Kesä on vaihtumassa syksyyn ja uskomatonta mutta totta, blogi on herännyt pitkiltä päiväuniltaan (lue; koomasta). Tunne on kuin avaisi ikivanhan kirjan, jossa on outoa kirjoitusta: sivut tuntuvat tutuille mutta silti ei ole hajuakaan siitä, mitä sivuilla lukee. Koirien juttuja on ja tulee tietenkin edelleen olemaan koirablogi, jossa kirjoittelen Arttulan koirien juttuja mutta jotain ihan uutta koiramaista sisältöä olen tuomassa lähiaikoina lisää.
Onpa erikoisen tuntuista kirjoittaa tänne blogiin, kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt kuitenkin yli yhdeksän vuotta! Aika todellakin kulkee kovaa kyytiä – niin umpikulunut kuin tuo sanonta onkin, se pitää hyvin paikkaansa.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta enkä millään nyt muista, miksi aikanaan lopetin säännöllisen bloggauksen. Ehkä elämä tuli eteen, hahha.
Elämä nyt on sellaista hassunlaista, kuten tiedätte: sitä kuvittelee olevansa kaikista asioista perillä ja suunnitelmat ovat nätissä järjestyksessä, eiköhän juuri silloin todellisuus naura makeasti ja anna sulle jotain ihan muuta ”pikkuista” puuhaa pähkäiltäväksi.
Mutta älkää huoliko – mitään sellaista vakavaa ei ole sattunut, etteikö siitä selviäisi kunhan vaan jaksaa taapertaa eteenpäin.
Arttulan menneet vuodet ja pentu-update
Koska on aivan mahdotonta tiivistää millään muotoa lyhyesti Arttulan menneitä vuosia kasvatuksen rintamalla, päästäksemme kuulumisten kanssa suoraan ajan tasalle, totean ytimekkäästi, että tänä vuonna pentueiden kanssa on ollut enemmän epäonnea kuin onnea. Viimeisin pentue syntyi tammikuussa mutta sen jälkeen kaikki onkin mennyt pieleen.
Vaikka pentuja ei ole ollut, vuosi ja varsinkin kesä tuntuu kuluneen huiman nopeasti. Olen vapautuneen ajan käyttänyt oman ammattitaidon kehittämiseen ja uusien bisneskuvioiden suunnitteluun.
Mikäli kihiset jännityksestä kuulemaan näitä juttuja, palaan jossain vaiheessa tarkemmin asiaan!
Syksyn sävelet ja ensimmäinen logo tulille
Loppukesän lämpö tuntuu vielä, mutta aivan viime päivinä ilma on muuttunut raikkaaksi ja puiden lehdet kääntyivät kullan keltaisiksi yhdessä yössä. Olen aina ollut kesäihminen mutta tämä syksy tuntuu jotenkin aivan erilaiselle ja olen siitä innostuneempi kuin kesästä (varmaan todellinen syy on lämmin ja sateeton syksy).
Syksyn kirpeys tuo uutta virtaa ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte.
Uudet inspiraatiot hallitsivat olotilaani, mutta ei ollut mitenkään mahdollista aloittaa mitään uutta, kun blogikin oli vielä nahistuneella 2010-luvulla.
Muutos alkoi siis logosta. Arttulan logo oli tavallaan helppo uudistaa, koska sitä ei ole koskaan ollut edes olemassa. Toisaalta se toi suorituspaineita: jos tekemisen meininki on luomistyössäni näin vauhdikasta (ensimmäinen Arttulan pentue syntyi 1999) niin ehkä on hyvä suunnitella sellainen logo, joka on pysyvä aina maailman tappiin asti.
Uusi logo ei totta tosiaan syntynyt nopeasti vaan vei kyllä ihan tyhmän paljon aikaa.
Halusin yhdistää ammattimaisuuden ja leikkisyyden, mutta pitää kokonaisuuden silti yksinkertaisena yksilöllisyyttä unohtamatta. Logon muodot ja värit muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa pieni oranssin kultainen sävy tuo jännitystä ja elävyyttä. Halusin, että uusi logo ja blogin värimaailma heijastavat tätä tunnetta – ne ovat rauhallisia ja lämpimiä, mutta samalla elinvoimaisia ja kutsuvia.
(Okei okei, myönnän, AI luonnosteli edellisen kappaleen. En kykene tuollaiseen höpölöpöön ihan tyhjästä, joten käytin hieman sparrausta).
Prosessi oli loppupeleissä hauska, vaikkakin välillä hieman hermoja raastava: luonnoksia tuli tehtyä monenlaisia – välillä liian monimutkaisia, välillä liian pelkistettyjä.
Vaan onhan se mahtava tunne, kun edessäsi on logo, johon olet vihdoin tyytyväinen. Toivottavasti sinne maailman tappiin asti.
Blogin kasvojenkohotus ja nimenmuutos
Kun kaivoin blogin esiin naftaliinista, ensimmäinen huomio oli, että Bloggerin alusta tuntuu ”hieman” vanhahtavalta. Millähän vuosituhannella bloggaaminen sillä onkaan aloitettu? Hieman epäilytti toimiiko alusta ensinkään.
Mutta huolet pois, kivikautinen Blogger on edelleen olemassa ja toimii vakaasti kuin samojedin sisäinen kello, joka kertoo, että on aamiaisen aika!
Kulahtaneelta näytti omaan silmään koko blogikin, ei ihme että kirjoitusmotivaatio oli muinoin kadonnut tuhkana tuuleen sitä katsellessa.
Uusi, mielestäni kiva teema blogille löytyi Bloggerin omasta valikoimasta. Onhan muuten kerrassaan hienoa, että teeman muutos ei sotkenut blogissa mitään vaan vaihto onnistui ongelmitta. Blogi myös skaalautuu oikein eri laitteilla lukiessa.
Päätin, että jos nyt pienesti aikuismaisempana jatkan bloggailua, niin on ehkä aika antaa blogille vähän vakavammin otettava nimi. Rakastin blogin vanhaa nimeä, koska se kuvasi niin hyvin, miten koirajuttuihin pitää mielestäni suhtautua. Ehkä olin ainoa, joka oli sitä mieltä, en muista että kukaan olisi nimestä sanonut mitään suuntaan tai toiseen. Ne, jotka eivät blogin vanhaa nimeä tiedä niin sori siitä, se jää minun ja vanhojen lukijoiden yhteiseksi salaisuudeksi.
Uuden logon värit sopivat loistavasti uuden teeman väreihin ja blogi+logo kombon uudistus onnistui paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Jo alkaa mielessä siintää kiinnostavia koirien juttuja, joita kirjoitella uudistuneeseen blogiini.
Arttulan Koirakanavan YouTube uudistukset
Samassa bloginuudistusrytäkässä sai Arttulan Koirakanava YouTubessa päivitystä ulkoasuunsa, kun uusi Arttulan logo pääsi kunniapaikalle sivustolla. Kanavan sisältö on edelleen Arttulan koirien juttuja videomuodoissa pennuista, kisoista ja näyttelyistä ynnä muusta.
Yhden uutuuden katsoja huomaa Arttulan Koirakanavan tilillä vasta, kun katsoo videoita. Arttulan logosta tehty vesileima tulee videoiden oikeaan alanurkkaan. Tämän pienen mutta tavallaan suuren yksityiskohdan valmiiksi saaminen lisäsi itsetyytyväisyyttä hämmästyttävän paljon. Olen vesileiman tekemistä nimittäin pohdiskellut iät ja ajat mutta se on aina jäänyt tekemättä, koska ei ole ollut sitä logoa, josta sen halusin tehdä.
Miksi nyt?
Bloggaustauko alkoi varmastikin pienenä taukona mutta venähti pahasti, elämä vei mennessään ja vei ajatukset muualle ja Arttulan koirien juttuja ei kukaan jaksanut kirjoittaa. Nyt on oikea aika taas jatkaa. Syksyn inspiraatio, uusi logo, YouTube-kanavan uudistus ja blogin kasvojenkohotus muodostavat kokonaisuuden, joka kannustaa jatkamaan ja joka toivottavasti tuo iloa myös teille lukijoille.
Loppu-ulvonta
Olisi ihana kuulla, mitä tykkäätte logosta, uudesta ilmeestä ja kanavista – jätä kommentti, jos siltä tuntuu. Lupaan, että seuraavaa päivitystä ei tarvitse odottaa yhtä pitkään.
Kommentit