Raunio SM 2011

Pari viikkoa sitten, 3.9., oli meidän raunioradalla Veitakkalassa huippukoirat hommissa, sillä Suomen Mestaruudesta miteltiin rauniokokeissa. Lajiin kuuluu osana myös tottelevaisuus ja ketteryys, jotka suoritettiin ennen raunio-osuutta. Olin itse raunioradalla virallisena valokuvaajana, enkä tottista ja kettistä päässyt seuraamaan lainkaan. Harmillista, sillä olisi ollut mukava nähdä, millä tasolla tottikset ovat tänä päivänä. Kinon kanssa kisattiin raunioilla melkein kymmenen vuotta sitten ja tuohon aikaan tottikset olivat monilla pelastuskoirilla melkolailla heikonlaisia.

Raunioilla odotin nyt näkeväni huippuhienoja suorituksia mutta eipä paljoa päässyt häikäistymään... tosin pitää samaan hengenvetoon todeta, että suoritusta ei oltu tehty ohjaajille helpoksi, sillä ohjaajan liikkumista rajattiin todella paljon - mielestäni kyllä jo aivan liikaa. Ohjaajat eivät päässeet edes näkemään koko etsittävää aluetta. On hyvin vaikeaa lähettää koira suorittamaan etsintää alueelle, jonne ohjaaja ei näe. Ja jos nyt ajatellaan, että olisi aivan todellinen tilanne (Suomessahan maa järisee tämän tästä ja sortuneilta rakennuksilta etsitään loukkaantuneita) niin en usko, että kukaan lähettää koiraansa alueelle etsintään vastaavalla tavalla vaan ohjaaja kulkisi kyllä melko lähellä koiraa.

Ehkäpä tässä kokeessa haluttiin karsia jyväset akanoista ja voittajaksi olisi haluttu itsenäisesti työskentelevä ja ohjaajasta hyvin irtoava koira. Mitalit jäivät kuitenkin jakamatta ja seitsemästä koirakosta kuusi keskeytti suorituksen raunio-osuudella ohjaajan toimesta. Koirat pääsääntöisesti eivät irronneet kymmentä metriä kauemmaksi ja koirilta puuttui rohkeutta etsiä itsenäisesti. Raunioalueella oli useita häiriöhenkilöitä eli vähän niinku raivaushenkilökuntaa, joten luulisi että hyvin treenatulle koiralle olisi helppo tutkia alueella, jossa kuitenkin liikkuu ihmisiä vaikka ohjaaja jäikin kauemmaksi mutta ei se vain näin mennyt ja vain muutama koira kiersi aluetta laajemmin.

Yksi koirista ilmaisi rullalla muut olivat haukkuvia. Ilmaisut eivät olleet kovinkaan hyviä, haukkuvat haukkuivat määrällisesti aika vähän ja osalla oli vaikeuksia pysyä piilolla. Ilmaisut kuitenkin olivat riittäviä ja kaikki ohjaajat löysivät uhrin luo. Koirakot eivät löytäneet kaikkia maalimiehiä, koskeivat kaikki koirat kiertäneet koko alueella, joten ilmaisujakaan ei nähty niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Jokainen koira löysi sen lähimmän piilon. Rullakoira tykkäsi rullastaan vähän liikaakin ja juoksenteli paljon rulla suussa. Omasta mielestäni piilot eivät olleet vaikeita mutta yhtä piiloa ei löytänyt yksikään koirista. Piiloja oli kaikkiaan kolme ja kaikki olivat umpipiiloja eli maalimies, "äijä", oli täysin piilossa eikä koira päässyt kosketuksiin maalimieheen saakka. Ensimmäinen piilo oli vaihtuva.

Vaikkei tuloksia tullutkaan oli tosi kiva kuitenkin seurata koetta ja todeta samalla, että huipulla on tilaa :) Tänä vuonna olen taas monen vuoden tauon jälkeen löytänyt innostuksen raunioihin (kiitos Pikkis ja meidän huippuihana collieporukka) ja kokeen seuraaminen toi lisämotivaatiota treeniin ja toi jotenkin sen lopullisen tavoitteenkin lähemmäksi. Jos SM-kisoihin mielii osallistua tai yleensäkään suorittaa niitä ekojakaan rauniokokeita niin edessä on muutaman vuoden työ. Kaikki kunnia siis koirakoille, jotka SM-kisoihin osallistuivat, ei sinne kuitenkaan ihan viikon parin treenauksella päästä.

Raunio SM 2011 - Galleria

Rauniot on hyvin yleisöystävällinen laji.