Kino The Harvahammas
Kino (Arttulan Alkuvoima) ehti täyttää peräti 11 vuotta, ennen kuin se tarvitsi ensimmäisen kerran lääkäriä vähän enempi. Huomasin Kinolla kahden alaetuhampaan heiluvan. Nämä eivät tuntuneet Kinon tahtia haittaavan, mutta aiheuttivat sen hengitykseen aika epämiellyttävän lemahduksen. Ei muuta kuin eläinlääkärille käymään.
Kino on malliesimerkki siitä, että kaikki koirat eivät anna tutkia itseään helpoin keinoin. Ihan turvallisuussyistä Kinolle laitettiin kuonokoppa. Joka muuten laitettiin vasta siinä vaiheessa, kun rauhoitepiikki oli jo annettu. Nimittäin vaikka Kino oli unessa se murisi tappajakoiramurinaa ja rauhoituksessa oleva koira päästessään puremaan puree sitä mikä suun edessä sattuu silloin olemaan. Kino ei ole koskaan purrut ketään, mutta tässä tilanteessa kontrolli voi pettää, emmekä me kumpikaan eläinlääkärin kanssa halunneet riskeerata itseämme.
Nyt on heiluvaiset poistettu ja alaetuhampaat ovat harvenneet. Kuvassa näkyy hyvin häkkyrääkin, jolla koiran suu saadaan pysymään auki.
Kaikkien Kinon hampaiden kunto tarkastettiin samalla kertaa. Yksi poskihammas oli hieman reikiintynyt mutta se ei heilunut ja oli hyvin lujasti kiinni, joten se päätettiin jättää paikoilleen. Hammaskivi olisi poistettu samaan syssyyn mutta uskokaahan, kun sanon, että eipä voisi hampaat upeammilta näyttää ja hammaskiveä ei löytynyt yhtään.
Koska koira oli taju kankaalla, käytettiin tilaisuus hyväksi ja operoitiin oikean korvan takaa rasvapatti. Patti oli ollut jo pidempään ja alkanut nyt pikkasen suurentua. Paikkakin patilla oli itseä ärsyttävä, sillä käsi osui siihen aina Kinoa silittäessä.
Patti lähti siististi pois. Haavaan laitettiin itsesulavat tikit. Normaalit tikit olisin saanut poistettua itsekin normaalilta koiralta, mutta koska kyseessä oli Kino, päätimme laittaa itsesulavat tikit, jottei tikkien poiston kanssa tarvitse murehtia. Patin päälle laitettiin suojaksi lappu, jonka ansiosta Kino käveli sen päivän apeana pää alhaalla :) Kumma kyllä, se ei repinyt lappua kuin vasta seuraavana päivänä pois. Haava parani hienosti. Eikä hampaittenkaan poistosta tuntunut olevan koiralle mitään ongelmaa.
Congo The Haavavarvas
Congo (Funny Fabric Wow Blue Congo) alkoi yhtäkkiä ontua etujalkaansa. Aika pitkään kaiveltuani löysin lopulta vasemman etujalan yhdestä varpaan anturasta haavan. Haava näytti puhtaalta eikä se vuotanut. Mutta jos yritin hiukankaan puristaa anturasta niin Congo sai hepulin. Koska pihallani on mm. vanha kanala, josta on ikkunoita hajalla pelkäsin, että haava oli lasinpalasten aiheuttama ja siru olisi jäänyt haavaan. Niinpä kävimme eläinlääkärillä näyttämässä tassua. Congo rauhoitettiin, jotta haava päästiin tutkimaan kunnolla. Syvältä haavasta kaivettiinkin sitten parikin sirua, osa näytti lasilta osa oli sen verran harmaata, että taisi olla pihasoraa. Enivei, hyvä että saatiin ne pois vaivaamasta. Haavaan ei laitettu tikkejä vaan tassu sidottiin pakettiin. Tassu parani onneksi hyvin.
Kevään tassumuotia
Naska The Pattinaama
Naska (Arttulan Discohile) sai nopealla aikataululla poskeensa kunnon patin. Aluksi se oli sen verran pieni, että ei aiheuttanut mitään paniikkioireyhtymää meikäläisessä. Eikä se aluksi edes ollut patti vaan näytti lähinnä omituiselta turvotukselta. Mutta patti kasvoi ihan järkyn suureksi ja turvotti koko naaman ja sai silmänkin melkein umpeen. Patti oli kivikova ja noin luumun kokoinen ja diagnosoin sen oitis syöväksi. Ja eläinlääkärille menoa odotellessa jo mietiskelin, minne kohtaan tonttia Naskan hauta kaivetaan (ai miten niin olen realistinen...) Naska itse oli normaali itsensä, se olisi syönyt luitakin ihan mieluusti eikä tosiaankaan oireillut pattiansa mitenkään muuten, kuin tuolla ulkonäöllään.
Eläinlääkäri totesi heti Naskan nähtyään, että kyseessä on lähes varmasti poskihampaan juuripaise. Huhhuh, helpotuksen huokaus. Naska sai antibioottikuurin, jotta turvotus/tulehdus häviäisi. Viikon päästä turvotus naamasta olikin lähtenyt mutta patti oli jäljellä, tosin hieman pienentyneenä. Tarkemmassa tutkiskelussa poskihampaassa todettiin kiillevaurio, josta näkyi hampaan ydintä. Tästä oli päässyt epäpuhtauksia hampaan juureen ja aiheuttanut paiseen. Sentään en harkinnut hampaan paikkaamista vaan valitsimme hoidoksi hampaan poiston, mikä sitten suoritettiin samantein.
Naska silmät hiukkasen sikkurassa, juuri tultu kotiin. Leikkauksen ajan Naska oli maannut vasemmalla kyljellä ja suupielestä valui verta kivasti turkille.
Naska toipui operaatiosta hämmästyttävän nopeasti. Poskihampaassa on isot juuret ja hampaan irrottaminen on vähän suurempi projekti kuin äkkiä arvaisi. Kyllä kuvittelin, että poski olisi ollut niin kipeä, ettei edes ruokaa voisi syödä kunnolla muutamaan päivään. Kovan tavaran syönti oli kokonaan kielletty, jotta tikit eivät aukeaisi. Tässä näette kuvan Naskasta leikkausta seuraavalta aamulta: Naskalla suussa kaarnan palanen... Sisältä oli takavarikoitu kaikki luut piiloon ja ulkona sai kytätä silmä kovana, ettei Naska olisi syönyt käpyjä, keppejä ja kaarnan kappaleita ynnä muuta kivaa. Ei siis voinut olla kovin kipeä koira.
Juuripaise saattaa kehittyä pitkänkin aikaa ja saattaa olla hyvinkin mahdollista, että Naskan viime syksynä saama kyynelaukon puutos -diagnoosi on johtunut tuosta hammaspaiseesta. Synnynnäisesti kyynelaukko ei puutu, sillä ensimmäisessä silmätutkimuksessa kaikki on ollut ok. No, ompa taas jännitettävää, kun seuraavan kerran mennään Naskan kanssa silmätutkimuksiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti