Komeasti ekassa blogi-kirjoituksessa tuli luvattua, että alan pitää treenipäiväkirjaa. Kun näitä blogituksia nyt lueskelee niin eipä siellä kauheasti ole muuta kuin jonninjoutavaa näyttelytouhua ja muuta laiskottelua. Pare siis ryhdistäytyä, ettei maine mene ihan kokonaan. Ja tarkoitan tällä ryhdistäytymisellä toki vain kirjoittamista, sillä treenattu kyllä on säännöllisesti. Tietenkin.
Tähän aikaan vuodesta touhuamme tottiksen parissa maanantai-iltaisin. Olen jotenkin ajautunut kouluttamaan muitakin koirakoita (voi raukkoja...) ja omia koiria tuleekin kouluteltua siinä lomassa. Häiriötäkin tulee mukavasti, kun muutoin tulee pääosin treenailtua kotinurkissa. Mukana treeneissä minulla on vaihtelevasti koiruuksia.
Vakavasti kisamielessä treenattavia koiria on neljä: Sammari Demi, pk-colliet Kata ja Emma sekä bortsu Nova ovat ne, joihin nyt eniten panostan koulutuksellisesti. En kuitenkaan voi unohtaa Solinaakaan kokonaan. Solinalla on kuitenkin tokon perusjutut melko hyvin hallussa eikä se tarvitsisi mitään ihan mahdotonta määrää treeniä ja sen kanssa voisi käydä suorittamassa tokon avoimen luokan. Eikä oikeastaan Naskakaan olisi mikään ihan mahdoton... niin että pitääköhän alkaa puhua kuudesta treenattavasta... iik sanon minä.
Maastotreenit ovat olleet aika vähäisiä vaikka tänä talvena olisi lumiolosuhteitten vuoksi (tai niiden puuttumisen takia) voinut jäljestää läpi talven. Jotenkin vain pimeys ja vesisade ei jaksa innostaa mihinkään muuhun kuin herkkujen popsimiseen tv:tä katsellessa. Ylpeänä siis tänään ilmoitettakoon, että pitkästä aikaa olimme harjoittelemassa esineruutua. Seuranamme oli Kirsi ja hänen belggarinsa.
Tallasimme tarkkaan sellaisen viiden metrin ja 50 metriä syvän suikaleen metsään. Laitoimme minun koirille Kirsin esineet ja Kirsin koirille minun. Demillä oli niin paljon intoa, ettei tassut tahtoneet maassa pysyä. Alkusinkoilun jälkeen Demi malttoi keskittyä itse asiaan ja sininen pehmopallo nousi ihan helposti. Vauhti on Demillä kyllä ihana, ei voi muuta sanoa. Luovutuksessa vähän unohtui, että esine luovutetaan eikä klimpata jalkoihin, muuten olen ihan tyytyväinen suoritukseen.
Kata otti treenin hieman suuremmalla järjellä vaikka innoissansa sekin oli. Tosin lähetyksen jälkeen sekin singahteli turhan railakkaasti edestakaisin. Huomaan kyllä, että olen laiskotellut koko talven. Keskityttyään hommaan Katakin löysi esineen helposti, se toi samaisen pallon hyvällä vauhdilla. Katalle otin vielä toisenkin esineen. Nyt joudun ottamaan lähetyksen muutaman kerran uudestaan, kun koira lähti ihan vika suuntaan alueelta ulos, piittaamatta osoittamastani suunnasta. Katan kanssa saa hiukan varoa, ettei karju sitä takaisin liian kovaa, koska se vaikuttaa heikentävästi irtoamiseen (jää kahden metrin päähän pyörimään). Onneksi olimme vain rajamailla ja toisella korjauslähetyksellä Kata lähti juuri sinne minne piti ja kaiken huipuksi tällä pistolla löysi suoraan villasukalle. Olipa hyvä säkä.
Harjoituksen jälkeen Emma vielä autosta mukaan ja käytiin lenkki metsässä. Ilma oli omiaan ulkoiluun, aste pakkasta ja parin sentin kerros lunta, ah.
