Tänä keväänä tuli pakollinen pysähtyminen koirankasvatukseen. Liekö auringonpilkut tai universumin keskisormen näyttö syynä mutta osuipa kohdalle osittain melko kummallistakin epäonnea, joka oudon epidemian tavoin jatkui koko kesän.
Ensimmäinen astutus ei mennyt ihan nappiin vaan se jäi oikein hyväksi yritykseksi. Ilman onnistunutta, kunnollista nalkkia narttu jäi valitettavasti tyhjäksi.
Seuraavan nartun kohdalla tulin siihen tulokseen, etten edes lähde yrittämään sillä mitään. Se oli jo aiemmin osoittautunut hankalaksi astutettavaksi ja uskoin, ettei tilanne siitä enää muuttuisi parempaan suuntaan.
Toinen astutus sitten onnistui mutta narttu jäi kuitenkin tyhjäksi. Tämäkään astutus ei sujunut ihan optimaalisissa merkeissä, mikä ehkä vaikutti epäonnistuneeseen lopputulokseen.
Kolmas astutusyritys jäi yritykseksi, koska narttu oli erittäin vahvasti sitä mieltä, että hänen korkeutensa ei kelpuuta moista moukkaa. Siinä kohtaa ei koirankasvattajan mielipiteellä ole juuri painoarvoa.
Neljäs kerta toden sanoo. Eiku ei, tai no siis joo… Näytti muuten tosi hyvältä. Narttu ja uros saivat olla yhdessä juoksun alusta asti. Narttu vaikutti jo hyvin suopealta ja koirien käytöksen perusteella arvioin, että päivä tai pari, niin alkaa tapahtua.
Mutta se mitä sitten tapahtui olikin, että kyy puri narttua kuonoon meidän pihalla. Narttu onneksi selvisi puremasta mutta astutushaave oli tietenkin pakko laittaa jäihin.
Täytyy tunnustaa, että kyyepisodi oli henkisesti yllättävän raskas, johtuen varmasti jo valmiiksi omasta kuormittuneesta tilasta ja osin siitä, että ehdin hetken ajattelemaan, että koira kuolee ennen kuin ehdimme hoitoon.
Karavaani kulkee
ja kyyt puree
Elettiin keskikesää, kasvattajan kannalta parasta aikaa hoidella pentuhommeleita ja meikä katselee valkoisia pumpuleita sinisellä taivaalla eikä pentulaatikossa. Koska jo kevään suunnitelmat olivat menneet pieleen, olin jo tuolloin alkanut miettiä vaihtoehtoisia bisnesideoita.
Koirien kasvattaminen ja siihen liittyvä muu toiminta on minulla ollut yritystoimintaa vuodesta 2006 lähtien. Yritystoiminta on vuosien saatossa muuttunut hyvin paljon.
Koirien kasvattamisen ohella pidin omassa piharakennuksessa sijaitsevaa puotia. Puodissa myytiin erilaisia koiratarvikkeita, leluja ja ruokia. Minulla oli siihen aikaan ihan mukava pikku bisnes koirien pakastettujen raakalihojen myynnin myötä.
Pikkuhiljaa koirien lihatuotteiden saatavuus kuitenkin parani ensin eläinkaupoissa ja nythän joka kyläkaupassakin on omat pakastealtaat tai -kaapit koirien lihoille. Puodin myynti hiljeni samaa tahtia, kun kaupoissa valikoima parani.
Pakasteet jäivät sitten pois kokonaan ja samalla lopetin omien koirien monta vuotta jatkuneen raakaruokinnan.
Raaka oli silloin barffia,
kun aloitimme sen
Puodin toimintakin siitä hiipui ja tarvikkeiden ja ruoan myyntiä on käytännössä enää kasvateille sekä niille uusille kodeille, jotka ottavat pennun Arttulasta. Tänä päivänä varasto on minimaalinen, koska ei ole mitään mieltä sitoa varoja tarvikkeisiin ja tuotteisiin, joissa katteet ovat liuenneet olemattomiin.
Palkkatyö ei ole koskaan ollut minun juttuni. Olen työskennellyt monenlaisissa ammateissa aina varhaisjakelijasta johdon assistenttiin. Työt itsessään ovat aina olleet ihan mukavia ja tehtävissä olevia juttuja, ei siinä mitään. Mutta aina hetken aikaa työssä oltua, mieli kaipasi jonnekin muualle.
Oman polun kulkija
Kun omasta harrastuksesta kasvoi yritystoimintaa, se vaati uskallusta mutta se on osoittautunut olleen myös paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt ammatillisesti ja joka on oikeasti tuntunut omalta.
Palkkatöiden välissä ja yhä yrittäjänäkin, olen käynyt paljon erilaisia koulutuksia ja kursseja milloin mihinkin juttuun liittyen. Ammattejakin on luettuna kolme.
Jokaisessa oppimismatkassa on ollut jotain arvokasta, vaikka moni ei ole tuntunutkaan täysin omalta. Maailma muuttuu ja pienen yrityksen etu on kyetä muuttumaan nopeasti.
Tämä ei ollut se kesä, josta haaveilin
– mutta ehkä juuri se, jonka tarvitsin
Mutta jos palaamme kevääseen ja kasvatukselliseen umpisolmuun. Ties miten monta vuotta olen suunnitellut tekeväni jotain järkevää sillä ammattitaidolla ja -tiedolla, jota koirankasvatuksen saralta on kertynyt.
Olen opiskellut vaikka mitä, osaisin tehdä vaikka mitä ja silti istuin somessa päivät pitkät tuhlaamassa aikaani, tekemättä mitään varsinaisesti bisnekseksi luokiteltavaa.
Meniskö "oikeisiin" töihin?
Vastoinkäymiset laittoivat vakavasti pohtimaan muutosta yritystoimintaan; oikeasti on pakko miettiä jonkinlainen ratkaisu tasapainottamaan liikevaihtoa, jos (kun) kasvatuksessa tulee taukoja. Joko yritystoiminta loppuu nyt, haen palkkatöitä (yök), alan opiskella täyspäiväisesti tai siirryn kortistoon.
Koska mikään edellä mainituista ei oikein innostanut, jäi varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi kehittää jotain uutta omasta osaamisesta, jotain mikä sopii kasvattamisen oheen.
Osaamisen paketoiminen jonkinlaiseksi tuotteeksi ei kuitenkaan omin voimin oikein onnistunut.
Universumi laittaa kapuloita
rattaisiin
– minä laitan kahvin tippumaan
Sitten törmäsin valmennukseen, joka osui juuri tähän tarpeeseen. Aika oli minulle juuri täydellisen oikea, joten pistin silmät kiinni ja loikkasin ulos mukavuusalueeltani ja lähdin matkalle, josta ei ollut mitään varmuutta, mihin se lopulta johtaa.
Yksin yrittäessä parasta on vapaus viedä yrityksen toimintaa haluamaansa suuntaan mutta yksin tekeminen on myös yritystoiminnan pahin ongelma.
Kun ei ole omaa tiimiä, ei edes niitä surkeita työkavereita, ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia yrityksen kehittämisestä tai jonka kanssa voisi luoda ideoita mahtavasta tulevaisuudesta – ei kahvitauoilla, ei onnistumisten hetkellä eikä silloin, kun päätökset tuntuvat vaikeilta.
Valmennuksen ansiosta löysin myös sparrauskaverin, jonka arvo on ollut niin suuri, etten olisi uskonut sen olevan edes mahdollista. Sparrauskaveri ei ole osa valmennusta mutta uskallus lähteä mukaan valmennukseen mahdollisti sattuman, joka toi meidät saman asian äärelle ja löytämään toisemme.
Olen valmennuksen ja sparrauskaverin avulla pystynyt luomaan yritykseni toimintaan uuden suunnan, jota kohti olen lähtenyt kulkemaan.
Sinä lukijani, olet jo mukana tällä matkalla, sillä matkan ensimmäiset näkyvät tulokset ovat Arttulan logo sekä bloggaamisen aloittaminen uudelleen.
Tuotteet, jotka olen itse ostanut:
Mainos. Sisältää affiliatelinkit *
» MentorMind digituotealusta » Helppokäyttöinen ja oikeasti edullinen. Kahden viikon ilmainen kokeilu, jonka jälkeen 29 e/kk. Alusta ei ota provisiota sun myynnistä! Kurssien, videoiden ym. materiaalin määrää ei ole rajoitettu.
» Million Dollar Mentor » Erittäin kattava valmennus oman verkkokurssin valmiiksi tekemiseen, myyntiin ja markkinointiin.
Koodilla FPR2497 hinta 2500 e
(norm. 4997 e).
BONUS: Halutessasi henkilökohtainen
puhelu valmentajan kanssa. Voit varmistaa, että kurssi-ideasi on
oikeilla raiteilla ja tavoittaa oikean kohderyhmän.
* Linkkejä klikkaamalla pääset tutustumaan ylläoleviin tuotteisiin. Jos jatkat ostamalla tuotteen, saan siitä provision. Kun ostat, tuet samalla kahden suomalaisen yrityksen toimintaa.
Sparrauskaveriltani ei pysty ostamaan palvelua.Mikäli tilanne jossain vaiheessa muuttuu, tähän tulee siitä linkki.
Kommentit
Lähetä kommentti