Piinaviikko

Kata sai kuusi pentua viime lauantaina. Synnyttely hoitui sujuvasti, ensimmäisen ja viimeisen pennun syntymäväli oli tasan kolme tuntia. Kata hoiti pentunsa hyvin ja osakseni jäi vain seurata ihania ipanoita. Synnytys on aina yhtä jännittävä juttu; tapahtua voi ihan mitä vain ja olikin mukavaa, kun se sujui ilman ongelmia. Tämän jälkeen kaikki menikin yllättäen pieleen...

Ensimmäinen pentu kuoli alle kahden päivän ikäisenä. Se vain yhtäkkiä lopetti imemisen ja kirjaimellisesti nukkui pois. Pentukuolemat eivät sinänsä ole mitenkään harvinaisia. Pennulla voi olla kehityshäiriö, joka aiheuttaa kuoleman. Esim. eräässä aiemmassa pentueessani kuoli kaksi pentua ja ruumiinavauksessa todettiin molemmilla kehittymättömät keuhkot.

Toinen pentu meni pian perässä ja aloin pelätä kaikenmaailman sairauksia parvosta koirien herpekseen. Kolmannen pennun kuoltua lähetin sen Eviraan avattavaksi, ei tämä nyt mitään normaalia voinut olla. Annoin vastiketta kaikille näille pennuille ilman mitään tulosta.

Eläinlääkärin kanssa neuvoteltua epäilimme yhtenä mahdollisena vaihtoehtona Katan maidossa olevan jotain häikkää ja aloin antaa lisäravintoa lopuille kolmelle pennulle, jotka kaikki olivat vaisun tuntuisia. Välillä vastike upposi hyvin ja välillä suu pistettiin siihen malliin tiukasti kiinni, että syöhän ite äläkä mulle tunge. Aloitimme myös Katalle lääkityksen, jonka pitäisi lisätä maidontuotantoa. Pennuille annettiin lisäksi nahan alle keittosuolaliuosta. Näillä toimenpiteillä oli sen verran vaikutusta, että tosiaan tajusin itsekin, että kyse on koko ajan ollut Katan maidosta eikä salaperäisestä tappavasta taudista. Lisäksi Evirasta sain vahvistuksen, että alustavassa tutkimuksessa ei pennusta löydetty mitään sairautta.

Tein sitten pienen kokeellisen toimenpiteen ja vein yhden pennun Dessan hoidettavaksi. Dessalla itsellään on neljän viikon ikäiset pennut, joille oli jo aloitettu lisäruokinta. Dessa oli itseään vieroittanut pennuistaan sen jälkeen, kun pentujen hampaat alkoivat tuntua ikäviltä eikä kauheasti enää imettänyt niitä. Pelkäsin ensiksikin, että Dessa pistelee poskeensa mokoman vääränvärisen ipanan ja toiseksi, että maitoa ei tule enää. Pienen totuttelun jälkeen molemmat pelkoni osoittautuivat vääriksi - onneksi. Hyvin selväksi tuli, että Dessalta tuli maitoa enemmän kuin Katalta tai se oli laadukkaampaa (onkohan niissä oikeasti eroja?)

Onhan oikea koiranmaito parempaa kuin vastike niinpä olen nyt toista vuorokautta kiikuttanut pentuja Dessan luokse. Käytännössä tilanne on se, että Dessa kyllä suostuu imettämään Katan pentuja, mutta se ei halua viettää aikaa niiden kanssa ja pennut tarvitsevat kyllä emän lämpöä yhtä paljon kuin maitoakin. Niinpä Dessa imettää pennut kahden tunnin välein ja muuten pennut viettävät aikansa Katan kanssa. Jotain vikaa Katan maidontuotannossa on, koska nyt maitoa tulee niin vähän, että voi sanoa, että sitä ei tule juuri ollenkaan.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta vaan koko ajan pelottaa, että pennut menehtyvät. Pentuja on nyt enää vain kaksi. Toivottavasti Dessa leimautuisi pentuihin paremmin tulevina päivinä ja adoptoisi pennut kokonaan hoidettavakseen. Saapa nähdä, miten tässä oikein käy...