Ompa ollu harhaanjohtavaa höpöttämistä (tulipa tästä pikkasen pitkä)

Ihmisillä on outo tarve lokeroida toisia ihmisiä. Otetaas pari esimerkkiä. Sellaiset pennunkyselijät, jotka eivät ole näyttelyistä kiinnostuneita kysyvät varovasti, myynkö heille pentua vaikka he eivät näyttelyissä kävisikään, koska kasvatan näyttelykoiria. Joskus puolestaan, kun tulee sammarin ja collienkin turkinhoidosta puhetta ja paasaan pesusta ja föönauksesta minulle voidaan todeta, että no, sulla onkin näyttelykoiria. Siis hä? Mitä ihmettä? Mikäs juttu tää oikein on?

Itse pidän itseäni vain koiraharrastajana. Touhuilen koirien kanssa kaikkea sellaista mikä tuntuu itsestä mukavalta, on kyse sitten kasvatuksesta, treenauksesta, metsälenkistä, näyttelyistä tai nurtsilla köllöttelystä. Jos nyt johonkin harrastuslajiin haluaisin itseäni väkisin lokeroitavan se olisi joskus ollut toko ja nykyään se olisi pk-jälki, eli palveluskoirien jälki. Pelkäksi näyttelyharrastajaksi lokeroiminen tuntuukin ihan höpöltä, koska sen osuus minun maailmassani on loppujen lopuksi aika pieni. Ja toisaalta se on aika loukkaavaakin, jos kasvatukseni väitetään perustuvan näyttelyihin sillä näyttelyjalostus eli pelkkään ulkonäköön perustuva jalostus on se, mikä pilaa rotuja.

Näyttelyt ovat helposti näkyvin osa harrastusta ja kaikkein pienimmällä vaivalla se on toteutettavissakin, sillä eihän siinä tarvitse muuta kuin mennä näyttelypaikalle ja juosta pari ympyrää kytketyn koiran kanssa. Palveluskoirakokeeseen ei nyt ihan tuosta vain mennä vaan se vaatii useiden kuukausien työn ennen ensimmäistäkään koesuoritusta ja monen vuoden työn, jotta koiran saa käyttövalioksi. Ja aika moni joutuu koiran laittamaan eläkkeelle ennen valioitumista. Ja aika moni ei saa koiraa kisatasolle asti koskaan. Vain sellainen, joka on itse kouluttanut omalle koiralleen tuloksia esimerkiksi juuri pk-puolella, voi ymmärtää, millaisen työmäärän vaatii päästä edes sille tasolle, että voi osallistua kokeeseen, saati että sieltä saa kunnollisia tuloksia.

Kun tätä pitämääni blogia lueskelee niin antaahan se kieltämättä sellaisen kuvan, että sitä vain juoksennellaan näyttelyissä ja se on sitten siinä. Alunperin blogista piti tulla myös treeniblogi. Ongelma vain on aika - se on niin kovin rajallinen. Minä myös treenaan niin usein, että hulluksihan siinä tulisin, jos yrittäisin joka treenistä jotain kirjoittaa. Tykkään myös, että blogissa on paljon kuvia. En minä ainakaan jaksa lukea niitä treeniblogeja, joissa on pitkiä sepustuksia (sinänsä hyvin kiinnostavia sellaisia), mutta ei kuvan kuvaa. Booooring... Oma ongelmani on sitten se, että treenaan pääosin yksikseni, joten treenikuvia ei juurikaan ole. Tarkennetaan vielä sen verran, että ongelma on siis vain kuvien suhteen, muuten minä kyllä mieluiten treenaan yksin. Näyttelyissä on kiva ottaa kuvia senkin vuoksi, että koirat ovat puhtaita ja ah, niin kauniita.

Jos asiaa miettii ihan kasvattamisen näkökulmasta niin käytännössä ainoa keino esittää ulospäin oman kasvatustyönsä laatua edes jossain laajuudessa on näyttelyt. Täysin kotikoiran voit viedä näyttelyyn ja saada sille hyvän arvostelun. Tämä ei onnistu vaikkapa tottelevaisuuskokeen kanssa. Olisihan se hienoa, jos 70 prossaa kasvateista olisi käynyt kokeissa - ehkä realistisempaa on saada sama osuus näyttelyihin.

Ihan tätä blogia varten otin viimekertaiseen Katan jälkitreeniin kameran mukaan. Koittakaapa ottaa muuten teräviä kuvia jäljestävästä koirasta, kun itse kompastelette risukossa jälkiliina toisessa kädessä ja kamera toisessa kädessä. Ne ainoat kuvat, joissa laatu oli suht ok, oli koira sitten varsin omituisissa asennoissa... Vasta, kun Kata löysi kepin ja asettui ilmaisemaan sitä, sain otettua kunnon kuvia.

Tässä sitten ihka oikeaa todistusaineistoa, ettei vuosien koulutus ole mennyt ihan hukkaan :) Siinä se köllöttelee, Katan etujalkojen välissä - jälkikeppi. Tämä on se tapa, miten olen opettanut Katan kepit ilmaisemaan jäljellä. Kun keppi on nuin nätisti etujalkojen välissä, löydän sen myös kokeissa helposti. Jos koira ilmaisee heti, kun saa hajun kepistä, voi keppi löytyäkin useamman metrin päästä. Jokainen varmaan ymmärtää, millaisia ongelmia se toisi kokeessa, kun kello tikittää armottomasti ja aika menee keppiä haeskellessa... Keppejähän on kokeessa 6 kpl etsittävänä.

Palveluskoirien jälkikokeeseen kuuluu jäljen lisäksi esineruutu sekä tottelevaisuus. Elokuun alussa on collieiden mestaruuskisat ja siksi tein uuden aluevaltauksen heinäkuussa. Nimittäin ekaa kertaa ikinä osallistuin möllitokoon :) Kävimme Katan kanssa Särkisalossa "mölleilemässä" ja hakemassa vähän kisatuntumaa. Viimeksihän olemme kisanneet viime vuoden elokuussa. Liikkeet on osittain tietenkin erit kuin pk-kokeissa mutta ne suoritetaan kuitenkin kokeenomaisesti. Ja kun emme ole tänä vuonna päässeet vielä kertaakan kisoihin kuin varasijoille oli suorastaan pakko käydä vähän kokeilemassa, miten Kata toimii tällä erää häiriössä.

Häiriötä oli paljon sekä koirien että ihmisten muodossa mutta hienostihan kaikki meni ja Kata oli oikein hyvässä vireessä. Liikkeestä maahanmeno meni vahingossa istumiseksi, siitä nolla. Muuten Kata vetäisi kymppejä kympin perään, ysi tuli tuli seisomisesta. Pinnoja kertyi siihen malliin, että tultiin toisiksi, jee!

Pistetääs nyt sitte teille monen kuvan voimalla vähän mallia siitä, miten koiran oikein kuuluu seurata ;) Seuraaminen on Katan lempiliike ja se onkin kyllä meidän parhain liike. Sellaista hienosäätöä on aina jäävissä liikkeissä enkä tunnu niitä ikinä saavan sellaisiksi, että ne toimisivat varmasti aina ja kaikkialla...

Tässä vielä yksi kuva. No, ei ole ihan huippuseuraamista, koska Kata on vinossa mutta kun on niin hienot värit, kun ilta-aurinko laskee maillensa hehe. Kuvan on ottanut Seija. Tulipa tuossa perustettua Picasaan Arttulan oma albumi Seijan ottamista hienoista treenikuvista parin viikon takaa. Kuvissa Katan jälkeen esiintyy mun Nova-bortsu, älkää siis katsoko, miten Katasta tuli äkkiä niin oudon näköinen ;)

Niin, oikeastaan kimmokkeen tämän päivän kirjoitukseen antoi syvältä sydämestä asti nouseva ylpeyden tunne mun hienosta colliestani, joka osaltaan romuttaa ihmisten käsityksiä toimimattomasta ja pk-lajeihin soveltumattomasta rodusta. Katan kisaura on vielä alussa, sen kanssa on kisattu vasta kaksi kertaa jäljellä ja parhaat tulokset ovat toivottavasti vielä tulossa. Viime vuodelta hieno saavutus on colliemestaruuksien paras koiruus. Tämän vuoden mestaruudet käydään ylihuomenna ja tänään sain (hyvissä ajoin siis) tehtyä Katalle oman sivun kiertopalkinnon mukana kulkevaan albumiin. Sivusta tuli aika hieno vaikka nyt taas itseäni kehunkin. Klikkaa kuvaa niin saat paremmin selvää (laatu ei huippu, koska skannattu printistä).

Starttaamme nyt ensimmäistä kertaa Katan kanssa kakkosluokassa. Edellisestä kerrasta onkin päässyt kulumaan jo kuusi vuotta. Silloin kävimme karjispoika Kinon kanssa pokkaamassa tuloksen JK2 ja ykköstilan :) Toivottavasti Kata tekee saman tempun lauantaina. Kisakertomus on sitten kokeen jälkeen tulossa blogiin - suurine selityksineen toki :D

Ja mitä tulee sitten siihen ymmärtämättömien ihmisten kommenttiin, että 'koiran pesu ja föönaus kuuluu vain näyttelykoirille' on aihe, josta voisin kirjoittaa taas useammankin rivin, joten jätän sen tällä erää toiseen kertaan.