Matka talveen ja takaisin

Lauantaina 7.2. suuntasin aamulla kello kuusi pakun nokan kohti Kokkolaa, tarkemmin Alaveteliin ja Seljekseen oli suuntima. Pakkasta oli vaivaiset yksi aste. Kaverikseni lähti pikkuneiti Albiina, samalla sai hyvää autossaoloharjoittelua hän. Keli oli alkumatkasta suolaista sohjoa, ylemmäksi ajellessa pakkanen alkoi pikkuhiljaa nousta sinne kymmenen nurkille. Kiva ylläri oli käydä yhdessä risteyksessä, kun lokasuojiin jäätynyt sohjo ei antanutkaan renkaille lainkaan tilaa kääntyä. Hiukan säikäytti, onneksi en kuitenkaan löytänyt itseäni ja Vivaroa ojan pohjalta.

Seljeksessä oli Larekin järjestämä Ruuhirod, eli koirien valjakkokisat. Puitteet olivat tosi upeat; Lomakylä, joka toimi kisakeskuksena oli järven rannalla, keskellä metsää. On varmasti mielettömän kaunis paikka myös kesällä. Maisemat olivat talviset, lunta oli minun silmiini älyttömän paljon. Meillähän sitä oli pari senttiä, täällä sain oitis lumen määrään tottumattomana kengät täyteen lunta :) Muutenkin muistui mieleen, millainen se oikea talvi oli vuosikausia sitten etelässäkin.

Voi sitä ääntä ja meteliä, mikä koirista lähti. Oli se vaan ihan oma tunnelmansa, kun koirat jodlasivat innoissansa ja odottelivat kärsimättöminä. Olin ihan ensimmäistä kertaa valjakkotapahtumassa muttei minulle jäänyt mitenkään epäselväksi, että koirat kyllä tiesivät, mitä kohta tapahtuisi. Starttiin mennessään valjakkoa oli pitelemässä useita käsipareja ja kuski seisoi koko painolla jarrun päällä ja silti valjakko tahtoi lähteä luvatta menemään.

Tapasin matkallani myös kasvattini Kiton (Arttulan Pakiton). Kito asustaa Oulussa, josta nyt ei ollut kuin kivenheittämä Seljekseen ja niinpä omistajat Katri ja Harri ilokseni ajelivat minua tervehtimään. Kiitos teille kovasti, oli mukava iltapäivä. Oheisesta kuvasta välittyy mielestäni mainiosti Kiton sammariluonne, häntä vipattaa hurjana ja kieli keskellä suuta ;)

Eipä matkani muuten ollut pelkkää talveen tutustumista ja autolla ajelua. Ihan se perimmäinen syy oli tuoda tullessani lähtöjään ruotsalainen sammariuros Vattnadals Jack Big Zwee eli Jakki. Jakki muutti Vauhtitassun kennelistä oman laumani jatkoksi. Ainahan sitä nyt yksi koira joukkoon mahtuu...

Kotiinpaluu tapahtui illalla siinä yhdentoista nurkilla. Kilometrejä kertyi yhteensä melkein 1000, ihan riittämiin yhdelle päivälle sanon minä. Ja kotoisasti etelän talven tapaan tietenkin satoi vettä...