Kun tavallinen koiranomistaja miettii, millainen koira on oma unelma, listalla on usein melko selviä asioita: terve, reipas, ystävällinen ja monesti omaan silmään miellyttävän näköinen. Koirankasvattajan mietiskelyt ovat paljon monitahoisempia.
Jokainen uusi yhdistelmä – se, mikä uros sopii millekin nartulle – on vähän kuin palapeli, jossa palojen pitäisi loksahtaa kohdalleen monella tasolla yhtä aikaa.
Koirankasvattajan hommassa on kaksi lähestulkoon yhtä merkittävää päätöstä tehtävänä. Toinen on se, käyttääkö sitä jalostusyksilöään ensinnäkään jalostukseen ja toinen on sopivan yhdistelmän valitseminen.
Koirankasvattajan hommassa on kaksi lähestulkoon yhtä merkittävää päätöstä tehtävänä. Toinen on se, käyttääkö sitä jalostusyksilöään ensinnäkään jalostukseen ja toinen on sopivan yhdistelmän valitseminen.
Tässä blogipostauksessa pohdiskellaan jälkimmäisen päätöksen tekemisen vaikeutta.
Kasvattajan ikuinen päänvaiva: jos itselleen asetettujen laatuvaatimusten vuoksi karsii nartulleen sopivien urosten ominaisuuksia liikaa, valinnanvaraa jää hyvin vähän jos ollenkaan.
Kun pitkään kasvattanut koirankasvattaja miettii, mikä uros sopisi parhaiten hänen nartulleen, päätöksen takana saattaa olla monienkin vuosien koirakokemus, syvä eri rotujen tuntemus ja oletettavasti myös huolellinen harkinta.
Jokainen yhdistelmä on ainutkertainen haaste, jossa yhdistyvät piilossa olevat geneettiset ominaisuudet sekä silmin havaittavat fyysiset ulottuvuudet ja erilaiset luonteenpiirteet.
.jpg) |
| Arttulan Kolmen Vallin Kara |
Terve jalostuskoira – missä kulkee raja?
Jalostukseen aiotulla koiralla, kuten millä tahansa koiralla, saattaa olla mahdollisia piileviä, tulevaisuudessa eteen tulevia terveysongelmia. Terveeksi tutkitulla koiralla on aivan varmasti sukulaisia, joilla on jotain terveysrasitetta; lonkat, rakenteelliset ongelmat, allergiat tai jokin muu terveyteen liittyvä haaste.Koirankasvattaja joutuu valintoja tehdessään pohtimaan, mitä ongelmia kannattaa yrittää tasapainottaa ja milloin riskit käyvät liian suuriksi. Mitä riskejä jalostuksessa loppupeleissä oikein voi ottaa?
Koirankasvattaja tutustuu molempien vanhempien sukutauluihin. Pelkkä sukutaulun tutkiminen ei kuitenkaan riitä – kasvattaja tarvitsee syvempää tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä merkittäviä terveysongelmia on siinä rodussa, jota hän kasvattaa.
Koirankasvattaja tutustuu molempien vanhempien sukutauluihin. Pelkkä sukutaulun tutkiminen ei kuitenkaan riitä – kasvattaja tarvitsee syvempää tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä merkittäviä terveysongelmia on siinä rodussa, jota hän kasvattaa.
Jalostukseen käytettävien koirien suvussa esiintyvät sairaudet tulee peilata siihen, millainen ongelma kyseinen sairaus on rodussa.
.jpg) |
| Arttulan Iloliemi |
Tutkimalla loppuu jalostusmateriaali?
Olen antanut itseni ymmärtää, että sekä geneettinen vaihtelevuus että yhteensopivuus muodostavat perustan terveille pennuille. Nykyisen koirankasvatuksen suurimpia ongelmia on sukusiitoksen aiheuttama geneettinen köyhtyminen, joka voi johtaa vakaviin terveysongelmiin sekä sopivan jalostusmateriaalin loppumiseen rodussa.Kasvattajan ikuinen päänvaiva: jos itselleen asetettujen laatuvaatimusten vuoksi karsii nartulleen sopivien urosten ominaisuuksia liikaa, valinnanvaraa jää hyvin vähän jos ollenkaan.
Oman ongelmansa muodostavat rekisteröinnin vaatimuksena olevat rodun PEVISA-tutkimukset (rotukohtaiset perinnölliset viat ja sairaudet) jotka on aina huomioitava yhdistelmien suunnittelussa.
Geneettisten testien kirjo kasvaa jatkuvasti. Lonkka- ja kyynärpääkuvaukset ovat jo arkipäivää monessa rodussa. Nälkä näyttää kasvavan syödessä ja koiria kuvataan myös yli tarpeen. Rotukohtaiset DNA-testit tuovat mukanaan suuria mahdollisuuksia perinnöllisten sairauksien hallintaan saamiseksi mutta myös vakavia haasteita.
Geneettisten testien kirjo kasvaa jatkuvasti. Lonkka- ja kyynärpääkuvaukset ovat jo arkipäivää monessa rodussa. Nälkä näyttää kasvavan syödessä ja koiria kuvataan myös yli tarpeen. Rotukohtaiset DNA-testit tuovat mukanaan suuria mahdollisuuksia perinnöllisten sairauksien hallintaan saamiseksi mutta myös vakavia haasteita.
Pahimpana ongelmana näen tutkimusmahdollisuuksien lisääntymisessä sen, että geenitasolle menevät tarkat kokeet ja esimerkiksi magneettikuvausten tuominen luuston terveyden määrittämiseen, tuovat mukanaan ihmisen tarpeen tehdä saaduista tuloksista heti jalostusta rajoittavaa.
En näe mitään hyötyä siinä, että huippututkimuksella saadaan terve koira todettua sairaaksi ja suljettua se pois jalostuksesta.
Tutkimuksilla saatua tietoa pitäisi käyttää ensisijaisesti apuna jalostuksessa. Mikäli rajoituksia halutaan tehdä, pitäisi ainoastaan kaikkein huonoimman tuloksen saaneet rajata kokonaan pois jalostuksesta.
Liian tiukka jalostusmateriaalin seulonta kaventaa geenipohjaa; jalostukseen käytettävien yksilöiden määrä vähenee, jolloin riskinä on helposti saman yksilön liiallinen käyttö.
.jpg) |
| Arttulan Loistava ja Arttulan Alkuvoima |
Luonne – yhtä tärkeä kuin terveys
Kumpi jalostuskoirassa on tärkeämpää, luonne vai terveys? Vastaus on helppo ja itsestäänselvä, ne ovat yhtä tärkeitä asioita. Ei toisesta ole mitään iloa ilman toista. Joka muuta väittää tai perustelee omia kasvatusvalintojaan sen perusteella, huijaa itseään tai pentujen tulevia koteja.Jos koira on jollain tavalla sairas, sen kipuja ei poista leppoisa perhekoiran luonne. Jos koira on arka tai vihainen, sen kanssa arki on vaikeaa kaikki ne 15 vuotta, jotka se elää terveenä.
Tietenkään asia ei ole mustavalkoinen vaan pikemminkin harmauden kirjoa riittää.
Luonteen arvioiminen on monimutkainen asia. Koirasta kasvaa elinympäristönsä muokkaamana - sekä hyvin suuressa määrin myös omistajansa toimesta - aivan oma, persoonallinen yksilönsä. Koira saa syntymässä tietynlaisen, pysyvän luonnepakettiaihionsa mutta se, missä olosuhteissa koira kasvaa ja elää, vaikuttaa paljon sen luonteeseen aikuisena.
Luonteen arvioiminen on monimutkainen asia. Koirasta kasvaa elinympäristönsä muokkaamana - sekä hyvin suuressa määrin myös omistajansa toimesta - aivan oma, persoonallinen yksilönsä. Koira saa syntymässä tietynlaisen, pysyvän luonnepakettiaihionsa mutta se, missä olosuhteissa koira kasvaa ja elää, vaikuttaa paljon sen luonteeseen aikuisena.
Pentu, joka jää Arttulaan kasvamaan aikuiseksi kehittyy luonteeltaan toisenlaiseksi, kuin jos se olisi luovutusiässä muuttanut lapsiperheen rakastetuksi lemmikiksi tai vaikkapa joutunut koiraa ymmärtämättömälle tyhjäpäälle pilattavaksi. Yksilöstä riippuen luonteen ero voi olla merkittävä tai vähäinen.
Arvioitaessa koiran luonnetta jalostusmielessä on hyvä huomioida, millaista sen elämä on ollut ja mikä sen luonteessa on ympäristön tuomaa.
Koirankasvattaja toivoo koiraa, joka on vähintäänkin tasapainoinen. Mutta kuten todettua, luonteen arviointi ei ole suoraviivaista ja mikä nyt sitten on kenellekin se tasapainoisen määritelmä?
Koirankasvattaja toivoo koiraa, joka on vähintäänkin tasapainoinen. Mutta kuten todettua, luonteen arviointi ei ole suoraviivaista ja mikä nyt sitten on kenellekin se tasapainoisen määritelmä?
Kasvattajan on arvioitava, millaisia luonteita yhdistelmä todennäköisesti tuottaa, jotta tuloksena olisi rodun ihanteellinen keskiarvo. Vaikka suunnitelma vaikuttaisi täydelliseltä, voi samassa pentueessa silti olla sekä reippaita että arkoja pentuja. Sattumalla on aina sanansa sanottavana lopputulokseen.
.jpg) |
| Arttulan Kaunehin Vie Voiton |
Entäs se ulkomuoto
Ulkomuoto ei ole pelkästään sitä, että rotu miellyttää omistajansa tai kasvattajansa silmää. Koiran ulkomuoto, koko ja rakenne kerrotaan rotumääritelmässä, joka pohjautuu siihen käyttötarkoitukseen, johon rotua on ihmisen toimesta tietoisesti jalostettu.Rotumääritelmä on koirankasvattajan ohjekirja, jota hänen pitää noudattaa, ei suinkaan oma mielipide tai jonkun ulkopuolisen antama arvostelu.
Hyvä koirankasvattaja ei etsi täydellisesti rakentunutta urosta täydellisesti rakentuneelle nartulleen, koska täydellistä ei ole olemassa. Kasvattaja etsii sellaista urosta, joka mahdollisesti täydentäisi nartun vahvuuksia mutta ennen kaikkea korjaisi siinä olevia rakenteen heikkouksia.
Haasteena tietenkin on, että rakenne ei periydy yksittäisenä piirteenä eikä periytyessään silloinkaan kaikille jälkeläisille. Ominaisuus, jota koirankasvattaja toivoo uroksen tuovan pentueeseen ei välttämättä periydy lainkaan vaan narttu tuo mukanaan pentuihin sen virheen, jota kasvattaja yritti korjata.
Hyvä koirankasvattaja ei etsi täydellisesti rakentunutta urosta täydellisesti rakentuneelle nartulleen, koska täydellistä ei ole olemassa. Kasvattaja etsii sellaista urosta, joka mahdollisesti täydentäisi nartun vahvuuksia mutta ennen kaikkea korjaisi siinä olevia rakenteen heikkouksia.
Haasteena tietenkin on, että rakenne ei periydy yksittäisenä piirteenä eikä periytyessään silloinkaan kaikille jälkeläisille. Ominaisuus, jota koirankasvattaja toivoo uroksen tuovan pentueeseen ei välttämättä periydy lainkaan vaan narttu tuo mukanaan pentuihin sen virheen, jota kasvattaja yritti korjata.
Koska sattuma osaa olla kenkku kaveri, se voi tuoda pentueeseen molempien vanhempien huonot ominaisuudet ja pentue on jotain aivan muuta kuin kasvattaja suunnitteli sen olevan.
Koirien fyysinen rakenne on monimutkainen kokonaisuus, jossa jokainen osa vaikuttaa toiseen. Kasvattajan on osattava arvioida, mitkä kompromissit ovat hyväksyttäviä pitkän tähtäimen jalostuspyrkimysten kannalta.
Koirien fyysinen rakenne on monimutkainen kokonaisuus, jossa jokainen osa vaikuttaa toiseen. Kasvattajan on osattava arvioida, mitkä kompromissit ovat hyväksyttäviä pitkän tähtäimen jalostuspyrkimysten kannalta.
Mitä suurempi geneettinen hajonta yhdistelmän taustalla on, sen enemmän on mahdollista tulla vaihtelevuutta myös pentueeseen.
.jpg) |
| Arttulan Ohops Novastiira |
Vastuun painoa vai pakoilua
Kun kasvattaja pohtii sopivia yhdistelmiä, hän ei tee päätöksiä vain itseään ja omaa jalostussuunnitelmaansa varten. Jokainen ratkaisu vaikuttaa vähintäänkin useiden perheiden elämään ja ainakin jossain määrin rodun koko tulevaisuuteen.Onnistuneiden yhdistelmien lopputuloksina metsämies saa toimivan kaverin, perhe saa rodunomaisen lemmikin ja himoharrastaja saa kunnon kisakoneen. Pentueiden parhaimmiston jatkaessa sukujaan myöhemmin, luovat ne osaltaan toivottavasti monimuotoisuutta rotuihinsa.
Sopivan yhdistelmän tekeminen perustuu monesti intuitioon ja kykyyn nähdä kokonaisuus yksityiskohtien takana ja taito myös kehittyy vuosien kokemuksen myötä. Jokainen pentue on uusi oppimiskokemus ja mahdollisuus kehittyä kasvattajana, jos on itselleen rehellinen.
Parhaimmillaan koirankasvatus on tunnetta ja tutkimuksia yhdistävää työtä, jossa tavoitteena on luoda terveitä, rakenteellisesti oikeita ja luonteeltaan tasapainoisia koiria tuleville jalostussukupolville.
Sopivan yhdistelmän tekeminen perustuu monesti intuitioon ja kykyyn nähdä kokonaisuus yksityiskohtien takana ja taito myös kehittyy vuosien kokemuksen myötä. Jokainen pentue on uusi oppimiskokemus ja mahdollisuus kehittyä kasvattajana, jos on itselleen rehellinen.
Parhaimmillaan koirankasvatus on tunnetta ja tutkimuksia yhdistävää työtä, jossa tavoitteena on luoda terveitä, rakenteellisesti oikeita ja luonteeltaan tasapainoisia koiria tuleville jalostussukupolville.
Oli kyllä mielenkiintoinen teksti ja aihe! Sinänsä olisi kiva kuulla syvempää pohdintaa jostain aikaisemmasta pentueesta, että mitä olet juuri siinä nartun ja uroksen kohdalla painottanut sekä toivonut ettei joku virhe periytyisi ja mikä on ollut pentueen lopputulos. En toki tiedä ovatko nämä ammattisalaisuuksia🤭
VastaaPoistaToisena aiheena olisi kiva kuulla siitä prosessista miten olet päätynyt pitämään joitain pentuja tai kuinka valitset ’oikean’ pennun tulevaan perheeseen.
Kiitos palautteesta Anonyymi. Heititkin tosi hyviä blogipostauksen ideoita ilmoille ja näistä tulen jossain kohtaa ilman muuta kirjoittamaan.
PoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta! Tää herätti paljon ajatuksia ja pitää todella hyvin jalostuksen haasteet esillä. Yhdyn edelliseen kommenttiin, että olisi tosi kiinnostava kuulla tarkemmin miten teet jalostusvalinnat käytännössä?
VastaaPoistaHaluaisin haastaa vähän ajatusta siitä, että “vain kaikkein huonoimmat” tulisi rajata pois jalostuksesta. PEVISA-tulokset ja muut terveystestit paljastavat kantajuuksia ja piileviä riskejä, jotka muuten jää rodussa kiertämään. Jos rajaa vaan pahimmat pois monia pieniä riskialtteita koiria voi silti jäädä jalostukseen, ja rodun terveystaso ei välttämättä parane pitkällä tähtäimellä. Miten käytät tutkimustuloksia niin, että jalostusmateriaalia ei suljeta turhaan, mutta rodun terveys ja geeniperimä säilyvät optimaalisina?
Luonteesta taas sen verran että käyttäytymispiirteiden periytyvyys on monissa roduissa 0,2–0,4. Ympäristö vaikuttaa toki, mutta geneettinen pohja ratkaisee paljon. Kirjoittamasi ” koira muokkautuu suurilta osin omistajansa kautta” ei pidä täysin paikkaansa. Se ei tee omistajasta välttämättä ”tyhjäpäätä” jos koira antaa haasteita. Perimä vaikuttaa merkittävästi, eikä omistajan kokemukset kerro koko totuutta.
Huomasin myös Koiranetistä, että käytät paljon 2–3-vuotiaita koiria jalostukseen. Monet perinnölliset sairaudet ja luonnepiirteet näkyvät vasta 4–5 vuoden iässä, joten olisi mielenkiintoista kuulla, miten huomioit tämän riskin yhdistelmissäsi?
Kaiken kaikkiaan olisi tosi kiva kuulla konkreettisesti, miten jalostusvalintasi perustuvat terveystuloksiin, sukusiitosprosentteihin ja luonnearvioihin, niin että rodun terveys ja tasapainoinen luonne kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla?