tiistai 8. huhtikuuta 2008

Samojediharrastajilla uskomaton uskonpuute omaan rotuunsa.

5.4. Pidettiin Riihimäellä Suomen Samojedinkoirayhdistyksen vuosikokous. Yksi käsiteltävistä aiheista oli palveluskoiraoikeuksien anominen samojedinkoirille.

Tämä oli jo neljäs kerta, kun olin mukana anomassa näitä oikeuksia. Kerran pk-oikeuksien anominen saatiin jo läpikin mutta seuraavana vuonna tämä päätös haluttiin sitten kumota. Tänä vuonna hävisimme äänestyksen 21-28, tyhjiä 2. Koko asia jo naurattaisi minua, jossei ottaisi päähän niin pirusti.

Koska raha on ollut yksi suurimmista vaikuttajista joka vuosi, ehdotin tämän vuoden puheessani perustettavaksi nelihenkistä pk-toimikuntaa, joka koordinoisi omalla alueellaan rahankeruuta esim. mätsärin muodossa ja rahoittaisi näin palveluskoiraoikeuksien kustannukset kokonaan (Palveluskoiraliiton jäsenmaksu vuosittain 550 e). Tähän toimikuntaan olin saanut jopa jo ne tekijätkin valmiiksi, mutta ei, ei kelpaa. En vaan voi tajuta, mistä tämä oikein kiikastaa.

Yhtään oikeasti järkevää syytä kukaan vastustajista ei kertonut. Vedottiin vain rotumääritelmään, jossa samojedin sanotaan olevan seura- ja rekikoira.

Sana ’palveluskoira’ tuntuu herättävän joissain ihmisissä sanoinkuvaamatonta kauhua ja pelkoa. Palveluskoira on yhtä kuin ihmisen kimppuun käyvä vartioiva sotakoira. Mitkään faktat eivät mene tajuntaan siitä, miten hienoja ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia pk-lajit antavat koiralle ja ihmiselle.

Aivan pakko laittaa tähän loppuun kuva Demin viimekesäisestä treenistä A-esteellä. Nimittäin viime vuoden kokouksessa oli jalostustoimikunta tuonut paikalle "asiantuntijan" joka väitti, ettei samojedi pysty suoriutumaan A-esteestä. (Tosin hän ammattitaitoisesti kertoi, ettei samojedi pysty kiipeämään sitä kokeissa käytettävää seinää)Huipulla on kivaa :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todellakin juu.. asiaa..

Tanja kirjoitti...

Vielä kerran... NIIN SYVÄLTÄ.

Anonyymi kirjoitti...

Viides kerta toden sanoo??

kehveli kirjoitti...

Sun teksti oli ASIAA!
Luulis ihan positiiviseksi asiaksi, josta sais olla ylpeä... Mutta sitä "luulee niin paljon"!