Demin maraton

Demin kantoaika sujui jouhevasti ilman mitään ongelmia, ruoka maistui paremmin kuin hyvin jne. Kun perjantaina oli laskettu aika, niin edeltävänä lauantaina tuli ensimmäiset merkit lähestyvästä synnytyksestä. Ruokahalu huononi siinä määrin, että ruoka ei maistunut käytännössä ollenkaan. Maha Demillä oli sen verran suuri, että jo vähän odotinkin, että pennut syntyvät ennen laskettua aikaa. Eleltiinkin aika pitkiä päiviä varsinaisen synnytyksen alkua odotellessa.

Ensimmäinen pentu syntyi sitten lopulta kahden aikoihin aamuyöllä keskiviikkona. Pennut syntyivät muuten ihan normaalisti ja suht helpon tuntuisesti mutta niiden syntymäväli oli todella pitkä, parikin tuntia. Demi kuitenkin tuntui hoitavan hommat ihan hyvin, joten tyydyin seurailemaan tilannetta vaikka minua vähän hermostuttikin tämä hitaus. Pennut olivat tosi isoja kaikki, joten arvelin sen vaikuttavan tuohon hitauteen.

Demi oli punnerrellut pentuja jo puoli vuorokautta ja saldo oli kuusi pentua. Edelleen tunsin kunnon möykyn mahassa. Edellisen pennun ulostulo oli ollut jo aika väsyneen näköistä puuhaa ja alkoi todella mietityttää, miten Demi jaksaisi enää. Soitin eläinlääkärille ja sovittiin, jos alkaa epäilyttää niin lähden näyttämään Demiä. Poltot vaikuttivat jo aika laimeilta eikä pentua kuulunut, joten ei muuta kuin pinkka puhtaita pyyhkeitä mukaan ja matkaan.

Eläinlääkäri tunnusteli, että ainakin yksi pentu mahassa vielä oli. Demi sai oksitosiinia ja kalkkia, joiden molempien pitäisi saada synnytykseen vauhtia. Kävelyttely pihalla ja lääkkeet saivatkin polttoja aikaiseksi mutta ne eivät riittäneet tuuppaamaan pentua maailmaan. Pennun kalvot olivat irronneet ja se oli kuollut, pentu oli todennäköisesti jo vähän jymähtänyt niille sijoilleen (kalvot olisivat pitäneet pennun vähän liukkaampana vaikka olisikin ollut kuollut). Eipä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin leikata pentu ulos.

Sillä aikaa, kun eläinlääkäri valmisteli leikkausjutut kuntoon kaivoin mukanani olleesta korista Demin siihen astiset kuusi pentua nauttimaan masullisen maitoa.

Tässä Demi on sitten jo leikkauspöydällä ja mahakarvat on ajeltu koneella ja iho on putsattu. Nuo Demin housukarvat on kyllä tosi komeat... istukan verenpunainen väri muuttuu nimittäin hapen loppuessa myrkynvihreäksi ja on juurikin noin kivan näköistä. Vaikka samojedin turkkiin ei värjäymiä yleensä jää mistään, on tuo myrkynvihreä sellainen, joka ei ihan helpolla pesussa irtoa varsinkin, kun se tällä erää sai kuivua ihan rauhassa kiinni karvaan.

Vähän kuvaa Demppasen naamastakin. Etutassut muuten vedettiin ristiin leuan alta ja kiinni leikkauspöydän laitoihin, jotta asento pysyy tukevampana.

Nyt on kaikki valmiina ensimmäistä viiltoa varten. Piti ottaa kuvia leikkauksesta tyyliin "verta ja suolenpätkiä" mutta tämän kuvan jälkeen oli sen verran puuhaa, että kameraa ei ehtinyt käytellä. Ainahan näihin leikkauksiin ei pääse mukaan mutta onnekseni tällä kertaa pääsin seuraamaan ja avustamaan eläinlääkäriä. Mielenkiintoista puuhaa ja pitää kyllä sanoa, että jotenkin täydentää kasvattajan ammattitaitoa tietää vähän näistä leikkauksistakin enemmän. Toivottavasti pääsisin aina mukaan kaikkiin toimenpiteisiin mitä ikinä eteen tulee.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Demi silmät kirkkaina seuraavana päivänä. Naamassa vielä synnytyssotkuja, kun katsoin parhaaksi antaa Demin levätä rauhassa ennen mitään sen suurempia putsaustoimenpiteitä. Uskomatonta on äitikoirien toipuminen keisarileikkauksesta. Haava, joka on kuitenkin monta senttiä pitkä, paranee todella nopeasti eikä se aiheuta mitään mielenkiintoa äitikoiraa kohtaan. En ole nyt enkä aiemmillakaan kerroilla koskaan huomannut, että emä olisi haavasta yhtään kiinnostunut. Jos vaikka vertaa "normaalikoiraan" niin kyllä aina on oltava kauluri kaulassa, joka estää haavojen ja tikattujen paikkojen nuolemisen/raapimisen.

Niin, Demin masusta löytyi yksi kuollut pentu, joka oli varmasti suurin koskaan näkemäni. Puntaroin pennun sellaisella lattiavaa'alla, joka eläinlääkäriasemilla aina on, tarkkuushan siinä on mitälie 100 gramman tarkkuudella varmaankin. Pentu painoi 600 grammaa tämä vaa'an mukaan.

Sainpa muuten aikaiseksi myös ihan oman maratonin. Sellaiset 41 tuntia tuli valvottua putkeen, toivottavasti ei tarvitse ihan heti alkaa rikkoa tuota enkkaa.