Suomen Collieyhdistyksen palveluskoiralajien vuosittaiset colliemestaruudet ratkottiin tänä vuonna 1.8. Ylöjärvellä. Käytännössä mestaruuksista miteltiin jäljellä ja haussa. Kata osallistui kokeeseen ensimäistä kertaa avoimessa luokassa.
Jälkikoirat lähtivät ensinnä maastoon. Maastoihin on yleensä jonkin verran matkaa ja niinpä tälläkin kertaa ajoimme autoletkana maastoille. Keli oli varsin mieltä ylentävä, sillä välillä vettä satoi niin kovaa, että edellä ajava auto hävisi näkyvistä. Pieni sade ei jäljellä haittaa, on ennemminkin hyväksi, koska se pitää hajun hyvin jäljen päällä. Sen sijaan rankkasade voi pestä jäljen puhtaaksi hajusta. Avoimenluokan jälki odottaa tekemisensä jälkeen puolitoista tuntia, ennen kuin koirakko lähtee suorittamaan jälkeä. Näin pitkän ajan kuluessa voi sadekin tehdä kivasti tuhojaan.
Avoimenluokan jäljen jana on 40 m. Koira siis lähetetään jäljen etsintään janan alkupisteestä, sen tulee edetä suoraan (max se 40 m), napata jälki jostain kohtaa janalta ja lähteä heti ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jäljen etsimiseen on aikaa 5 minuuttia.
Kata puhkui intoa ja kun lähetin sen jäljen etsintään, se paineli kolme metriä suoraan ja lähti mukamas jäljestämään. Tuomarihan sitten käskee takaisin janalle, jos koira lähtee jäljelle, jota ei ole olemassakaan. Meidän jana meni kyllä ihan pieleen, Kata teki näitä vääriä lähtöjä niin monta välillä vasempaan välillä oikeaan, että menin jo laskuissa sekaisin - hän vain olisi niin kovasti ollut menossa, ettei jaksanut keskittyä siihen hakemiseen ollenkaan. Ajantaju hämärtyy aivan totaalisesti tuossa janalla, minusta ainakin tuntui, että tuhrasimme siinä vähintään puoli tuntia, ennen kuin jälki lopultakin löytyi jostain 30 metrin paikkeilta.
Alkujäljestys oli todella hutiloivaa, Kata ei keskittynyt kunnolla ja pyrki pitämään liian kovaa vauhtia päällä. Eka keppi kuitenkin tupsahti yhtäkkiä eteen. Tämän jälkeen Kata rynnisteli miten sattui ja lähti suunnistamaan autoille, koska näki siellä ihmisen (kivoja nämä ihmisistä tykkäävät koirat). Otin Katan haltuun ja vein sen takaisin ykköskepin löytöpaikkaan, jonka ihme ja kyllä löysin (olen maailman paras eksyilijä). Pieni rauhoitushetki ja uusi lähetys. Ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan Katan keskittymään hommaan ja tästä sitten lähti kaunis ja mallikas jäljestys. Kata kulki maltillisesti ja keskittyen ja niin kuulkaa kävi, että joka ikinen keppi löytyi ja tuli ilmaistua juuri niin kuin olen opettanut. En voi olla kuin ylpeä mun upeasta colliestani.
Jäljen loputtua vastassamme odotteli jälkemme tekijä, joka samalla vastaanotti kepit ja laittoi saapumisajan ylös. Jäljestysaikaahan tällä kilometrin pituisella jäljellä on 30 minuuttia. Meillä aikaa jäi vielä neljä minuuttia :) Tarkoille veti mutta eipä sillä ole merkitystä, pääasia, että ehdimme.
Vaikka jäljestäessämme ei satanut, oli metsässä kuitenkin niin hiostavaa ja litimärkää, että olimme molemmat kuin suihkussa käyneet ja sainkin vaihtaa kaikki vaatteet kuiviin. Sitten saimmekin palata takaisin kisakeskukseen.
Esineruutu oli kisakeskuksen viereisessä metsikössä, kävelymatkan päässä. Esineruutu on 50 metriä kanttiinsa oleva neliö, jonne on piilotettu 3 esinettä. Avoimessa luokassa näistä esineistä on noudettava 2 kappaletta ja aikaa tähän on 5 minuuttia. Tämä meni Katalla tosi putkeen. Kaksi lähetystä ja suoraan molemmista Kata sai napattua hajut esineistä, jotka se haki varmasti ja nopeasti ja luovuttikin vielä hienosti eteen istuen. Upeeta. Aikaa meni varmaan minuutti :) Yhden pisteen tuomari vähensi, kun Kata piti toista esinettä sen verran löyhästi, että tullessaan luokseni esine tipahti sen suusta. Kata nappasi esineen kuitenkin välittömästi tipahtamisen jälkeen, joten ihan hutiloinnista oli kyse eikä motivaation puutteesta.
Tottelevaisuusosuutta saimmekin odotella iltapäivälle. Onneksi Kata on rauhallinen autossa odottelija. Se ei kylläkään nukkunut, mutta otti kuitenkin rennosti. Päivällä oli jo pituutta aika tavalla. Aamulla olimme heränneet neljän jälkeen ja kun takana oli hiostavan kelin jälki ja esineruutu ja siinä kahden paikkeilla oli vasta tottelevaisuusosuus vaatii se hyvää kisakuntoa paitsi koiralta myös itseltä. Kata vaikutti minusta ihan pirteältä mutta olin itse jo todella poikki. Onnekseni olen sen verran kisaviettinen, että sen voimalla jaksoin pystyssä. Ja toisaalta, kun maasto oli mennyt hyvin pisteitten puolesta, oli meillä kaikki mahdollisuudet koulutustunnukseen. Tottelevaisuudesta täytyy saada vähintään 70 pistettä, jotta voi saada koulutustunnuksen (max 100 p). 70 pinnaa Katan nyt pitäisi saada vaikka silmät kiinni, mutta kokeissahan nyt on mahdollista kaiken mennä pieleen, joten mitään varmaa suoritusta ei ole olemassakaan.
Tottisosuudessa suoritimme ensin paikallaolon, joka sujui täysin moitteetta. Seuraaminen meni upeasti. Kata pisti oikein parastaan ja tepsutteli niin hienosti mukana. Silloin, kun Kata seuraa hyvin, sen on vaikea ottaa perusasentoa kunnollisesti (on niin täpinöissään), niissä oli vähän huomauttamista. Samoin henkilöryhmässä seuraaminen oli huonoa. Se on se yksinharjoittelevan kompastuskivi.
Kummallista toimintaa Katalta oli kaikissä jäävissä liikkeissä ennakoiminen. Ja aika pahanlaatuinen, sillä kun sanoin 'seuraa' Kata ei lähtenyt mukaan ollenkaan vaan otti jonkun asennon, meni esim maahan. Pöljä koira; joka kerta jäävissä tarvitsin siis ylimääräisen käskyn. Sen sijaan, kun päästiin suorittamaan ne jäävät asennot eli istu, maahan ja seiso, ne olivat todella nopeat ja täsmälliset.
Noudoissa Kata ei mitenkään loistanut vaan teki ihan omia "parannuksiaan" suorituksiin, kuten tiputteli kapulaa. Hyppynoudossa takaisinhyppy epäonnistui, Kata tuli jotenkin ihan hassusti vinosti esteen yli. Onneksi ei kuitenkaan loukannut itseään.
A-este alkoi hyvin, mutta esteen toisella puolella Kata tiputteli kapulaa ja kävi kurkkimassa esteen sivulta minua (mun pieni pönttöotukseni) ja palasi taas esteen taakse. Minä vain odottelin, en käskyttänyt Kataa vaan odottelin kylmä hiki otsalla, mitä se tekee. Lopulta Kata tuli kapulan kanssa mutta kiersi esteen. Suoritus meni monen seikan johdosta nollille vaikka nouto tulikin suoritettua.
En mitenkään voinut olla tyytyväinen meidän tottikseen. Kata on oikeasti sata kertaa parempi, kuin mitä se nyt suoritti. Saimme pisteitä kuitenkin 75, mikä siis riitti hyvin koulutustunnukseen JK2. Yksi taiteenlaji olisi osata ottaa vastaan onnitteluja... nimittäin oma olo oli kuin olisi saanut näyttelystä sinisen nauhan ja kaikki tulisivat onnittelemaan sertin oloisesti... pikkasen ontuva vertaus mutta kuvastaa ehkä sen hetken fiilistä. Vasta kotona alkoi oma olo olla sellainen, että tulos oli hyvä, kun tämän kilpailukauden tavoite kuitenkin saavutettiin. Nyt meillä on sitten kisaoikeus jäljen ylimpään, voittajaluokkaan.
Alla olevassa kuvassa on kaikki jälkikoirien pisteet osasuorituksittain (klikkaa kuvaa). Katalla siis näyttää olevan parhaat jälkikoirien pinnat :) Varsinainen mestaruus jaetaan voittajaluokassa, joten mestaruuden metsästäminen jää sitten ensi vuoteen.
Yllä olevat, upeat tottelevaisuussuoritusten kuvat ovat ottaneet Elina Riipi ja Kaarina Pesonen.
Lisää Kaarinan ottamia kuviaLisää Elinan ottamia kuviaKotona sitten piti hehkutella todella mahtavien jättipokaalien kanssa. Katahan voitti avoimen jäljen ja oli paras avoimen luokan koira (lajista riippumatta siis). Turun alaosasto voitti joukkuekultaa. Onnea me hienot turkulaistiimiläiset!
Tässä sitten lähikuvassa koulutustunnusmitalit. Vasemmalla pronssinen koulutustunnus JK1, joka siis saatu viime vuonna colliemestaruuksista ja hopeinen sitten tämän vuoden JK2. Tunnus on tuollainen metallinen rintanappi. Lajista riippumatta samannäköinen. Nyt sitten yritämme saada hommattua sen kultaisen mitalin ja koulutustunnuksen JK3 :)
Jos jälki tai muu palveluskoiralaji kiinnostaa, niin Suomen Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy
pk-lajien säännöt.
