pigmenttikatkosta hän ei tykännyt ja niin alkoi tämän päiväinen H -putki.

Nitrolle ihan kohtuu arvostelu mutta H tulla tupsahti. Kiitos kuitenkin lainahandlerille taidokkaasta esittämisestä.

Lauantaisen hienon luokkasijoituksen jälkeen oli Milon saama H aikamoinen yllätys ja velipoika Eppu, joka on alla olevassa kuvassa sai myöskin H:n. Tässä vaiheessa olikin jo selvää, että kasvattajaryhmälle voi sanoa heippa.

Hippi on hyvin vakuuttava uros, sillä hyvin monenlaiset tuomarit pitävät siitä, niin myös tämä sunnuntain kummajainen. Hippi sijoittui todella hienosti valioluokan kolmanneksi. Minäkin sain muuten oikein kädestä pitäen opastusta koiran esittämiseen tuomarilta. Ehkä minäkin nyt jatkossa osaan esittää koiraa paremmin :)

Paraatihevosista tuomari ei selvästikään pitänyt ja Albiina sai mukavan arvostelun sillä toiveella, että etuosa vakiintuisi ja punaisen nauhan kera kehästä ulos. Albiina ei edelleenkään halunnut juosta niin kuin normaalit koirat juoksevat. Noin tuli taas todistettua, että silloin kun menee hyvin, siitä pitää nauttia juuri sillä hetkellä aivan täysillä, koska jo seuraavana päivänä voi tipahtaa maan tasalle.

Mutta ihan täydellinenhän tämä pikkuneiti kuitenkin on omituisine esiintymisineenkin, vai mitä:

Tulokset, Pohjoismaiden Voittaja:
Arttulan Nasta Lautaan NUO H
Mezen The Dark Knight NUO H
Arttulan Eilisen Haiku AVO H
Arttulan Erikoispainos AVO H
C.I.B. FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI3
JV09 Arttulan Oolalaa Albiina JUN EH

Mukavia muistoja

Yhteenvetona voisin todeta, että vaikka nuo messarimaksut ovat huikeat, sain ainakin minä tuolla sijoituksella varsin tapahtumarikkaan viikonlopun, joka osoittautui olevan aika ainutkertainenkin. Iloa ja ihmetystä - sitä se näyttelytouhu on tiivistettynä :) Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Juniorivoittaja -tittelin lisäksi Albiina sai palkinnoksi Hurtan laadukkaan nahkahihnan, jossa oli kiinni myös Voittaja "mitali" tai millä nimikkeellä tuota nyt voi kutsuakaan. Mutta todella kiva paketti, jolle on oikeasti käyttöä. Ruusukkeen joutui ostamaan itse, mikäli sen halusi ja sehän maksoi muuten hunajaisesti. Minusta 20 egee on aika kova hinta ruusukkeesta vaikka onkin iso ja hieno ja upea ja melko ainutkertainenkin. No, siksihän sen ostinkin :)

Postissa saapui myöhemmin kunniakirja. Mielellään laittaisin sen seinälle raameihin, mutta on kyllä varmasti maailman rumin kunniakirja ja tässä vielä mietin, miten hienot kehykset siihen oikein pitäisi ostaa, että sen viitsisi seinälle laittaa ;)

Blue merlet tilaukseen, saas nähdä kuin käy

2009-12-30T20:15:00.008+02:00

No, ihan oikeesti; värillähän ei ole mitään väliä. Mutta olisihan se mukavaa, jos Kata pyöräyttäisi kymmenen blue merleä pentua. Kata kun on ollut aikaisemminkin hyvin tarkka noiden värien suhteen. Ekan pentueen isä oli soopeli, joten Kata teki lapsoset, jotka kaikki olivat soopeleita. Toinen sulhanen oli tricolour ja tunnollisesti hyvin koulutettu BH JK2 Pim Bulan Williruusu, Kata, teki pentueen, joka oli trikkejä täynnä.

Ja kuinka komea onkaan Katan kolmas sulho Summerway's Galaxy Blue Boy eli Sulo, Suomusjärven lahja maailmalle :) Ei näistä lapsista tule ainakaan rumia (Arttulan kasvatit kun nyt ovat muutenkin olleet perinteisesti kaikki kauniita hehhe), on väri sitten mikä vain. Toivottavasti myös luonteet ovat yhtä upeita, kuin ovat Katan aiemmillakin pennuilla olleet.

Maisemat ovat kauniita myös Suomusjärvellä. Talvikin yritti tehdä jo tuloaan vaikka elettiin vasta joulukuun toista viikkoa (normaalisti tällä leveysasteella lunta tulee joskus tammikuussa).

Viimeinen syksy

2009-12-30T19:21:00.011+02:00

Hieman dramaattiselta kuulostava otsake ei kuvasta kenenkään poismenoa tästä maailmasta vaan kertoo erään ajan loppumisesta. Muutto Paratiisiin alkoi olla pikkuhiljaa edessä ja haikeita hyvästejä Suomusjärven asunnolle ja pihamaalle tuli jätettyä koko syksyn ajan. Kummasti sitä vain kiintyy asuinsijalleen.

Omenoita tuli tänä syksynä todella paljon. Nyt on käytännössä todistettu, että koirat voivat syödä omenoita satoja (ellei tuhansia) muutaman kuukauden aikana ilman, että siitä aiheutuu mitään haittaa koiralle ;) Myös pakkasenpuremat ja jo kummallisen värisiksi tulleet omput olivat mitä suurinta herkkua. Varsinkin Kino kunnostautui omppujen syönnissä. "Omppu päivässä pitää lääkärin loitolla", toteaa Kino kymmenen ja puoli vee.

The Luxus-Tarha. Tarhalla on edessä jossain vaiheessa purku ja siirto Paratiisiin. Sitä tulee odottaessa ihan ikävä, on niin hieno tekele ja vallan hienosti soveltuva kaivinkone-luonteen omaaville koirille.

Otos vielä kesätarhoista ennen purkua. Nämä tarhat olivat aivan mahdottoman hyviä kesällä, koska kasvoivat ihanaa nurmea. Sadekeleillä sen sijaan ne keräsivät vettä koko pihalta ja kestivät päiväkausia kuivua. Syksyisin tarhoilla ei ollut mitään käyttöä, savimaa kestää kuivua älyttömän kauan ja vettähän tuntuu tulevan loputtomiin.

Viimeisen syksyn galleria

Kaapelitehtaan pentunäyttely

2009-12-30T18:46:00.007+02:00

Juuri viisi kuukautta täyttäneet, uudet lupaukset Upi ja Titta olivat näytillä Helsingissä Kaapelitehtaalla joulukuun alussa. Molemmat olivat jo niin taitavia esiintyjiä, että ei ollut tosikaan. Minun osakseni jäi nauttia showsta ja ottaa kuvia. Harmi vain, kun valaistus ei Kaapelilla ole mikään maan paras ja hyviä kuvia ei montaa tullut.

Huippuhieno Upi kehässä. Upi voitti toisen urospennun, sai kunniapalkinnon ja tuli VSP-pennuksi. Onnittelurapsutukset Upille ja kotiväelle hienosta näyttelyuran aloituksesta!

Upi ei juuri paikallaan pysynyt ja seisomakuvissa näkyy joku valkoinen suhahdus vain tai nenä on kiinni linssissä. Maassakaan ei voitu maata paikallaan vaan piti olla vaikka miten päin ja vaikkapa selällään niin kuin alla olevassa kuvassa :)

Titta esiintyi hienosti ja maltillisesti (onko se ihan varmasti Dessan pentu...). Titalla oli turkki vielä vajaa ja se näytti esim Upin rinnalla pieneltä tirriäiseltä. Mutta kivat mittasuhteet tytöllä on ja liikuntakin kaunista, joten antaa turkin vain kasvaa rauhassa - hyvä siitä vielä tulee :)

Söpö tirriäinen Titta <3

Tulokset:
Arttulan Uuden Kuun Utopia PEK1 KP VSP-pentu
Arttulan Timanttinen PEK2

Turun syysnäyttely

2009-12-30T17:48:00.009+02:00

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli syysnäyttely Turun messukeskuksessa. Kehä oli tosi pieni, mitoitettu lähinnä moppi-kokoisille koirille (kuka pönttö noita kehiä oikein tekee??) ja niinpä vauhdikkaiden koirien kanssa sai ottaa ihan tosissaan, että niitä sai esitettyä edes pikkasen edukseen.

Näytillä olivat Gladu sekä junnusisarukset Onni ja Maitai. Tuomari piti vaaleanpunaiset nauhat hyvin tiukassa ja sertit jaettiin tällä erää muille koirille. Niin upealta kuin Onni näyttikin, niin H tulla tupsahti. Onni tarvitsisi paljon suuremman kehän, että sen kanssa pääsisi juoksemaan kunnolla.

Gladun viimeisen sertin metsästys ei tuottanut tulosta vaikkakin Gladu sijoittui hienosti luokassaan toiseksi. Kyllä se vielä jonain päivänä...

Maitai oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, mutta eipä neiti ollut näyttelyhässäkästä moksiskaan. Ja vauhtia piisasi vaikka muille jakaa ja kun on vielä pikkuisen kärsimätön yksilö niin tarkkana sai kasvattaja olla esittämisensä kanssa. Mukavaa oli, että tuomarilla riitti ymmärrystä ja huumorintajua.

Onneksi Maitaille maistuu namit ja kun malttikin lopulta löytyi niin hengissä me selvittiin ja oikein kauniistihan Maitai sitten esiintyikin. Hienosti EH ja luokassa toiseksi.

Sammarit olivat lauantaina ja sunnuntaina sitten bortsut. Nova tietenkin tiputti turkkinsa ennen näyttelyä. Vaikkei bortsu nyt varsinainen turkkirotu olekaan, on kapisen näköinen aina kapisen näköinen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Nova sai oikein hyvän arvostelun, muttei kuitenkaan eriä, eli empä tiedä, mistä syystä.

Tulokset:
Arttulan Oikopolku JUN H
Arttulan Gladiaattori AVO EH2
Arttulan Onnenjuoma JUN EH2

Arttulan Loistava AVO EH

Pentuhaaveisia kohtaamisia

2009-12-30T17:04:00.008+02:00

Arttulan tytöillä ja pojilla oli marraskuussa vipinää. Peräti neljä Arttulan-vaikutteista sammariyhdistelmää laitettiin onnistuneesti alulle. Ensimmäisenä urakoinnin aloitti Kompis (Arttulan Fakta), joka varmaan luuli kuolleensa ja päässeensä taivaaseen, sillä hänen eteensä tuli kaksi hehkeää neitoa viikon sisään :)

Yli-innokkaat kasvattajat olivat Sandra neitosen (Jäähelmen Cassandra) kanssa luonnollisesti liiankin aikaisin liikkeellä ja alla olevassa kuvassa Kompiksen katse selvästi kertoo, että eipä vielä kannata turhia hötkyillä, ei ole oikea aika.

Toinen Kompiksen morsian on Lissu (Arttulan Graniittikide). Tulee nyt oikein käytännön tasolla testattua, millaisen määrän jälkeläisiä uros saa aikaiseksi, kun astutukset tulivat samalle viikolle. Ja samaan aikaan toisaalla... Albin (Arttulan Cocco The Jussi) sai vieraakseen Lumen (Jäähelmen Snow White). Ja tosiaan niin päällekkäin nämä astutukset menivät, etten Kemiön reissulle ehtinyt ollenkaan mukaan. Vaan hienostipa sielläkin oli selvitty.

Marraskuun lopussa Jakki ja Naska "löysivät toisensa" (Vattnadals Jack Big Zwee ja Arttulan Discohile). Kuten kuvista huomaa, oli marraskuu hyvin kosteaa ja suhruista keliä eikä aurinkoa paljoa tarvinnut katsella enkä näin ollen mitään huippuotoksia saanut aikaiseksi.

Tammikuussa odottelemme sitten iloisia perhetapahtumia runsain mitoin :)

Seinäjoki Hämeenlinna turnee

2009-11-23T11:05:00.023+02:00

Korvauksena vähäisiksi jääneistä näyttelykäynneistä tänä kesänä, ilahdutin itseäni kunnon mökkilomanäyttelyturneella. Lokakuun lopussa oli samana viikonloppuna näyttelyt Seinäjoella ja Tuuloksessa (Hämeenlinnan tienoo). Seinäjoki on sen verran kaukainen kohde, ettei herääminen kolmen aikaan aamuyöstä näyttelyaamuna tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siispä matkaan lähdettiin perjantaiaamuna, ajatuksena ajella ilman suurempaa kiirettä Seinäjoelle majapaikkaamme.

Omista sammareista lähti reissuun Naska ja Nitro. Somerolta hain mukaan Marikan ja Hipin ja Niitti-mittelin. Ajelimme Hämeenlinnaan, jonne Merja ja Gladu saivat kyydityksen ja oikein hyvä näin; olisi tullut hirmuinen koukkaus reittiin, jos olisi haettu Merja kotoa asti. Hämiksestä köröttelimme Vesilahdelle, josta haimme Martan kyytiin. Martan kotiväkeä ei matkaan lähtenyt vaan Martta pääsi (joutui) yksin reissuun.

Ajelu sujui rattoisasti hyvässä seurassa, hyvässä ajokelissä ja ilman mitään pahempia ajoreittimokia - vaikka navigaattori teki todellakin kaikkensa, että saisi meidät eksymään.

Mökkimme sijaitsi Kalliojärvellä Isossakyrössä. Tähän aikaan vuodesta oli leirintäalueella jo aika rauhallista mutta mitäs siitä mitä muut tekivät tai eivät tehneeet, me vietimme illan omassa luxusmökissämme syöden, juoden ja saunoen :) Kiitos paljon Merja-kokille upeasta illallisesta.

Lomalla ei turhaan nukuta ja niinpä perinteisesti aikainen herätys, kauhealla kiireellä mökin siivous ja auton pakkaus ja menoksi näyttelypaikalle. Ajoissa päästiin perille eikä eksyttykään.

Olinkin nyt ensimmäistä kertaa Seinäjoella näyttelyssä ja ihan ok paikka tuntui olevan. Kehä oli ilahduttavan iso, jossa mahtui hyvin esiintymään. Lattia oli peitetty rumilla ja paikoin liukkaillakin matoilla. Kurjaa oli, että käytävät oli jätetty liian kapeiksi ja porukkaa oli aivan älyttömästi. Ihmiset sitten tukkivat oikein taitavasti käytävät tavaroillaan eikä kukaan päässyt liikkumaan mihinkään.

Häkkimme olivat aluksi kivan väljästi reunemmalla mutta jälkeemme tulevat ihmiset tekivät omista tavaroistaan ja häkeistä sellaiset barrikaadit, että oli oikea ongelma päästä jo häkiltä pois ja kun sieltä pääsi niin eikun ryysimään väkisin väentungoksen läpi, jotta pääsi kehään. Eipä jäänyt Seinäjoen järjestelyistä näiltä osin tosiaankaan mitään hyvää kuvaa.

Tuomari jakoi hyvin niukasti pinkkiä nauhaa. Hippi onneksi pitää aina pinnalla :) ja Hippi sijoittuikin valioluokassa toiseksi ja paras uros -kisassa tuli hienosti kolmanneksi. Uroksi oli sentäs 32, ettei yhtään huono. Hippi onnistui jotenkin välttämään kameran koko reissun ajalta...

Nitro oli niin hienossa turkissa mutta ei ollut tämän tuomarin makuun. Nitro esiintyi mukavasti vaikkakin on sellainen luikertelija, ettei pysy paikallaan: häntää pitää heiluttaa koko ajan niin, että koko koira on mutkalla - jos vaikka saisi namia tällä tavoin paremmin :)

Tuomari piti Gladusta. Hän sanoi kehässä minulle, että hän tykkää tästä koirasta todella kovasti, Gladu on suunnilleen täydellinen mutta se saisi olla hiukan isompi ja maskuliinisempi. Niinpä niin ja Gladu sai sitten punaisen nauhan, ja jäimme Merjan kanssa toivomaan, että Gladu aloittaisi vielä kasvun tässä kypsässä, kohta kolmen vuoden iässä... Turkkihan Gladulla oli ihan tipotiessään mutta ei siitä arvostelussa kyllä surtu yhtään.

Martta esiintyi edukseen ja oli myös tuomarin mieleen. Junnunarttuja oli kahdeksan ja Martta voitti luokan oikein hienosti. Paras narttu -kisassa ei tullut sijoitusta mutta jo ison luokan voittaminen on hyvä saavutus. Narttujakin oli ilmoitettu 32.

Naska oli myös hienossa turkissa ja esiintyi oikein kauniisti. Naska vain ei ollut tuomarin makuun eikä saaliiksi saatu kuin punainen nauhan pätkä. Kasvattajaryhmäni ei ollut edelleenkään mikään tasainen. Nyt se oli Naska, joka vankkarakenteisena ja pitkärunkoisena pallosilmänä oli se ryhmän poikkeavan näköinen. Tulokset ovat blogikirjoituksen lopussa.

Seinäjoelta ajelimme Kärkölään Merjan luokse, jossa vietimme yömme. Takana oli pitkä päivä ja melkein suoraan perille päästyä saikin painua jo yöpuulle. Aamulla reippaana ylös ja kohti Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihallia. Matkaa ei onneksi ollut kuin puolisen tuntia ja olimmekin paikalla hyvissä ajoin. Eppu, Onni ja Igor lisäsivät Arttulan edustusjoukkoja.

Tuuloksenkin tuomari piti todella tiukkaa linjaa, punaista nauhaa suorastaan ropisi ja erinomaiset (eli pinkit nauhat) olivat tiukassa. Onneksi tämä tuomari diggasi Arttulan sammareita ja Naskaa lukuunottamatta kaikki Arttulan kasvatit saivat ERIt.

Igor voitti junnu-urokset ja tuli tiukassa kisassa urosten toiseksi ja sai jo neljännen sertinsä. Onni hienosti junnujen toiseksi. Eppu voitti avoimen luokan Gladun tullessa toiseksi. Hippi valioiden kolmanneksi. Nitrolle taas "vain" EH (punainen nauha), samoin Naskalle, joka sai muuten suht ok arvostelun mutta lopuksi tuomari haukkui läskiksi... kaikkeen olen luullut jo törmänneeni mutta eipä ole mun koiraa lihavaksi koskaan sanottu ;) Martta-ihanainen isoa hätää pidätellen hienosti junnunarttujen kolmanneksi (ilmankos ei oikein meinannut esiintyä, kun kehän jälkeen ulos päästyään väänsi hirmuiset läjät).

Ja koska Arttulan pojat olivat niin upeita, koostui kasvattajaryhmäni neljästä komeasta uroksesta. Kasvattajaryhmiä sammareissa oli huikeat kuusi, liekö niin montaa esitetty milloinkaan, kuin ehkä jossain erkkarissa joskus? Tuomari mietti todella kauan ryhmien järjestyksiä, juoksutteli ympäri ämpäri ja mietti ja mietti. Ihan tuskanhiki meinasi otsalle tulla, kun tuomari sijoitti ryhmän kerrallaan ja lopulta oli vain kaksi ryhmää jäljellä. Ja lopulta tuomari sijoitti Arttulan ryhmän ykköseksi!! Oli se kyllä todella upea fiilis, ei voi muuta sanoa.

Best In Show kisassa oli kasvattajaryhmiä toistakymmentä, mikä on aika paljon, kun kyseessä oli ryhmänäyttely. Varsin ihana päätös meidän näyttelyturneelle oli Arttulan sammaripoikien ryhmän sijoittuminen näyttelyn toiseksi kauneimmaksi ryhmäksi! Upeeta ja mahtavaa!

Upeat urokset vasemmalta lukien:
Arttulan Nasta Lautaan " Igor ", Arttulan Diilitippi " Hippi ", Arttulan Erikoispainos "Eppu ", Arttulan Oikopolku " Onni ".

Turneen tulokset:
24.10.2009 Seinäjoki KV
Mezen The Dark Knight JUN EH
Arttulan Gladiaattori AVO EH
CIB FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI2 PU3
Arttulan Nokkela JUN ERI1
FIN MVA Arttulan Discohile VAL EH
Arttulan kasvattajaryhmä KASV4

25.10.2009 Tuulos (Hämeenlinna)
Arttulan Nasta Lautaan ERI1 PU2 SERT
Arttulan Oikopolku JUN ERI2
Mezen The Dark Knight JUN EH
Arttulan Erikoispainos AVO ERI1
Arttulan Gladiaattori AVO ERI2
CIB FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI3
Arttulan Nokkela JUN ERI3
FIN MVA Arttulan Discohile VAL EH3
Arttulan kasvattajaryhmä KASV1 KP ROP-kasv BIS2-kasv

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös turnee. Kiitos kovasti Merjalle ja Marikalle mukavasta seurasta. Halikiitokset Gladu, Hippi (ja Niitti), Igor, Onni, Eppu ja Martta.

Kikin visiitti

2009-11-18T13:11:00.003+02:00

Katan tyttö Kiki, noin 9 kk, vietti syyskuussa viikonlopun minun hellässä huomassa. Kiki tuli meille pesuun ja puunaukseen ja kävimme myös Karkkilassa näyttelyssä. Kiki on sijoituskoirani, eli toiveena olisi sitten joskus Kikin kanssa tehdä pennut. Vaikka Kikiä olinkin nähnyt luovutusiän jälkeen oli nyt tosi mukava saada Kiki pidemmäksi aikaa "tarkkailevan silmän" alle. Aivan eri tavalla koiran luonteeseen pääseen sisälle, kun sen kanssa viettää pidempää aikaa kuin vain kyläilyn verran.

Kiki sulautui meidän laumaan ihan tuosta vain, ihan kuin ei olisi koskaan pois lähtenytkään. Pesu ja puunaus sujui ihan hyvin, hiukan piti tehoföönin käytöstä pitää pientä neuvottelua, mutta aika vaivattomasti lopulta sujui tämä Kikin mielestä täysin turha ja uppo-outo toimenpidekin.

Näyttelyreissu Karkkilassa meni kivasti sekin. Kiki oli rohkea eikä sitä pelottanut mikään ja ystävällisesti se olisi tehnyt tuttavuutta kaikkiin kaksi- ja nelijalkaisiin. Tapasimme myös Kikin iskän Rikun. Meidän ainoa ongelma oli Kikin suuri himo nakinpalasiin, mikä haittasi hiukan esittämistä :)

Tuomari piti tiukkaa linjaa ja vaaleanpunaiset nauhat olivat aika tiukassa. Junnuluokassa esitettiin viisi narttua, kaksi sai erit ja Kiki tuli luokassa toiseksi oikein mukavalla arvostelulla (arvostelu löytyy kotisivuiltani). Paras narttu kisassa ei tullut sijoitusta. Kaiken kaikkiaan kiva näyttelykokemus ja kiitokset Kikin kotiväelle, että sain Kikin hetkeksi hoitoon.

Arttulan Rentun Ruusu JUN ERI2

Demille toinen serti

2009-11-09T19:09:00.011+02:00

Hyvinkään ryhmis syyskuun 20 pvä. Maailman paras Demppanen yllätti jälleen iloisesti ja voitti kaikki nartut ja sai toisen sertinsä. Upeeta!! Uros oli rodun paras, joten Demi oli VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras.

Villahousu juoksupeppu Demppanen, päivän kaunein sammarinarttu :)

Hyvinkää näyttää olevan hyvä paikka Epulle. Viime vuonna Eppu oli samaisessa paikassa rodun paras. Tämän vuoden tuomari mietti tosi pitkään urosten sijoituksia ja lopulta Eppu sijoittui urosten toiseksi ja sai vara-sertin. Onnea Epulle ja kotijoukoille.

Ruuti esiintyi nyt aika kivasti ja paransi edellisen viikonlopun sijoituksiaan oikein rytinällä sijoittumalla urosten neljänneksi, ei todellakaan yhtään hassummin kovassa joukossa. Gladun punaisen nauhan linja jatkui edelleen, hö.

Miskan esiintyminen onnistui paljon paremmin kuin Porvoossa ja nyt mentiin jopa pääasiallisesti ravia kehässä ja tuomarikin tykkäsi erin arvoisesti.

Kasvattajaluokkani ei taaskaan ollut mikään huippu hyvä eikä saanut kunniapalkintoa, Miska-neitonen on aivan eri leimasimella tehty kuin Demi, Eppu ja Gladu mutta pitää se ryhmä nyt esittää ihan vaikka harjoituksen vuoksi, kun sen kerran kokoon saa ;)

Tulokset:
Funny Fabric One For Fun JUN ERI3 PU4
Arttulan Erikoispainos AVO ERI1 PU2 VARA-SERT
Arttulan Gladiaattori AVO EH
Arttulan Muskelimimmi JUN ERI2
Arttulan Eloisa AVO ERI1 PN1 SERT VSP

Eppu ja siskonsa Demppanen

Arttulan Agilitypäivä

2009-10-20T22:10:00.003+03:00

Toinen Arttulan agilitypäivä pidettiin Espoossa 19.9. Kouluttajina toimivat jälleen Heidi ja Jussi. Kenttiä oli käytössä kaksi kappaletta, joten koulutus pyöri hienosti eikä odotusaikaa tullut kenellekään hirveästi. Sääkin oli mitä mainioin harjoittelulle.

Kivasti oli kasvatteja päässyt jälleen paikalle. Tosi ihanaa oli nähdä nyt ensimmäistä kertaa Emman pennuista Eetu ja Edo ja Katan Laku-poika. Aina sitä vain jaksaa ihmetellä pennun oppimiskykyä. Emman pennut olivat noin 4,5 kk vanhoja eivätkä olleet agilityesteitä koskaan nähneetkään ja jo näin pienessä ajassa edistyminen oli vallan huikeaa. Laku harrastelee mielellään siltarumpujuoksua, joten sille esim. putki ei tuottanyt mitään ongelmia. Niin nuo arkielämässä vastaantulevat jutut kannattaa hyödyntää :)

Ottamiani kuvia agilitypäivästä
Lisää kuvia löydät Marikan galleriasta

Mukana olivat seuraavat Arttulan kasvatit:
samojedit:
Arttulan Onnenjuoma - Maitai
Arttulan Quumatassu - Lara
Arttulan Diilitippi - Hippi

pk-colliet:
Arttulan Sähikäinen - Sani
Arttulan Salainen Agentti - Edo
Arttulan Sensaatio - Eetu
Arttulan Raikulipoika - Laku
Arttulan Ikivihreä - Nero

Kivaa oli, mutta väsymys alkoi väkisin hiipiä silmään :)

Tokokoirat vauhdissa

2009-10-20T18:06:00.003+03:00

Tokon Piirinmestaruuskoe pidettiin Raisiossa syyskuun 20 päivä. Arttulan edustus oli aika komee. Veljekset Leevi ja Bono kävivät tekemässä mahtavaa jälkeä: molemmat saivat kirkkaasti ykköstulokset omissa luokissaan. Lisäksi Leevi tuli toiseksi ja Bono voitti. Vähänkö hienoa, kyllä kasvattajan kelpaa :) Leevillä tämä oli ensimmäinen kisa ja siksikin hyvä tulos, arvokisa kuitenkin kyseessä.

Tulokset:
Arttulan Luja Tahto ALO1 177p KP 2.sija
Arttulan Lennokas Kaveri AVO1 KP 1.sija

Edellisenä päivänä oli Salli-sammari käynyt tekemässä tasaisen suorituksen, ilman yhtään nollaa. Tarkkana tyttönä Salli aiheutti ohjaaja-Jannelle melkein hermoromahduksen saamalla yhtä pistettä vajaan ykköstuloksen. Joskus se on pienestä kiinni.

Arttulan Fifi ALO2 159p

Vihdoinkin näyttelyyn....

2009-10-20T17:26:00.007+03:00

Kahden kuukauden näyttelytauko ja vielä kesäaikaan, huhhuh, kyllä teki tiukkaa meikäläiselle ;) Pääsinpä sitten Porvooseen syyskuun puolivälin tienoilla, kun tätä aikaisempi näyttely oli ollut heinäkuussa. Mukaan nappasin sijoitustyttö Miskan ja omista koirista juoksutuoksu Demin sekä Ruutin.

Ruuti aloitti näin hänen näyttelyuransa. Jo oli aikakin. Ruuti oli komeassa turkissa, Demi vielä kasvatti ja Miska vaihtoi juuri pahimmillaan - ei uskaltanut harjaa edes näyttää, kun karvat jo lentelivät omatoimisesti ilmaan. Sään puolesta ei uskonut kyllä olevan syyskuu, sillä aurinko paistoi aivan täydeltä terältä ja ihan t-paita kelin tarjosi meille.

Congon ja Hipin poika Igor voitti junnuluokan. Paras uros -kisassa ei ihan sijoitusta tullut, mutta tässä näyttelyssä valittiin Rodun Paras juniori, ja Igor voitti sen kisan. Jatkokisa oli sitten päivän lopulla; näyttelyn kauneimman juniori-ikäisen valinta kaikkien ROP-junnujen kesken. Igor sijoittui upeasti Best In -kisassa kolmanneksi vaikka oli ihan vajakkiturkissa. Lämpimät onnittelut vielä kerran Igorille ja kotiväelle. Mitähän tuo Igor vielä näyttelykehissä saa aikaiseksi, kun sille kasvaa komia uroksen turkki? Sitä jäämme odottelemaan innolla :)

Ruutilla ei mennyt esiintyminen ihan putkeen. Hän olisi vain halunnut mennä tervehtimään kaikki ihmiset ja koirat eikä se keskittynyt minun (mauttomiin) nakinpalasiini vaan seisoskeli ihan miten sattui. Pöh. Gladu sai vaihteeksi punaista nauhaa, Demin veljet Milo ja Eppu saivat ERIt ja sijoittuivat mukavasti luokassansa.

Miska pursui myös virtaa ja esiintyminen ei oikein mennyt senkään kanssa hyvin eikä tuomarikaan oikein tykännyt. Demppasella oli siis juoksu ja se oli juuri kaikista parhaimmillaan. Omalla vuorollaan Demi kyllä esiintyi hienosti ja se voitti kivasti oman luokkansa mutta minä pöljä otin sen sitten mukaan kasvattajaryhmään ja kaveriksi sille kolme urosta. Todella fiksua, sillä kaikkien koirien esiintyminen meni aivan pyllylleen. Olisihan tuo pitänyt tajuta mutta ei kyllä taas aivot oikein toimineet. Vai lieneekö tässä nyt syynä esittäjän liian pitkä näyttelytauko - alkaa näemmä toi tatsi hommaan kadota helposti... Ei ku lisää näyttelyitä sitten vaan.

Tulokset Porvoosta:
Arttulan Nasta Lautaan JUN ERI1 ROP-jun BIS3-jun (jee)
Funny Fabric One For Fun JUN EH
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI2
Arttulan Erikoispainos AVO ERI3
Arttulan Gladiaattori AVO EH
Arttulan Muskelimimmi JUN EH
Arttulan Eloisa AVO ERI1

Arttulan kasvattajaryhmä KASV2

Katalle JK2

2009-08-12T10:34:00.017+03:00

Suomen Collieyhdistyksen palveluskoiralajien vuosittaiset colliemestaruudet ratkottiin tänä vuonna 1.8. Ylöjärvellä. Käytännössä mestaruuksista miteltiin jäljellä ja haussa. Kata osallistui kokeeseen ensimäistä kertaa avoimessa luokassa.

Jälkikoirat lähtivät ensinnä maastoon. Maastoihin on yleensä jonkin verran matkaa ja niinpä tälläkin kertaa ajoimme autoletkana maastoille. Keli oli varsin mieltä ylentävä, sillä välillä vettä satoi niin kovaa, että edellä ajava auto hävisi näkyvistä. Pieni sade ei jäljellä haittaa, on ennemminkin hyväksi, koska se pitää hajun hyvin jäljen päällä. Sen sijaan rankkasade voi pestä jäljen puhtaaksi hajusta. Avoimenluokan jälki odottaa tekemisensä jälkeen puolitoista tuntia, ennen kuin koirakko lähtee suorittamaan jälkeä. Näin pitkän ajan kuluessa voi sadekin tehdä kivasti tuhojaan.

Avoimenluokan jäljen jana on 40 m. Koira siis lähetetään jäljen etsintään janan alkupisteestä, sen tulee edetä suoraan (max se 40 m), napata jälki jostain kohtaa janalta ja lähteä heti ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jäljen etsimiseen on aikaa 5 minuuttia.

Kata puhkui intoa ja kun lähetin sen jäljen etsintään, se paineli kolme metriä suoraan ja lähti mukamas jäljestämään. Tuomarihan sitten käskee takaisin janalle, jos koira lähtee jäljelle, jota ei ole olemassakaan. Meidän jana meni kyllä ihan pieleen, Kata teki näitä vääriä lähtöjä niin monta välillä vasempaan välillä oikeaan, että menin jo laskuissa sekaisin - hän vain olisi niin kovasti ollut menossa, ettei jaksanut keskittyä siihen hakemiseen ollenkaan. Ajantaju hämärtyy aivan totaalisesti tuossa janalla, minusta ainakin tuntui, että tuhrasimme siinä vähintään puoli tuntia, ennen kuin jälki lopultakin löytyi jostain 30 metrin paikkeilta.

Alkujäljestys oli todella hutiloivaa, Kata ei keskittynyt kunnolla ja pyrki pitämään liian kovaa vauhtia päällä. Eka keppi kuitenkin tupsahti yhtäkkiä eteen. Tämän jälkeen Kata rynnisteli miten sattui ja lähti suunnistamaan autoille, koska näki siellä ihmisen (kivoja nämä ihmisistä tykkäävät koirat). Otin Katan haltuun ja vein sen takaisin ykköskepin löytöpaikkaan, jonka ihme ja kyllä löysin (olen maailman paras eksyilijä). Pieni rauhoitushetki ja uusi lähetys. Ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan Katan keskittymään hommaan ja tästä sitten lähti kaunis ja mallikas jäljestys. Kata kulki maltillisesti ja keskittyen ja niin kuulkaa kävi, että joka ikinen keppi löytyi ja tuli ilmaistua juuri niin kuin olen opettanut. En voi olla kuin ylpeä mun upeasta colliestani.

Jäljen loputtua vastassamme odotteli jälkemme tekijä, joka samalla vastaanotti kepit ja laittoi saapumisajan ylös. Jäljestysaikaahan tällä kilometrin pituisella jäljellä on 30 minuuttia. Meillä aikaa jäi vielä neljä minuuttia :) Tarkoille veti mutta eipä sillä ole merkitystä, pääasia, että ehdimme.

Vaikka jäljestäessämme ei satanut, oli metsässä kuitenkin niin hiostavaa ja litimärkää, että olimme molemmat kuin suihkussa käyneet ja sainkin vaihtaa kaikki vaatteet kuiviin. Sitten saimmekin palata takaisin kisakeskukseen.

Esineruutu oli kisakeskuksen viereisessä metsikössä, kävelymatkan päässä. Esineruutu on 50 metriä kanttiinsa oleva neliö, jonne on piilotettu 3 esinettä. Avoimessa luokassa näistä esineistä on noudettava 2 kappaletta ja aikaa tähän on 5 minuuttia. Tämä meni Katalla tosi putkeen. Kaksi lähetystä ja suoraan molemmista Kata sai napattua hajut esineistä, jotka se haki varmasti ja nopeasti ja luovuttikin vielä hienosti eteen istuen. Upeeta. Aikaa meni varmaan minuutti :) Yhden pisteen tuomari vähensi, kun Kata piti toista esinettä sen verran löyhästi, että tullessaan luokseni esine tipahti sen suusta. Kata nappasi esineen kuitenkin välittömästi tipahtamisen jälkeen, joten ihan hutiloinnista oli kyse eikä motivaation puutteesta.

Tottelevaisuusosuutta saimmekin odotella iltapäivälle. Onneksi Kata on rauhallinen autossa odottelija. Se ei kylläkään nukkunut, mutta otti kuitenkin rennosti. Päivällä oli jo pituutta aika tavalla. Aamulla olimme heränneet neljän jälkeen ja kun takana oli hiostavan kelin jälki ja esineruutu ja siinä kahden paikkeilla oli vasta tottelevaisuusosuus vaatii se hyvää kisakuntoa paitsi koiralta myös itseltä. Kata vaikutti minusta ihan pirteältä mutta olin itse jo todella poikki. Onnekseni olen sen verran kisaviettinen, että sen voimalla jaksoin pystyssä. Ja toisaalta, kun maasto oli mennyt hyvin pisteitten puolesta, oli meillä kaikki mahdollisuudet koulutustunnukseen. Tottelevaisuudesta täytyy saada vähintään 70 pistettä, jotta voi saada koulutustunnuksen (max 100 p). 70 pinnaa Katan nyt pitäisi saada vaikka silmät kiinni, mutta kokeissahan nyt on mahdollista kaiken mennä pieleen, joten mitään varmaa suoritusta ei ole olemassakaan.

Tottisosuudessa suoritimme ensin paikallaolon, joka sujui täysin moitteetta. Seuraaminen meni upeasti. Kata pisti oikein parastaan ja tepsutteli niin hienosti mukana. Silloin, kun Kata seuraa hyvin, sen on vaikea ottaa perusasentoa kunnollisesti (on niin täpinöissään), niissä oli vähän huomauttamista. Samoin henkilöryhmässä seuraaminen oli huonoa. Se on se yksinharjoittelevan kompastuskivi.

Kummallista toimintaa Katalta oli kaikissä jäävissä liikkeissä ennakoiminen. Ja aika pahanlaatuinen, sillä kun sanoin 'seuraa' Kata ei lähtenyt mukaan ollenkaan vaan otti jonkun asennon, meni esim maahan. Pöljä koira; joka kerta jäävissä tarvitsin siis ylimääräisen käskyn. Sen sijaan, kun päästiin suorittamaan ne jäävät asennot eli istu, maahan ja seiso, ne olivat todella nopeat ja täsmälliset.

Noudoissa Kata ei mitenkään loistanut vaan teki ihan omia "parannuksiaan" suorituksiin, kuten tiputteli kapulaa. Hyppynoudossa takaisinhyppy epäonnistui, Kata tuli jotenkin ihan hassusti vinosti esteen yli. Onneksi ei kuitenkaan loukannut itseään.

A-este alkoi hyvin, mutta esteen toisella puolella Kata tiputteli kapulaa ja kävi kurkkimassa esteen sivulta minua (mun pieni pönttöotukseni) ja palasi taas esteen taakse. Minä vain odottelin, en käskyttänyt Kataa vaan odottelin kylmä hiki otsalla, mitä se tekee. Lopulta Kata tuli kapulan kanssa mutta kiersi esteen. Suoritus meni monen seikan johdosta nollille vaikka nouto tulikin suoritettua.

En mitenkään voinut olla tyytyväinen meidän tottikseen. Kata on oikeasti sata kertaa parempi, kuin mitä se nyt suoritti. Saimme pisteitä kuitenkin 75, mikä siis riitti hyvin koulutustunnukseen JK2. Yksi taiteenlaji olisi osata ottaa vastaan onnitteluja... nimittäin oma olo oli kuin olisi saanut näyttelystä sinisen nauhan ja kaikki tulisivat onnittelemaan sertin oloisesti... pikkasen ontuva vertaus mutta kuvastaa ehkä sen hetken fiilistä. Vasta kotona alkoi oma olo olla sellainen, että tulos oli hyvä, kun tämän kilpailukauden tavoite kuitenkin saavutettiin. Nyt meillä on sitten kisaoikeus jäljen ylimpään, voittajaluokkaan.

Alla olevassa kuvassa on kaikki jälkikoirien pisteet osasuorituksittain (klikkaa kuvaa). Katalla siis näyttää olevan parhaat jälkikoirien pinnat :) Varsinainen mestaruus jaetaan voittajaluokassa, joten mestaruuden metsästäminen jää sitten ensi vuoteen.

Yllä olevat, upeat tottelevaisuussuoritusten kuvat ovat ottaneet Elina Riipi ja Kaarina Pesonen.
Lisää Kaarinan ottamia kuvia
Lisää Elinan ottamia kuvia

Kotona sitten piti hehkutella todella mahtavien jättipokaalien kanssa. Katahan voitti avoimen jäljen ja oli paras avoimen luokan koira (lajista riippumatta siis). Turun alaosasto voitti joukkuekultaa. Onnea me hienot turkulaistiimiläiset!

Tässä sitten lähikuvassa koulutustunnusmitalit. Vasemmalla pronssinen koulutustunnus JK1, joka siis saatu viime vuonna colliemestaruuksista ja hopeinen sitten tämän vuoden JK2. Tunnus on tuollainen metallinen rintanappi. Lajista riippumatta samannäköinen. Nyt sitten yritämme saada hommattua sen kultaisen mitalin ja koulutustunnuksen JK3 :)

Jos jälki tai muu palveluskoiralaji kiinnostaa, niin Suomen Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy pk-lajien säännöt.

Ompa ollu harhaanjohtavaa höpöttämistä (tulipa tästä pikkasen pitkä)

2009-07-30T18:03:00.020+03:00

Ihmisillä on outo tarve lokeroida toisia ihmisiä. Otetaas pari esimerkkiä. Sellaiset pennunkyselijät, jotka eivät ole näyttelyistä kiinnostuneita kysyvät varovasti, myynkö heille pentua vaikka he eivät näyttelyissä kävisikään, koska kasvatan näyttelykoiria. Joskus puolestaan, kun tulee sammarin ja collienkin turkinhoidosta puhetta ja paasaan pesusta ja föönauksesta minulle voidaan todeta, että no, sulla onkin näyttelykoiria. Siis hä? Mitä ihmettä? Mikäs juttu tää oikein on?

Itse pidän itseäni vain koiraharrastajana. Touhuilen koirien kanssa kaikkea sellaista mikä tuntuu itsestä mukavalta, on kyse sitten kasvatuksesta, treenauksesta, metsälenkistä, näyttelyistä tai nurtsilla köllöttelystä. Jos nyt johonkin harrastuslajiin haluaisin itseäni väkisin lokeroitavan se olisi joskus ollut toko ja nykyään se olisi pk-jälki, eli palveluskoirien jälki. Pelkäksi näyttelyharrastajaksi lokeroiminen tuntuukin ihan höpöltä, koska sen osuus minun maailmassani on loppujen lopuksi aika pieni. Ja toisaalta se on aika loukkaavaakin, jos kasvatukseni väitetään perustuvan näyttelyihin sillä näyttelyjalostus eli pelkkään ulkonäköön perustuva jalostus on se, mikä pilaa rotuja.

Näyttelyt ovat helposti näkyvin osa harrastusta ja kaikkein pienimmällä vaivalla se on toteutettavissakin, sillä eihän siinä tarvitse muuta kuin mennä näyttelypaikalle ja juosta pari ympyrää kytketyn koiran kanssa. Palveluskoirakokeeseen ei nyt ihan tuosta vain mennä vaan se vaatii useiden kuukausien työn ennen ensimmäistäkään koesuoritusta ja monen vuoden työn, jotta koiran saa käyttövalioksi. Ja aika moni joutuu koiran laittamaan eläkkeelle ennen valioitumista. Ja aika moni ei saa koiraa kisatasolle asti koskaan. Vain sellainen, joka on itse kouluttanut omalle koiralleen tuloksia esimerkiksi juuri pk-puolella, voi ymmärtää, millaisen työmäärän vaatii päästä edes sille tasolle, että voi osallistua kokeeseen, saati että sieltä saa kunnollisia tuloksia.

Kun tätä pitämääni blogia lueskelee niin antaahan se kieltämättä sellaisen kuvan, että sitä vain juoksennellaan näyttelyissä ja se on sitten siinä. Alunperin blogista piti tulla myös treeniblogi. Ongelma vain on aika - se on niin kovin rajallinen. Minä myös treenaan niin usein, että hulluksihan siinä tulisin, jos yrittäisin joka treenistä jotain kirjoittaa. Tykkään myös, että blogissa on paljon kuvia. En minä ainakaan jaksa lukea niitä treeniblogeja, joissa on pitkiä sepustuksia (sinänsä hyvin kiinnostavia sellaisia), mutta ei kuvan kuvaa. Booooring... Oma ongelmani on sitten se, että treenaan pääosin yksikseni, joten treenikuvia ei juurikaan ole. Tarkennetaan vielä sen verran, että ongelma on siis vain kuvien suhteen, muuten minä kyllä mieluiten treenaan yksin. Näyttelyissä on kiva ottaa kuvia senkin vuoksi, että koirat ovat puhtaita ja ah, niin kauniita.

Jos asiaa miettii ihan kasvattamisen näkökulmasta niin käytännössä ainoa keino esittää ulospäin oman kasvatustyönsä laatua edes jossain laajuudessa on näyttelyt. Täysin kotikoiran voit viedä näyttelyyn ja saada sille hyvän arvostelun. Tämä ei onnistu vaikkapa tottelevaisuuskokeen kanssa. Olisihan se hienoa, jos 70 prossaa kasvateista olisi käynyt kokeissa - ehkä realistisempaa on saada sama osuus näyttelyihin.

Ihan tätä blogia varten otin viimekertaiseen Katan jälkitreeniin kameran mukaan. Koittakaapa ottaa muuten teräviä kuvia jäljestävästä koirasta, kun itse kompastelette risukossa jälkiliina toisessa kädessä ja kamera toisessa kädessä. Ne ainoat kuvat, joissa laatu oli suht ok, oli koira sitten varsin omituisissa asennoissa... Vasta, kun Kata löysi kepin ja asettui ilmaisemaan sitä, sain otettua kunnon kuvia.

Tässä sitten ihka oikeaa todistusaineistoa, ettei vuosien koulutus ole mennyt ihan hukkaan :) Siinä se köllöttelee, Katan etujalkojen välissä - jälkikeppi. Tämä on se tapa, miten olen opettanut Katan kepit ilmaisemaan jäljellä. Kun keppi on nuin nätisti etujalkojen välissä, löydän sen myös kokeissa helposti. Jos koira ilmaisee heti, kun saa hajun kepistä, voi keppi löytyäkin useamman metrin päästä. Jokainen varmaan ymmärtää, millaisia ongelmia se toisi kokeessa, kun kello tikittää armottomasti ja aika menee keppiä haeskellessa... Keppejähän on kokeessa 6 kpl etsittävänä.

Palveluskoirien jälkikokeeseen kuuluu jäljen lisäksi esineruutu sekä tottelevaisuus. Elokuun alussa on collieiden mestaruuskisat ja siksi tein uuden aluevaltauksen heinäkuussa. Nimittäin ekaa kertaa ikinä osallistuin möllitokoon :) Kävimme Katan kanssa Särkisalossa "mölleilemässä" ja hakemassa vähän kisatuntumaa. Viimeksihän olemme kisanneet viime vuoden elokuussa. Liikkeet on osittain tietenkin erit kuin pk-kokeissa mutta ne suoritetaan kuitenkin kokeenomaisesti. Ja kun emme ole tänä vuonna päässeet vielä kertaakan kisoihin kuin varasijoille oli suorastaan pakko käydä vähän kokeilemassa, miten Kata toimii tällä erää häiriössä.

Häiriötä oli paljon sekä koirien että ihmisten muodossa mutta hienostihan kaikki meni ja Kata oli oikein hyvässä vireessä. Liikkeestä maahanmeno meni vahingossa istumiseksi, siitä nolla. Muuten Kata vetäisi kymppejä kympin perään, ysi tuli tuli seisomisesta. Pinnoja kertyi siihen malliin, että tultiin toisiksi, jee!

Pistetääs nyt sitte teille monen kuvan voimalla vähän mallia siitä, miten koiran oikein kuuluu seurata ;) Seuraaminen on Katan lempiliike ja se onkin kyllä meidän parhain liike. Sellaista hienosäätöä on aina jäävissä liikkeissä enkä tunnu niitä ikinä saavan sellaisiksi, että ne toimisivat varmasti aina ja kaikkialla...

Tässä vielä yksi kuva. No, ei ole ihan huippuseuraamista, koska Kata on vinossa mutta kun on niin hienot värit, kun ilta-aurinko laskee maillensa hehe. Kuvan on ottanut Seija. Tulipa tuossa perustettua Picasaan Arttulan oma albumi Seijan ottamista hienoista treenikuvista parin viikon takaa. Kuvissa Katan jälkeen esiintyy mun Nova-bortsu, älkää siis katsoko, miten Katasta tuli äkkiä niin oudon näköinen ;)

Niin, oikeastaan kimmokkeen tämän päivän kirjoitukseen antoi syvältä sydämestä asti nouseva ylpeyden tunne mun hienosta colliestani, joka osaltaan romuttaa ihmisten käsityksiä toimimattomasta ja pk-lajeihin soveltumattomasta rodusta. Katan kisaura on vielä alussa, sen kanssa on kisattu vasta kaksi kertaa jäljellä ja parhaat tulokset ovat toivottavasti vielä tulossa. Viime vuodelta hieno saavutus on colliemestaruuksien paras koiruus. Tämän vuoden mestaruudet käydään ylihuomenna ja tänään sain (hyvissä ajoin siis) tehtyä Katalle oman sivun kiertopalkinnon mukana kulkevaan albumiin. Sivusta tuli aika hieno vaikka nyt taas itseäni kehunkin. Klikkaa kuvaa niin saat paremmin selvää (laatu ei huippu, koska skannattu printistä).

Starttaamme nyt ensimmäistä kertaa Katan kanssa kakkosluokassa. Edellisestä kerrasta onkin päässyt kulumaan jo kuusi vuotta. Silloin kävimme karjispoika Kinon kanssa pokkaamassa tuloksen JK2 ja ykköstilan :) Toivottavasti Kata tekee saman tempun lauantaina. Kisakertomus on sitten kokeen jälkeen tulossa blogiin - suurine selityksineen toki :D

Ja mitä tulee sitten siihen ymmärtämättömien ihmisten kommenttiin, että 'koiran pesu ja föönaus kuuluu vain näyttelykoirille' on aihe, josta voisin kirjoittaa taas useammankin rivin, joten jätän sen tällä erää toiseen kertaan.

Albiinalle jo toinen SERT ja VSP

2009-07-25T17:11:00.011+03:00

Pöytyän näyttely oli 18.7. Olin liikkeellä yksinäni Albiinan ja Jakin kanssa. Näyttely oli molempien toinen virallinen. Jakki oli ollut viimeksi näyttelyissä edellisellä omistajalla ja Albiina oli viimeksi Kemiön näyttelyssä kesäkuun alussa.

Olin paikalla todella ajoissa, koska tiesin Jakin tarvitsevan totuttelua näyttelyn koira- ja väkipaljouteen. Tuomari oli hidas (perusteellinen) kuin mikä, joten ehdin seurata siinä odotellessa useammankin rodun arvostelut. Hiukan alkoi hirvittää, kuinka meidän käy, kun sinistä nauhaa jaettiin ihan ropisemalla, myös muutama EVA ujostelujen vuoksi ja erit olivat hyvin tiukassa.

Tuomari kuitenkin tykkäsi Albiinasta vaikka pitikin vielä osin pentumaisena - mikäs ylläri se nyt on, kun neiti oli vielä alle vuoden. Ja näin Albiinalle toinen serti ja kun rodun parhaaksi tuli uros, oli Albiina toistamiseen myös VSP. Ei yhtään huonosti pikkuneidiltä.

Jakki sen sijaan ei näyttelyä tuntenut kotoisaksi vaikka totutteluaikaa oli rutkasti. Pahaksi onneksi kotona oli yksi tytöistä parhaimmillaan juoksussa, jolloin Jakin ruokahalu käy olemattomaksi eli se syö päiväkausia ruokaakin ihan närppimällä jos ollenkaan. No eihän sille sitten makkarakaan maistunut, joten olin aika heikoilla, kun ei ollut mitään palkaksi luettavaa antaa koiralle.

Kehään mentäessä Jakki oli hetken häntä kauniisti (tuomari onneksi ehti silmäillä tässä välissä Jakkia) mutta juostessa häntä ei sitten enää noussut selän päälle eikä Jakki seistessäkään enää pitänyt sitä kippuralla kuin mun avustuksellani. Sinistä nauhaahan sitten saimme. Kyllä harmittaa kovasti, ettei Jakki esiintynyt edukseen. Jakki oli komeassa turkissa ja muutenkin se on varsin kiva uros. Vaan ei auta harmitella, ei muuta kuin lisää vain harjoittelua erilaisissa koiraympyröissä. Muuttaessaan meille Jakkihan oli aluksi pallohukassa kaikesta mutta on kotioloissa jo aivan normaali tapaus. Hyvä siitä vielä tulee :)

Tässä sitten kuvaelmayritelmiä kotona. Ei oo helppoa tuo koirien kuvaaminen ei. Jos on yhtä koiraa vaikea kuvata edukseen niin saati sitten kahta (ja oma ilme nyt on aina ihan pielessä, sehän on selvä). Näyttelyssä Albiina esiintyi hienosti silloin, kun loikkimiseltaan ehti, mutta kotona sitten kyllästytti ihan kamalasti eikä posetuksista meinannut tulla yhtään mitään...

Loppuun vielä tulokset:
Vattnadals Jack Big Zwee AVO H
Arttulan Oolalaa Albiina JUN ERI1 PN1 SERT VSP

Samana päivänä oli Lara pentunäyttelyssä Heinolassa ja oli upeasti ROP-pentu. Jos saan myöhemmin kuvia näyttelystä niin lisää tähän.

Poikain näytelmät

2009-07-25T16:00:00.004+03:00

Kasvattiurokset ovat heinäkuussa juosseet siihen malliin näyttelyissä, etten tahdo perässä pysyä näiden mun blogikirjoitusteni kanssa. Vetäisenpä tähän sitten parit näyttelyt samaan tekstiin, kun kuviakaan ei ole niin hirveästi käytettävissä eri näyttelyistä/koirista.

Urosten paras tulos tässä kuussa on Kiton Kemin näyttelystä saama VARA-SERT. Hieno "saalis" junnupojalta. Kitolla on kyllä oikein kaunis pää ja ilme.

Kito tuomarin mitattavana Oulun näyttelyssä. Tuomari väitti mittauksesta huolimatta, että Kito olisi suuri uros vaikka näkeehän tuon nyt ilman mittakeppiäkin, että kokoa voisi olla pikemminkin hiukan enempi. Oulussa oli kaksipäiväinen näyttely ja Kito sai molempina päivinä eehoot.

Eppu ja Gladu hakivat Tuusulasta eri-nauhat, Eppu sijoittui lisäksi luokassa hienosti neljänneksi. Seuraavana päivän Gladulle sitten H. Niin se vain laidasta laitaan menee tuo tuomareiden mielipide.

Tuusula 4.7.
Arttulan Erikoispainos AVO ERI4
Arttulan Gladiaattori AVO ERI

Hyvinkää (Gladu) ja Kokkola (Kito) 5.7.
Arttulan Gladiaattori AVO H
Arttulan Pakiton JUN ERI2

Kemi 12.7.
Arttulan Pakiton JUN ERI1 VARA-SERT

Oulu KV 18.7. ja 19.7.
Arttulan Pakiton JUN EH2 ja JUN EH1

Congon ja Nitron rakkauslapset

2009-07-23T10:36:00.009+03:00

Dessan astutustouhut osuivat toukokuun alkuun, samaan aikaan myös Congolla alkoi juoksu. Olin jo sellaisissa ajatuksissa, ettei Congolle enää tehtäisi pentuja, koska viimeksi sillä jäi yksi pentu jumiin ja jouduimme tekemään hätäkeisarileikkauksen ja menetimme puolet pennuista. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Dessa juoksuineen varasti minun huomioni. Dessalla oli juoksun kahdestoista päivä menossa ja se oli vikitellyt jo monta päivää sulhastaan Jakkia. Jakki vain oli sitä mieltä, että parhaat päivät ovat vielä tulollaan. Congosta Jakki ei ollut myöskään kiinnostunut. Congosta ei ollut kiinnostunut vielä superluotettava karjispappa Kinokaan. Kino sentään on yli kymmenen vuotta asunut narttujen kanssa ja se kyllä kertoo, kun nartulla on parhaan päivät. Nitro puolestaan nuoren pojan koko 11 kuukauden innolla rakasti molempia tyttöjä.

Pidän itseäni myös jo aika hyvänä koiran käytöksen tuntijana ja näen heti varsinkin omista koiristani, millä mielellä ne kulloinkin ovat. Congo puolestaan on ollut aina tarkka omista päivistään ja jos sillä ei ole otollinen aika astutukseen, se antaa urokselle hammasta niin että karvat pölisee. Tälläinen karvan pölinä vaihe oli Congolla menossa.

Olimme pihalla pissatuskeikalla melkein koko lauman kanssa (Dessa ei tokikaan) ja koirat painelivat ees taas niinku asiaan kuuluu. Congo oli jatkuvasti valvovan katseeni alla, se juoksi vierestäni selkäni taakse Nitro perässään, käännyin ja sanoin Nitrolle, että 'hei älä viitsi ahdistella Congoa' - ja mitä ihmettä, Nitro laskeutui Congon selän päältä ja ne olivat nalkissa! Kääk! Suomen kielestä ei löydy sanaa, joka voisi kuvata sitä tunnetta, mikä minulle tuli. Fiilis oli sekoitus ällistystä, epäuskoa, järkytystä, paniikkia, ihmetystä ja pitää tunnustaa, oli siinä hiven iloakin, että kallis australiantuonti osaa ainakin astua... mutta enivei, tilanne tuntui täysin epätodelliselta, sillä ei näin pitänyt voida edes tapahtua. Taisin ihan oikeasti nipistää itseäni.

Todettakoon tässä vaiheessa, että Congolla oli menossa juoksun viides päivä! Samaan hengenvetoon voin kertoa, että vuosi sitten keväällä Congo näytteli valitsemalleni huippusulhaselle hammasta siihen malliin, että oksat pois. Varauroskin saapui paikalle, josko se kelpaisi rouvalle. No ei, ei kelvannut. Eka sulho vietti meillä kaksi viikkoa yrittäen pehmittää Congoa siinä onnistumatta. Vein tämän uroksen pois, varauroksen (Hippi) jäädessä vielä meille. Usko astutuksen onnistumiseen alkoi jo hiiipua, kunnes juoksun 26 päivä Congo sitten yllättäen suostuikin Hipille! Viimeinen astutus oli juoksun 29 päivä ja Hipin käyttäytymisestä päätellen, tämä oli se kaikista paras päivä. Tämän jälkeen vein jo Hipin pois, jäi kyllä mietityttämään, että miten pitkään Congo oikein olisi ollut suostuvainen.

Vaikka tuo Nitron vahinko ei olisikaan saanut käydä (Nitrolla oli tuolloin kaikki terveystutkimuksetkin vielä tekemättä) niin puolustuksekseni totean, että enpä tosiaan osannut olla tarpeeksi varuillani tuon viime kevään jälkeen. Samoin Dessan innokkuus oman juoksunsa kanssa jotenkin sotki huomiokykyäni, kun Congo ei ollut näyttänyt vielä mitään merkkiä suopeudestaan kenellekään. Congollahan on myös sellainen tapa, että vaikka se on kiukkuinen uroksille se vikittelee kaikkia meidän lauman tyttöjä aivan mahdottomasti.

Congon raskausaika sujui hyvin. Synnytyksen lähestyessä alkoi kuitenkin pelottaa viime kertainen keisarileikkaus, miten se mahdollisesti vaikuttaa tähän tulevaan synnytykseen. Synnytykset osuvat yleensä huonoon aikaan, jos tarvitsee lähteä kiireellä eläinlääkärille. Päivystävä eläinlääkäri ei ole välttämättä ihan lähellä ja nopeasti liikkeelle lähtö itselle ja synnyttävälle koiralle ei ole mikään itsestään selvä juttu. Niinpä selvittelin, josko olisi mahdollista tehdä keisarileikkaus koko pentueelle. Ja kyllähän se oli. Itselle oli yllätys, kun eläinlääkäriasemalla todettiin, että keisarileikkaukset ovat ihan arkipäivää monille roduille (itse asiassa aika järkyttävää, että jotkut rodut eivät pysty enää itse lisääntymään - ihmisrotu on ihan yököttävä).

Keisarileikkausta ei voida aloittaa ennen synnytyksen käynnistymistä, koska ei voida tietää ovatko pennut valmiita syntymään. Varsinkin Congon tapauksessa, kun astutus oli tapahtunut niin juoksun alussa, olisi voinut käydä niin, että leikataan liian aikaisin, jos leikattaisiin vain lasketun ajan perusteella. Eläinlääkärin mukaan hedelmöitys on voinut tapahtua jopa vasta viikon kuluttua astumisesta. Alustavasti kuitenkin varasimme ajan lasketulle päivälle.

Dessan laskettu synnytysaika oli 4.7. ja Congon 1.7. Dessa aloitti synnyttämiseen valmistautumisen kesäkuun viimeinen päivä. Oma olo alkoi olla lievästi sanottuna hermostunut, mitenköhän tässä vielä oikein käykään... Congo onneksi ei näyttänyt mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, se mm. söi ruokaa hyvällä halulla. Muutimme Congon leikkausajan heinäkuun toiseen päivään.

Dessan pennut syntyivät 1 pvä ja samana iltana Congo jätti viimeisen ruokansa syömättä, joka oli sitten lähtölaukaus Congon synnytykseen. Seuraavana aamuna huristelimme eläinlääkärille. Ensimmäinen pentu tuntui jo synnytyskanavassa, joten olimme kyllä niin oikeaan aikaan liikkeellä, ettei muuta kuin koira suoraan leikkaukseen. Pentuja kaivettiin masusta 5 urosta ja 2 narttua. Leikkaus sujui hyvin ja kaikki pennut säilyivät hengissä.

Eläinlääkärin mukaan leikkaus oli ollut hyvä ratkaisu, Congolla tuntui kohtu sen verran veltolta, että joka tapauksessa olisimme joutuneet leikkauspöydälle, sillä hän ei uskonut, että synnytys olisi onnistunut ainakaan kokonaan Congon omin voimin. Kohdussa ei näkynyt mitään vikaa muuten, joten kohtua ei poistettu. Kyllä nyt tuntui hyvältä tuo minun ratkaisuni leikata Congo. Sen verran pitää todeta, että melko kallista lystiä tuo leikkailu on vaikka olimme ihan normaalikellonaikaan liikkeellä. Melkein 700 euroa kilahti kassakoneen summaksi. Huh.

Leikkauksen jälkeen Congo oli aika pökkyrässä eikä se heti tajunnut mitä ne pienet otukset olivat. Varmaan ne haisivatkin oudoille, kun olivat leikkauksen läpi käyneitä. Eläinlääkäriasemalla varoittelivat jättämästä emää yksin pentujen kanssa, jotkut nartut tappavat pentunsa. Meikäläinen siis vietti aikaansa maaten pentulaatikossa, hyvin mahduimme sinne kaikki, kun pidin jalkani ulkopuolella :) Loikoilu teki hyvää itsellekin, univelkaa oli kertynyt aika tavalla viime päivinä. Saatuaan päänsä selväksi aineista Congo alkoi hoitaa pentujaan ihan normaalisti. Congo ei kuitenkaan ollut ensi kertaa näissä hommissa.

Ihmeellinen on luonnon parannusvoima, sillä leikkaushaava parani aivan käsittämättömän nopeasti. Pari päivää ja sitä ei meinannut enää edes löytää.

Arttulan 20 pentue syntyi!

2009-07-12T11:43:00.012+03:00

Arttulan Humina eli Dessa on saanut kunnian synnyttää Arttulan kahdennenkymmenennen pentueen, T-pentueen. Kyseessä on samalla neljästoista sammaripentue. Pentujen isä on Vattnadals Jack Big Zwee.

Dessa ei normaalioloissa oikein viihdy tarhassa mutta kantoaikana se tykkäsi loikoilla siellä kopin varjossa. Eräänä päivänä, Dessan oltua melkein 6 vkoa kantavana, ihmettelin ulos mennessäni, kun Dessan oudon kumea ääni kuului mutta koiraa ei näkynyt missään. Olipa joku ollut niiiin fiksu, että oli kaivanut itselleen turhan pienen pesän kopin alle ja jäänyt sinne sitten jumiin...

Voi hyvä tavaton sentään sanon minä. Ja kyllä Dessa niin jumissa siellä oli, ettei se päässyt eteen eikä taakse päin eikä myöskään kääntymään. Ja äiskä on niin ihana, että hakee heti kameran ja kuvaa toista poloista ahdingossa (ja yrittää olla nauramatta).

Ja kuten huomaatte, on koppi tehty kevythirrestä eli se painaa aivan tautisesti ja sen liikutteluun tarvitaan vähintään pari äijää. No, eipä sattunut äijiä olemaan yhtään lähettyvillä, joten meikä tarttui lapioon ja kaivoi varovaisesti Dessan mahoineen ulos kopin alta.

Kopinalusseikkailun jälkeen jo valmiiksi hiukan harmaa Dessa tuli niin likaiseksi, että kylpyynhän siitä sitten joutui. Sainpa kivasti otettua *ennen ja jälkeen* -kuvat. Totta tosiaan, on se pesty ja puunattu sammari vain todella upea näky vai mitä sanotte?

Synnytys sujui rauhallisesti ja pitkällä kaavalla. Laskettuaika oli lauantai heinäkuun 4. mutta jo tiistaiaamuna Dessa alkoi valmistautua synnytykseen. Jätän synnyttämään valmistautuvaa narttua yksin niin vähän kuin mahdollista, niinpä päivystin sitten koko päivän ja yön pentulaatikon reunalla. Dessa teki pesää ja seilasi ympäriinsä yläkerrassa jossa olimme, ja ulkona käytiin tiuhaan tahtiin. Pentuja vain ei kuulunut vaikka koko ajan oli sen näköistä, että kohta eka pentu tupsahtaa maailmaan.

Aamuyöllä joskus neljän jälkeen pistin pitkäkseni sängyn laidalle, kun en yksinkertaisesti pysynyt tolpillani. Ajattelin siinä sitten kuulevani, kun pentu kiekaisee. No, toiset koirat sitten alkoivat klo 7 tepastella alakerrassa siihen malliin, että oli lähdettävä niiden kanssa pihalle ja lappamaan ruokaa kuppiin - se siitä pitkästä ja virkistävästä yöunesta. Dessa oli edelleen sen oloinen, että pentuja alkaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Niinpä keskiviikkokin meni pentuboksin laidalla. Onneksi telkkari on vieressä :)

Ensimmäinen pentu syntyi lopultakin keskiviikkona klo 19 nurkilla. Synnyttely sujui hyvin, Dessa ehkä oli väsynyt pitkästä valmistautumisesta ja siksi pentuja syntyi rauhalliseen tahtiin. Dessa oli ollut myös syömättä jo pitkään, viimeinen ruoka oli maistunut maanantai-iltana!

Joskus neljän aikaan yöllä pentusaldon ollessa 2 urosta ja 6 narttua, Dessa vihdoin söi. Uskoin synnytyksen myös päättyneen tähän. Jatkoin kuitenkin vielä nuokkumista tv-tuolissa varmuuden vuoksi. Olin kyllä niin väsynyt, ettei ollut tosikaan ja hereillä pysyminen oli hyvin vaikeaa. Havahduin horroksestani viiden nurkilla siinä vaiheessa, kun Dessa nuoli vielä yhtä syntynyttä pentua. Pentu oli tullut takaperin ja oli valitettavasti kuollut. Ehkä olisin saanut avustettua sen ajoissa ulos, jos olisin ollut hereillä ja huomannut vielä yhden pennun olevan tulossa. Kovasti surettaa mutta eipä siinä enää mikään auttanut.

Aikamoisen urakan teki Dessa, jolle nämä pennut olivat ensimmäiset. Äidinvaistot Dessalla ovat aivan kohdallaan ja pentujen hoito sujuu mallikkaasti.

Valitettavasti yksi narttupennuista menehtyi noin vuorokauden iässä emon alle :(

Sertikoira Igor

2009-06-30T21:27:00.007+03:00

Hämeenlinnan näyttely 28.6. Omia koiria en ollut ilmoittanut tähän näyttelyyn lainkaan, sillä tämän jälkeen viikon sisään oli syntymässä kaksi sammaripentuetta enkä messarin tapauksen jälkeen aio enää ikinä ilmoittaa koiria näytille, jos pentuja on kohta tulossa. Kyllä se vaan harmittaa jäädä kotiin, jos on näyttelyilmot maksettu.

Hämiksen näyttelyyn kuitenkin auton nokan sain suunnata, sillä Igor piti saada paikan päälle. Igorin perhe näet lähti parin päivän varoituksella reissuun Pariisiin (ankeeta). Igor tuli jo torstaina meille. Hiukan oli vipinää viime viikolla, sillä samalla viikolla oli S-pentueen Hesan keikka ja luovutukset uusiin koteihin ja Paratiisin remppaa. Igor tuli onneksi pestynä niin pääsin hiukan helpommalla, tosin en sitten voinut päästää sitä painimaan tyttöjen kanssa vaan jouduin pitämään sen erossa toisista. Hienosti Igor meille asettui eikä protestoinut yksinoloa, mukava koira kyllä kaikin puolin.

Synnytyksiä ei tuntunut alkavan, joten Hämeenlinnan helteessä vietimme sitten näyttelypäivän Igorin kanssa. Myös Eppu osallistui, joten sain mukavaa seuraa kehän laidalle :) Igorilla meni hienosti, se voitti junnuluokan ja kaikki urokset ja saaliiksi jo kolmas serti. Roppikehässä narttu vei voiton ja näin Igorista VSP. Eppu sai punaisen nauhan, oli tuomarille liian jalkava, ja sijoittui luokan neloseksi.

Arttulan Nasta Lautaan JUN ERI1 PU1 SERT VSP
Arttulan Erikoispainos AVO EH4

Kuvasta kiitos Markku Poskiparta.

Tokokoira Hippi

2009-06-30T20:59:00.004+03:00

Hippi on tokoillut nyt muutaman kerran ja päätinkin yhdistää tästä asiasta kertomisen samaan blogijuttuun. Se ensimmäinen koe, joka oli jo viime syksynä jäi kirjaamatta kokonaan ja kesäkuussa tuli pari koetta peräkanaa. Paikallaolo on yllättäen tuottanut kokeissa eniten harmaita hiuksia, vaikka se treeneissä sujuu ongelmitta. Ehkäpä seuraavan kokeen pääsen myös itse näkemään. Ekat kokeet menivät nollille ja viime lauantain kokeesta tuli jo kolmostulos. Joten suunta ainakin on oikea, hehhe.

Hipin ekasta kisasta on juttua Marikan blogissa. Kunhan Marika kirjoittaa kisakertomuksia lisää, niin linkitän nekin tähän.

Emman ipanat ja Hesan keikka

2009-06-30T20:31:00.004+03:00

22.6. Emman pennut täyttivät 7 viikkoa, ja pari päivää tämän jälkeen pakkasin ipanat autoon ja huristelimme Helsinkiin saakka eläinlääkäriä moikkaamaan. Pennuille tehtiin virallinen silmätarkastus ja ne saivat mikrosirut. Oma auto oli korjauksessa kuskinpuolen renkaan laakerin hajottua (jee), joten liikkeellä olin kirppukokoisella laina-autolla. Mutta sain kuin sainkin häkin pystyyn pentujen turvaksi.

Reissu sujui ilman yrjöjä ja kakkoja :D ja muutenkin pennut olivat tosi reippaita ja katselivat häkistä uteliaana maailmanmenoa. Silmätutkimusten tulos oli hieno, vain yhdellä pennulla crd, kaikki muut täysin terveitä!

"Ja vähänkö mää oon söpö" taitaa tuumata tässä sijoituskotiin lähtenyt Arttulan Sähikäinen.

Rovaniemen juhannusnäyttely

2009-06-30T19:41:00.006+03:00

Rovaniemen kansainvälinen näyttely pidettiin jussina, 21.6. Siinä tervemielinen tapa juhlia juhannusta :) Ehkä minäkin sitten jonain vuonna ajelen noin kaaauas...

Arttulan pojat Rafu ja Kito osallistuivat molemmat junnuissa. Pohjoisen Paparazzilta sain käyttöön kivat kuvat, joissa näkyy mukavasti molemmat pojat - kiitos ja kumarrus. Alla olevassa kuvassa edellä painelee Rafu ja perässä Kito.

Arttulan Neronleimaus JUN ERI3
Arttulan Pakiton JUN ERI4

Arttulan Agilitypäivä

2009-06-19T22:39:00.006+03:00

14.6. pidettiin Arttulan ensimmäinen agilitypäivä. Tarkoitus oli tutustuttaa aloittelijoita agilityn saloihin. Kouluttajina olivat Arttulan R-pentueen isän omistaja Heidi ja hänen avokkinsa Jussi. Liikkeellä olimme pienellä porukalla, sillä osanotto oli rajoitettu ja lisäksi pari kasvattia joutui perumaan tulonsa. Aikaa oli käytössä vain 2 tuntia, joten pikku porukka oli oikein hyvä; kaikki pääsivät harjoittelemaan useampaa estettä.

Koulutuspaikka oli Rakkibaarin kenttä Lohjalla. Puitteet olivat tosi hienot, kyllä kelpasi harjoitella. Ja säiden herrahan suorastaan rakastaa minua, se on aivan pakko todeta. Kotoa lähtiessä vettä oli sataa tihuttanut koko aamun ja ilma oli umpiharmaa - teki todellakin mieli jäädä kotiin nukkumaan. Treenipaikalle matkaa oli puolisen tuntia ja mitä edemmäs ajoin sitä kauniimmaksi ilma muuttui. Ja niinpä ihana puolipoutainen, sopivan lämmin sää helli lajiin tutustujia.

Kiitos Heidille ja Jussille hyvästä koulutuksesta, kaikki olivat varsin tyytyväisen oloisia saamaansa opppiin.

Kiitokset osallistumisesta ja rapsutukset seuraaville Arttulan kasvateille:
pk-colliet Riemumieli, Riskibisnes ja Rokki Romppu
sammarit Onnenjuoma ja Quumatassu

Agilitypäivän kuvagalleria. Semmoset parisataa kuvaa jäi vielä karsimisenkin jälkeen jäljelle :)

Hienosti jyrätty, sanoo vaatimattomana hän :)

2009-06-17T14:38:00.018+03:00

Arttulan kennel jyräsi Kemiön ryhmänäyttelyssä ja putsasi pöydän tyhjäksi kaikenmaailman palkinnoista. Aika uskomattomalta tuntuu mutta niin siinä vain pääsi käymään. Ja aivan kuin tämä ei olisi jo riittänyt, samaan aikaan sammareiden erkkarissa tuli mukavia sijoituksia. Päivä oli siis viime lauantai 13.6.

Kemiön näyttely pidettiin urheilukentällä, kehiä taisi olla neljä kappaletta. Pitää oikein tosissaan ihmetellä, minkämoinen järjen jättiläinen kehät oli kyhännyt!! Tilaa oli vaikka miten paljon ja silti kehät olivat postimerkin kokoisia turhakkeita, joissa ei ollut toivettakaan päästä sammariuroksen kanssa kunnon juoksuvauhtiin. Mikä ihme näyttelyjärjestäjiä oikein vaivaa, kun ei voida tuon vertaa panostaa järjestelyihin?

Kemiössä sijoitukset olivat ehkä aika yllätyksellisetkin, sillä komeassa kunnossa ollut Albin, joka tuli valioluokan toiseksi, ei sijoittunut uroksissa lainkaan (oho). Varmasti kuitenkin Albinin kotiväkeä lohduttaa ajatus siitä, että Albinin lapset korjasivatkin sitten parhaan uroksen ja parhaan nartun sijoitukset serteineen :)

Toisessa virallisessa näyttelyssään ollut Onni paranteli viikon takaisen Salon näyttelyn sijoitustaan monta pykälää ja voitti siis urokset ja oli myös Rodun Paras. Ja niin se ensimmäinen serti oli plakkarissa. Mahtavat onnittelut Onnille ja taustajoukoille! Iltapäivän ryhmäkisassa Onni pääsi jatkoon muttei ihan tullut sijoitusta neljän joukkoon.

Gladulla se valioserti jäi hiuksen hienosti saamatta mutta tässä joukossa urosten kolmospaikka oli kyllä hienosti tehty ja tosiaankin vara-sertin arvoinen suoritus :)

Albinin turkki oli aloittamassa vaihtumista uimapukutyyliin, mutta hyvin muhkean näköinen Albin vielä oli. Tuo Albinin pää ja ilme ja koko olemus on kyllä niin upea, että sen ansiosta pitäisi voittaa kaikki maailman näyttelyt ;)

Hippi on ainakin osoittanut, että laadukas koira ei turkilla turhia koreile :) Eriä pukkaa vaikka turkki on ihan jossain muualla kuin koirassa. Hippidippi oli näyttelyssä vähän turhankin viriilillä tuulella ja aukoi päätänsä pärinän kera siihen malliin, että tuomari tipautti valioiden kilpailuluokassa Hipin sijoituksen neloseksi aikomansa kakkos-ykköspaikan sijaan.

Albiina esiintyi nyt ensimmäistä kertaa junnuissa, ikäähän neitosella ja Onni-veljellä on pikkasen yli 10 kk. Eipä alkanut junnuilu yhtään huonosti ja vaikka toki huippukauniina omaa neitostani pidänkin oli narttujen ykköstila serteineen silti melkomoinen yllätys. Roppi-kisassa Onni voitti ja Albiinasta VSP eli Vastakkaisen Sukupuolen Paras. Upeeta, mahtavaa!

Sijoitusnarttuni Martta isäntänsä Jannen kanssa sijoittui hienosti junnuluokassa Albiinan jälkeen kakkostilalle. Sijoitus pysyikin loppuun asti myös paras narttu -kisassa ja näin ihanasti Martalle tipahti vara-serti. Hippihän tuossa yllä on Martan iskä.

Kasvattajaryhmiä esitettiin kaksi. Arttulan ryhmä sijoittui hyvän arvostelun kera Rodun Parhaaksi ryhmäksi. Iltapäivän Best In Show kilpailussa Arttulan ryhmä oli upeasti BIS2 ykkössijoituksen lipsahtaessa sivu suun poikien pärinän vuoksi. Ehkä väljempi kehäratkaisu olisi ollut pelastuksemme mutta näin tällä kertaa, harmillista joka tapauksessa.

Tarkemmat tulokset blogin lopussa.

Erikoisnäyttelyyn oli ilmoitettu huikaisevat 133 sammaria! Arttulan mainetta piti loistavasti yllä Martan velipoika Igor, joka voitti junioriluokan. Koska erkkarissa oli niin paljon osallistujia jaettiin uroksille kaksi sertiä ja vara-serti (normaalisti jaetaan siis vain yksi serti). Paras Uros kisassa Igor ei sijoittunut mutta junnuherra sai tassuunsa samanlaisen vaaleansinisen ruusukkeen kuin siskonsa Kemiössä eli vara-sertin. Onnea Igor ja Mia!!

Viikko sitten sertin napsaissut Milo sai eehoon ja leikki jäi tällä erää siihen.

Käyttöluokassa näyttelyyn osallistui iki-ihana Hulda, joka voitti hienosti luokkansa (osallistujamäärä ei tässä luokassa pilviä hipoile). Paras Narttu kisassa Hulda varmasti aiheutti Maritalle ylimääräisiä sydämenlyöntejä sijoittumalla makeasti neljännelle sijalle!! Lämpöiset onnittelut!

Ja loppuun vielä mukavaa luettavaa eli tulokset Arttulan koirien osalta :)

Kemiö:
Arttulan Oikopolku JUN ERI1 PU1 SERT ROP
Arttulan Gladiaattori AVO ERI1 PU3 VARA-SERT
FIN MVA JV05 V05 PMJV05 Arttulan Cocco the Jussi VAL ERI2
CIB FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI4
Arttulan Nokkela JUN ERI2 PN2 VARA-SERT
Arttulan Oolalaa Albiina JUN ERI1 PN1 SERT VSP

Arttulan kasvattajaryhmä KASV1 KP ROP-kasvattaja BIS2-kasvattaja

Erkkari:
Arttulan Nasta Lautaan JUN ERI1 VARA-SERT
Arttulan Eilisen Haiku AVO EH
FI MVA Arttulan Fatima KÄY ERI1 PN4

Kiitos ja kumarrus Kemiön kuvista Anna Angervo ja erkkarin kuvista Eija Ruotsalainen.

Paratiisin Pyörteissä

2009-06-11T09:19:00.005+03:00

Käsillä on muutoksien kesä, sillä edessä on koko Arttulan väen muutto uuteen kotiin. Tarkempi aika on vielä hieman epäselvä mutta tämän vuoden aikana kuitenkin (jollei projektiin tule ihan kummia solmuja). Suomusjärvellä olen asunut yli seitsemän vuotta ja hyvin haikein mielin joudun hyvästit jättämään. Mitään syitä en nyt ala tässä selittelemään sen tarkemmin mutta todettakoon, että aikansa kutakin. Ja tuo tuleva uusi koti on niiiin upea, että vaikka muutos surettaakin niin silti olen todella innoissani tulevasta.

Tulevan uuden kodin kunnnostuksesta olen aloittanut oman blogin
Paratiisin Pyörteissä

Sallin ja Milon päivä

2009-06-07T11:34:00.012+03:00

Kesäkuun kuudes; Salli ja ohjaajansa Janne starttasivat ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskokeissa Lempäälässä. Koe sujui kuulemma ihan parin tason mukaisesti ja tuloksena puhdas ykköstulos 181 pistettä, kolmas sija ja kisaoikeus avoimeen luokkaan. Mahtavat onnittelut hienosta tuloksesta!!

Salon näyttelyssä puolestaan paleltiin toppatakitkin päällä mutta juhlistettiin samalla Milon hienoa menestystä eli urosten voittoa, VSP-sijoitusta sekä toista sertiä! Arttulan poijjaat pärjäsivät muutenkin kivasti; kalju-Hippi urosten kakkonen ja junnuissa ekaa kertaa skabannut Onni urosten neljäs ja vara-serti! Australian unelmani Nitro komeili täydessä turkissa, mutta olikin sitten tuomarin mielestä raskaan vaikutelman antava. Gladu luokassaan kolmanneksi. Sijoitustyttönen Miska osallistui ensimmäistä kertaa viralliseen luokkaan, saldona EH.

Kasvattajaryhmäni koostui neljästä eri yhdistelmästä ja sai kivan arvostelun. Ryhmä tuli toiseksi ja sai myös kunniapalkinnon. Kuvassa etummaisesta uroksesta lähtien Arttulan Eilisen Haiku, Arttulan Diilitippi, Arttulan Oikopolku ja Arttulan Gladiaattori.

Toko Lempäälä:
Arttulan Fifi TOKO ALO1 181 p

Näyttely Salo:
Arttulan Oikopolku JUN ERI1 PU4 VARA-SERT
Mezen The Dark Knight JUN EH3
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI1 PU1 SERT VSP
Arttulan Gladiaattori AVO ERI3
C.I.B FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI1 PU2
Arttulan Muskelimimmi JUN EH2

Arttulan kasvattajaryhmä KASV2 KP

Salon näyttelyyn oli ilmoitettu myös pitkäkarvainen collie Arttulan Ilmaisku. Valitettavasti koira myöhästyi kehästä ja sai pelkän laatuarvostelun. Kyllä niin paljon harmittaa, ettei edes keksi sopivia sanoja harmia kuvaamaan, sillä tuomari ihastui Ilmariin erittäin paljon...

Toukokuun hieno lopetus

2009-06-07T10:00:00.005+03:00

Toukokuun viimeisenä päivänä Igor ja Gladu viettivät hellepäivää Mäntän näyttelyssä ja Lara puolestaan lämmitteli Helsingin pentunäyttelyssä. Toukokuun alussa vuoden täyttänyt Igor voitti hienosti urokset ollen lopulta Rodun Paras ja sai jo toisen sertinsä. Upeeta! Ryhmäkisassa Igor pääsi kahdeksan parhaan joukkoon, hienosti sekin.

Gladulle tarjottiin punaista nauhaa (kolme urosta sai vain erin) ja luokassaan Gladu tuli mukavasti toiseksi.

Juuri puolivuotta täyttänyt Lara aloitti näyttelytouhut pikkupentuluokassa. Onneksi oli hellettä niin neitosen vauhti saatiin sopivasti hiipumaan kehään mennessä :) Lara voitti toisen pikkupennun ja vanhemmankin narttupennun ja tuli VSP-pennuksi uroksen ollessa ROP-pentu. On kyllä hyvin äitinsä oloinen vankka tyttönen, hauska nähdä, miten samannäköiseksi tulee sitten aikuisena.

Mänttä:
Arttulan Nasta Lautaan JUN ERI1 PU1 SERT ROP
Arttulan Gladiaattori AVO EH2

Helsinki:
Arttulan Quumatassu PEK1 KP VSP-pentu

I Love Toukokuu

2009-05-30T20:19:00.015+03:00

Toukokuun blogi alkoi vapun tienoon koonnilla, joten mikäs sen kivempaa, kuin koota loppukuun tapahtumia myös samaan nippuun. Olisi hauska ehtiä kirjoittaa blogia samaan tahtiin, kuin on jotain kerrottavaa mutta eipä se vain käytännössä onnistu.

Ensimmäisenä on todettava, että ilmat ovat olleet suotuisia :) Arska on paistaa möllöttänyt aivan ihanasti suurimman osan kuuta ja tänään on varmasti lyöty lämpöennätyksiä siellä sun täällä. Kyllä niin lämmintä oli, että hiki tahtoi tulla vaikka yritti ihan vain laiskotella varjossa.

Kameraa on tullut ulkoilutettua oikein urakalla ja joskus sitä sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ohessa Albiina ja Nova ottavat huilitaukoa riekkumisen lomaan (miten ne edes jaksaa leikkiä tällä helteellä?) eli koiria ei ole käskytetty tuohon vaan sattuvat ihan itsellään olemaan nuin oikke hienosti. Eikä tarvinnut ottaa kuin parikymmentä kuvaa, ja jo tuli nappiotos (kuka muistaa vielä aikaa ennen digikameraa, ois tullut rulla täyteen tässä kohdin aika nopsaan).

Ei ihan anna kuva oikeutta omenapuun kukinnalle. Koirapuodin pihalla on ikivanha melko heikolla leikkauksella oleva omppupuu ja se kukkii todella upeasti. Ja niin kukkii muutkin omput tontillani. Tuskin enää hallakaan on ensi syksyn upean omenasadon uhkana. Viime vuonna hallayö tuli pahaan aikaan ja syksyllä omenasato oli noin viisi kappaletta omppuja. Tämä kiinnostaa varmasti kovasti kaikkia lukijoita.

Digikamera on kyllä nii hiano keksintö. Saa nättejä lähikuvia söpöistä kasveista. Hortonomi Laakso täällä terve (joka ei siis tunnista suurinta osaa tämän maan kasveista). Mutta tämän minäkin tunnen, se on mustaviinimarja ja kasvaa ihan omalla pihalla ;)

Olen saanut itseasiassa jo ennen vappua alivuokralaisia, oikein useamman kappaleen. Sekä asuintalon että Koirapuodin savupiippuihin on pesinyt naakkapariskunta. Taitavat olla kavereita keskenään ja päättivät sitten yhteistuumin valloittaa omaisuuteni. No, eipä heistä ole minulle haittaa ollut, hiljaista porukkaa. Olen yrittänyt saada vuokralaisia kuvaan - heikolla menestyksellä. Ensinnäkin sujahtavat piippuun tosi nopsaan ja toisekseen mun kamerassa saisi olla lintujen kuvaamista varten enempi zoomia. Pienokaisia ei ole vielä näkynyt, yritän kytistellä josko niitä saisi kuviin ennen kuin kirjaimellisesti lentävät maailmalle.

Keskiviikkona vietimme Jakki The Ruåtsipojan kaksivuotissynttäreitä.

Ja eilen perjantaina juhli Nitro The Aussipoika yksivuotispäiviään. Hienot pojat mulla, vai mitä <3

Tänään juhlittiin monissa kodeissa ylioppilaita ja muita koulunsa päättäneitä (onnea vaan kaikille). Juhlien vuoksi tuli hoitoon Katan tyttö Sheena (Arttulan Revontuli). Ihana ipana vaikka nyt hiukan itse kehunkin. Ei ollut Sheena moksiskaan meidän sekopoltsi laumasta vaan luovi siellä hienosti. Kuvaaminen sen sijaan meni aivan pyllylleen, kun eipä tuosta vauhtineidistä mitään kunnon kuvia saanut. Pitäisi olla joku superhypererikoiskamera, joka pysyy myös nuorien neitien vauhdissa, kun hellekään ei heitä hidasta. Tässä suunnilleen ainoa järkevä kuva, joka sekään ei ole kovin järkevä; Sheena ja Kata-äiskä.

Loput Sheenan kuvat olivatkin sitten tätä luokkaa. Neiti nimittäin juoksemisen ja päälläni pomppimisen lomaan huilaili sylissäni. Ota siinä sitten edustuskuvia. Mutta voin kertoa, ihan nätti se on :D

Toiveenani olisi vielä jonain päivänä saada otettua mun laumasta sellainen vauhdikas kuva, jossa kaikki juoksevat hienosti kohti kameraa hymyssä suin. Tilanteet tulevat nopeasti vastaan ja harvoin koko lauma menee edes samaan suuntaan. Ohessa suhruotos eikä siitäkään puutu kuin 5 koiraa. Ehkä vielä joskus... yrittänyttä ei laiteta.

Keminmaan ryhmis

2009-05-29T17:01:00.004+03:00

Kito-poika näyttäytyi tällä kertaa Keminmaalla (23.5.). Keli oli kuulemma kerrassaan ihana ja vettäkin tuli riittävästi :)

Arttulan Pakiton JUN ERI1

Kiton kuvasta kiitos Hangenhelmen kennel.

Arttulan bortsut ja colliet tapasivat

2009-05-28T19:47:00.012+03:00

Sääherra suosi Helatorstaista Arttulan kasvattitapaamista. Aamulla vettä satoi melkein kuin saavista kaataen ja oli todella harmaata. Päivä kuitenkin kirkastui mukavasti ja kun puolenpäivän aikaan porukkaa alkoi virrata Arttulaan, oli kaunis puolipoutainen sää - eikä edes tuullut. Ei paljon parempaa ilmaa olisi voinut enää toivoa. Kasvattitapaamiseen oli kutsuttu karjikset, bortsut ja pk-colliet sekä näiden pentueitten vanhempia. Valitettavasti yhtään karjiskasvattia ei paikalle päässyt.

Arttulan Ikivihreä " Nero " ja Arttulan Ihana Intolintu " Kiki " leikkiinkutsussa.

Sandra on Arttulan Loistavan eli Novan kanssa takarivissä, edessä L-pentueen vanhemmat Oakmeadow Nice Case " Helmi " ja Tronic Ibizorr " Laku " sekä Arttulan Lakun Maku " Karkki ".

Kun muistikortin ottaa täyteen kuvia niin on siellä joukossa sellainenkin potretti pentunelikosta, jossa melkein kaikki katsovat kameraan ;) Vasemmalta lukien Arttulan Revontuli " Sheena ", Arttulan Riskibisnes " Riki ", Arttulan Rentun Ruusu " Kiki " ja Arttulan Rokki Romppu " Tatu ".

Uskon, että koirilla oli varmaan yhtä antoisa päivä kuin meillä ihmisilläkin. Kiitos kovasti kaikille kasvateille perheineen, että ilostutitte kasvattajan mieltä. Ne, jotka eivät paikalle päässeet toivottavasti pääsisivät seuraavalla kerralla osallistumaan.

Ja runsaasti kuvia ihailtavaksi löytyypi alla olevista linkeistä:
Kasvattitapaamisen kuvagalleria
Tanjan galleria
Jälkimainingit

Mukana tapaamisessa olivat seuraavat Arttulan kasvatit:

Pitkäkarvaiset colliet: Ihana Intolintu, Ikivihreä, Rentun Ruusu, Revontuli, Riskibisnes, Rokki Romppu.

Bordercolliet: Lakun Maku, Lennokas Kaveri, Liitomiina, Luja Tahto.

Sukulaiskoiria mukana tapaamisessa: Maple Yard Apocalyptica (R-pentueen isä), Oakmeadow Nice Case (L-pentueen emä), Tronic Ibizorr (L-pentueen isä).

Jakki ja heila

2009-05-28T19:39:00.003+03:00

Jakki sai viime viikolla mieluisan vieraan. Pinja neitonen (Shiroi'n Lumitähti) kävi kahtena iltana kylässä. Iloista perhetapahtumaa odottelemme tapahtuvaksi heinäkuun loppupuolella.

Kymppilenkki

2009-05-28T19:16:00.006+03:00

Viime viikolla kävimme Marikan ja Tanjan koirien kanssa Kiikalassa Lammenjärven maastoissa juoksuttelemassa ja uittamassa koiria. Mun koirat eivät kylläkään uineet, paitsi Nova, joka vahingossa hyppäsi laiturilta veteen (bortsuhan on fiksu ku mikä). On se kyllä mukavaa katsella, kun kymmenen koiran porukka kirmailee pitkin metsikköä ja plutaa järvessä.

Paljon kuvia kymppigalleriassa.

Tämän hienon kuvan on ottanut Tanja. Kuvassa kanssani Hippi, Helmi, Nova ja Kata. Lisää upeita kuvia Tanjan lenkkialbumissa.

Salon ja Haminan näyttelyt

2009-05-19T09:05:00.007+03:00

Koirakerho Tassujen (eli "mun" kerhoni) järjestämä ryhmänäyttely pidettiin Salossa 17.5. Bortsut Nova ja veljensä Leevi esiintyivät ekaa kertaa nuorten luokassa. Leevi esiintyi tosi hienosti eikä mulla ollut sen esittämisen kanssa mitään ongelmia. Luokassaan Leevi tuli kivasti toiseksi EH:n kera.

Novasta tuomari tykkäsi ja sijoitti luokan ekaksi! Paras narttu kisassa Nova tuli viidenneksi. Tuomari jakoi hyvin kitsaasti pinkkiä nauhaa. Jos en hirveän väärin muista niin 8 narttua sai erin, uroksista vain 2. Kaikkiaan bortsuja oli 35.

Arttulan Luja Tahto NUO EH2
Arttulan Loistava NUO ERI1

Arttulan Luja Tahto, Leevi.

Sijoitustytteli Kiki eli Arttulan Rentun Ruusu oli saapunut näyttelyyn ihan harjoittelumielessä - haistelemaan näyttelytouhun tuoksuja. Ikäähän neitosella on 5 kk, joten näyttelyura vielä odottelee edessäpäin. Kiki oli ihana reipas itsensä ja ei ottanut ympäristöstä mitään sen kummempia häiriöitä.

Samaan aikaan tapahtui Haminassa. Karjisuros Vallu loisti nuorten luokassa ja sijoittui hienosti urosten kolmanneksi ja sai ensimmäisen sertinsä!! Upeeta! Paljon paljon onnea Vallun kotiväelle ja Niinalle.

Arttulan Jättipotti NUO ERI1 PU3 SERT

Kiton hieno päivä

2009-05-16T22:54:00.004+03:00

Huippuhieno Oululaissammari Kito kävi tänään Ristijärven näyttelyssä - eikä yhtään hullummin tuloksin. Poitsulla ikää justiinsa sen verran (9,5 kk), jotta pääsi junnuluokkaan ja heti napsahti tarkalta tuomarilta urosten ainoa eri, luonnollisesti eka serti ja vielä VSP sijoituskin nartun ollessa ROP.

Mahtavat onnittelut!!

Arttulan Pakiton JUN ERI1 PU1 SERT VSP