Arttulan Oolalaa Albiinasta Juniorivoittaja 2009

Näyttelyvuosi päättyy aina arvonäyttely "Messariin" eli Helsingin messukeskuksessa pidettävään tittelinäyttelyyn. Joulukuussa 2009 näyttelyharrastajia hemmoteltiin kahdella arvonäyttelyllä samana viikonloppuna, kun jaossa oli lauantaina Voittaja ja sunnuntaina Pohjoismaiden Voittaja -titteleitä. PMV kiertää vuosittain Pohjoismaissa, joten ihan joka vuosi ei ainakaan meikäläinen pääse titteliä edes tavoittelemaan.


Lauantai - Voittaja 2009

Lauantaina lähdin matkaan Albiinan ja Nitron kanssa. Olin olevinani ihan ajoissa liikkeellä mutta satuinpa osumaan messariin samaan aikaan kuin noin kymmenentuhatta muutakin näytteilleasettajaa ja kesti yli tunnin jonottaa pelkästään pääsyä parkkipaikalle. Aivan käsittämättömän huonosti järjestetty sisääntulo, ei voi muuta todeta. Messarin parkkihalli oli tietenkin täynnä ja sain oman auton vihoviimeiseen hiekkakentän nurkkaan parkkiin. Jonottelu vei niin paljon aikaa, että alkoi tulla jo tuskallinen tunne, että kehä ehtii olla ohi ennen kuin pääsen edes autosta ulos.

Otin mukaan pelkästään Nitron ja harjan ja juoksin tukka putkella sisälle ja etuilin ja tuuppisin ihmisiä edestä pois minkä kerkesin. Olin kehällä samalla minuutilla, kun kehän piti alkaa. Onneksi Nitro on nuorten luokassa niin jäi sentään aikaa harjata koira. Tälläinen alku oli omiaan sekoittamaan pään ihan kunnolla eikä siinä sitten oikein pystynyt rauhoittumaan ja tuntui, että kaikki meni ihan sohlaamiseksi eikä kehän seuraamisestakaan tullut yhtään mitään.

Eräs ystävällinen sielu toi kupposen kahvia terästettynä kermalla (varmaan katsoi, että piksahtaahan toi muuten) ja juuri, kun olin ottamassa ensimmäistä hörppyä mukista, vapisevasta kädestä herpaantui ote ja kuppi tipahti suoraan vierelläni seisseen Nitron päälle ja aivan keskelle selkää. Siis ei voi olla totta, aivan kauhea painajainen vielä tähän kaiken lisäksi ja nuorten luokka oli juuri alkamassa. Onneksi vierustovereilla (kiitosta vaan) oli paperia ja sain Nitron turkin pintakuivaksi mutta karvat jäivät juuresta ihan kahvisiksi. Kehässä olin sitten kahville tuoksuvan koiran kanssa ja minun oli ihan pakko tunnustaa tuomarille tekoni, joka vain naureskeli, että hyvällehän kahvi tuoksuu :)

Nitro ei kahvihoidosta ollut moksiskaan ja esiintyminen meni ihan kivasti, arvosteluunkin olen tyytyväinen vaikkakin Nitro sai EH:n. Mutta eipä tämä kasvattajatuomari pinkkiä liiemmin jaellut ja Nitro sijoittuikin tosi hienosti luokassaan neljänneksi.

Milosta tuomari tykkäsi siinä määrin, että pohti jo tovin, että olisi sijoittanut sen avoimen luokan ykköseksi. Todella hieno sijoitus on kyllä luokan kakkospaikkakin hyvässä kunnossa olleelle Milolle.


Pikkuneiti Albiina pääsi messariin vasta pidemmän tovin autossa nököttämisen jälkeen. Parkkeerauskiireen vuoksi en ottanut häkkejä mukaan, jotta pystyin juoksemaan nopsasti kehälle, joten kun Nitron suoritus oli ohi vein sen vuorostaan autoon ja otin Albiinan tilalle. Albiina oli varmaan tästä odottelusta tuohtunut, kun se kehässä teki ihan omia temppujaan kiitoksena minulle. Se kyllä seisoi ihan nätisti mutta kun lähdimme juoksuun neiti liimaantui liian tiiviisti ja vähän vinoonkin minun jalkaan kiinni ja viskoi etujalkojaan varsin omituisen näköisesti kuin paraskin paraatihevonen eikä siinä auttanut mikään kikka mitä yritin, Albiina vain liimautui entistä tiukemmin lähelleni. Olin todella varma, että olisimme yhtä hyvin voineet jäädä aamulla kotiin.

Juniorinartuissa oli 15 osallistujaa ja uskomatonta mutta totta, pikku paraatiheppa oli etuliikkeistään huolimatta kovasti tuomarin mieleen ja Albiina voitti luokan ja näin ollen sai junioriluokan voittajalle annettavan tittelin Juniorivoittaja 2009, vähänkö hianoo :) Paras Narttu -kisassa oli hyviä koiria pilvin pimein, mutta junnukaunotar piti pintansa ja Albiina sijoittui uskomattoman hienosti neljänneksi ja sai kaupan päällisiksi vara-sertinkin. Aivan uskomaton sijoitus huippunarttujen keskellä - eikö se muuten tarkoita sitä, että Albiinakin on huippunarttu :)


Tulokset, Voittaja:
Mezen The Dark Knight NUO EH4
Arttulan Eilisen Haiku AVO ERI2
Arttulan Oolalaa Albiina JUN ERI1 PN4 VARA-SERT JV-09

Sunnuntai - Pohjoismaiden Voittaja 2009

Vahingosta viisastuneena lähdin sunnuntaina Albiinan ja Nitron kanssa ennen kukonlaulua liikkeelle ja olinkin messarissa ennen pahinta ruuhkaa ja ajoin ilman jonottamista suoraan parkkiin. Yöunet jäi vähiin mutta mitäs pienistä. Tosin, sunnuntain tuomari oli sitten sitä sarjaa, että ehkä olisi kannattanut jäädä nukkumaan.

Päivä ei muutenkaan alkanut huipusti. Parkkihallissa otin Albiinan ulos autosta (pakettiautossahan ovi on auton kyljessä) ja ahdastahan tietty oli, Albiina loikkasi oviaukosta kenguruloikalla ja pää edellä ihan suoraan viereisen parkissa olleen auton eturenkaan lokasuojaan sillä seurauksella, että se sai pikimustan nokikuramöhnävanan otsasta pään yli niskaan saakka. Kyllä meinasi epätoivon itku tulla, kun katsoin kaunista näyttelykoiraani.

Koska olin ajoissa paikalla ei sentään ollut kiire ja muutenkin mukana oli koko näyttelyvarustus häkkeineen ja trimmipöytineen sun muineen paitsi että kotonahan se komeili se pullollinen shampoota, joka ei vettä kaipaa... Onneksi jälleen oli olemassa pelastava enkeli, jolla oli lainata kuivashampoota (kiitos ja kumarrus). Ensin vessapaperilla kaikki mömmö pois mitä oli saatavissa ja kuivashampoota öljyraidalle. Ihan kaikkea mustaa en saanut pois, mutta jos töhrystä ei tiennyt, sitä ei kyllä huomannut.

Tuomarointi alkoi Igorista, joka esiintyi kivasti ja tuomari tykkäsi muuten, mutta Igorin pigmenttikatkosta hän ei tykännyt ja niin alkoi tämän päiväinen H -putki.

Nitrolle ihan kohtuu arvostelu mutta H tulla tupsahti. Kiitos kuitenkin lainahandlerille taidokkaasta esittämisestä.

Lauantaisen hienon luokkasijoituksen jälkeen oli Milon saama H aikamoinen yllätys ja velipoika Eppu, joka on alla olevassa kuvassa sai myöskin H:n. Tässä vaiheessa olikin jo selvää, että kasvattajaryhmälle voi sanoa heippa.

Hippi on hyvin vakuuttava uros, sillä hyvin monenlaiset tuomarit pitävät siitä, niin myös tämä sunnuntain kummajainen. Hippi sijoittui todella hienosti valioluokan kolmanneksi. Minäkin sain muuten oikein kädestä pitäen opastusta koiran esittämiseen tuomarilta. Ehkä minäkin nyt jatkossa osaan esittää koiraa paremmin :)

Paraatihevosista tuomari ei selvästikään pitänyt ja Albiina sai mukavan arvostelun sillä toiveella, että etuosa vakiintuisi ja punaisen nauhan kera kehästä ulos. Albiina ei edelleenkään halunnut juosta niin kuin normaalit koirat juoksevat. Noin tuli taas todistettua, että silloin kun menee hyvin, siitä pitää nauttia juuri sillä hetkellä aivan täysillä, koska jo seuraavana päivänä voi tipahtaa maan tasalle.

Mutta ihan täydellinenhän tämä pikkuneiti kuitenkin on omituisine esiintymisineenkin, vai mitä:


Tulokset, Pohjoismaiden Voittaja:
Arttulan Nasta Lautaan NUO H
Mezen The Dark Knight NUO H
Arttulan Eilisen Haiku AVO H
Arttulan Erikoispainos AVO H
C.I.B. FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI3
JV09 Arttulan Oolalaa Albiina JUN EH


Mukavia muistoja

Yhteenvetona voisin todeta, että vaikka nuo messarimaksut ovat huikeat, sain ainakin minä tuolla sijoituksella varsin tapahtumarikkaan viikonlopun, joka osoittautui olevan aika ainutkertainenkin. Iloa ja ihmetystä - sitä se näyttelytouhu on tiivistettynä :) Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Juniorivoittaja -tittelin lisäksi Albiina sai palkinnoksi Hurtan laadukkaan nahkahihnan, jossa oli kiinni myös Voittaja "mitali" tai millä nimikkeellä tuota nyt voi kutsuakaan. Mutta todella kiva paketti, jolle on oikeasti käyttöä. Ruusukkeen joutui ostamaan itse, mikäli sen halusi ja sehän maksoi muuten hunajaisesti. Minusta 20 egee on aika kova hinta ruusukkeesta vaikka onkin iso ja hieno ja upea ja melko ainutkertainenkin. No, siksihän sen ostinkin :)

Postissa saapui myöhemmin kunniakirja. Mielellään laittaisin sen seinälle raameihin, mutta on kyllä varmasti maailman rumin kunniakirja ja tässä vielä mietin, miten hienot kehykset siihen oikein pitäisi ostaa, että sen viitsisi seinälle laittaa ;)

Blue merlet tilaukseen, saas nähdä kuin käy

No, ihan oikeesti; värillähän ei ole mitään väliä. Mutta olisihan se mukavaa, jos Kata pyöräyttäisi kymmenen blue merleä pentua. Kata kun on ollut aikaisemminkin hyvin tarkka noiden värien suhteen. Ekan pentueen isä oli soopeli, joten Kata teki lapsoset, jotka kaikki olivat soopeleita. Toinen sulhanen oli tricolour ja tunnollisesti hyvin koulutettu BH JK2 Pim Bulan Williruusu, Kata, teki pentueen, joka oli trikkejä täynnä.

Ja kuinka komea onkaan Katan kolmas sulho Summerway's Galaxy Blue Boy eli Sulo, Suomusjärven lahja maailmalle :) Ei näistä lapsista tule ainakaan rumia (Arttulan kasvatit kun nyt ovat muutenkin olleet perinteisesti kaikki kauniita hehhe), on väri sitten mikä vain. Toivottavasti myös luonteet ovat yhtä upeita, kuin ovat Katan aiemmillakin pennuilla olleet.


Maisemat ovat kauniita myös Suomusjärvellä. Talvikin yritti tehdä jo tuloaan vaikka elettiin vasta joulukuun toista viikkoa (normaalisti tällä leveysasteella lunta tulee joskus tammikuussa).

Viimeinen syksy

Hieman dramaattiselta kuulostava otsake ei kuvasta kenenkään poismenoa tästä maailmasta vaan kertoo erään ajan loppumisesta. Muutto Paratiisiin alkoi olla pikkuhiljaa edessä ja haikeita hyvästejä Suomusjärven asunnolle ja pihamaalle tuli jätettyä koko syksyn ajan. Kummasti sitä vain kiintyy asuinsijalleen.

Omenoita tuli tänä syksynä todella paljon. Nyt on käytännössä todistettu, että koirat voivat syödä omenoita satoja (ellei tuhansia) muutaman kuukauden aikana ilman, että siitä aiheutuu mitään haittaa koiralle ;) Myös pakkasenpuremat ja jo kummallisen värisiksi tulleet omput olivat mitä suurinta herkkua. Varsinkin Kino kunnostautui omppujen syönnissä. "Omppu päivässä pitää lääkärin loitolla", toteaa Kino kymmenen ja puoli vee.


The Luxus-Tarha. Tarhalla on edessä jossain vaiheessa purku ja siirto Paratiisiin. Sitä tulee odottaessa ihan ikävä, on niin hieno tekele ja vallan hienosti soveltuva kaivinkone-luonteen omaaville koirille.

Otos vielä kesätarhoista ennen purkua. Nämä tarhat olivat aivan mahdottoman hyviä kesällä, koska kasvoivat ihanaa nurmea. Sadekeleillä sen sijaan ne keräsivät vettä koko pihalta ja kestivät päiväkausia kuivua. Syksyisin tarhoilla ei ollut mitään käyttöä, savimaa kestää kuivua älyttömän kauan ja vettähän tuntuu tulevan loputtomiin.

Viimeisen syksyn galleria

Kaapelitehtaan pentunäyttely

Juuri viisi kuukautta täyttäneet, uudet lupaukset Upi ja Titta olivat näytillä Helsingissä Kaapelitehtaalla joulukuun alussa. Molemmat olivat jo niin taitavia esiintyjiä, että ei ollut tosikaan. Minun osakseni jäi nauttia showsta ja ottaa kuvia. Harmi vain, kun valaistus ei Kaapelilla ole mikään maan paras ja hyviä kuvia ei montaa tullut.

Huippuhieno Upi kehässä. Upi voitti toisen urospennun, sai kunniapalkinnon ja tuli VSP-pennuksi. Onnittelurapsutukset Upille ja kotiväelle hienosta näyttelyuran aloituksesta!

Upi ei juuri paikallaan pysynyt ja seisomakuvissa näkyy joku valkoinen suhahdus vain tai nenä on kiinni linssissä. Maassakaan ei voitu maata paikallaan vaan piti olla vaikka miten päin ja vaikkapa selällään niin kuin alla olevassa kuvassa :)

Titta esiintyi hienosti ja maltillisesti (onko se ihan varmasti Dessan pentu...). Titalla oli turkki vielä vajaa ja se näytti esim Upin rinnalla pieneltä tirriäiseltä. Mutta kivat mittasuhteet tytöllä on ja liikuntakin kaunista, joten antaa turkin vain kasvaa rauhassa - hyvä siitä vielä tulee :)

Söpö tirriäinen Titta <3

Tulokset:
Arttulan Uuden Kuun Utopia PEK1 KP VSP-pentu
Arttulan Timanttinen PEK2

Turun syysnäyttely

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli syysnäyttely Turun messukeskuksessa. Kehä oli tosi pieni, mitoitettu lähinnä moppi-kokoisille koirille (kuka pönttö noita kehiä oikein tekee??) ja niinpä vauhdikkaiden koirien kanssa sai ottaa ihan tosissaan, että niitä sai esitettyä edes pikkasen edukseen.

Näytillä olivat Gladu sekä junnusisarukset Onni ja Maitai. Tuomari piti vaaleanpunaiset nauhat hyvin tiukassa ja sertit jaettiin tällä erää muille koirille. Niin upealta kuin Onni näyttikin, niin H tulla tupsahti. Onni tarvitsisi paljon suuremman kehän, että sen kanssa pääsisi juoksemaan kunnolla.

Gladun viimeisen sertin metsästys ei tuottanut tulosta vaikkakin Gladu sijoittui hienosti luokassaan toiseksi. Kyllä se vielä jonain päivänä...

Maitai oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, mutta eipä neiti ollut näyttelyhässäkästä moksiskaan. Ja vauhtia piisasi vaikka muille jakaa ja kun on vielä pikkuisen kärsimätön yksilö niin tarkkana sai kasvattaja olla esittämisensä kanssa. Mukavaa oli, että tuomarilla riitti ymmärrystä ja huumorintajua.

Onneksi Maitaille maistuu namit ja kun malttikin lopulta löytyi niin hengissä me selvittiin ja oikein kauniistihan Maitai sitten esiintyikin. Hienosti EH ja luokassa toiseksi.

Sammarit olivat lauantaina ja sunnuntaina sitten bortsut. Nova tietenkin tiputti turkkinsa ennen näyttelyä. Vaikkei bortsu nyt varsinainen turkkirotu olekaan, on kapisen näköinen aina kapisen näköinen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Nova sai oikein hyvän arvostelun, muttei kuitenkaan eriä, eli empä tiedä, mistä syystä.

Tulokset:
Arttulan Oikopolku JUN H
Arttulan Gladiaattori AVO EH2
Arttulan Onnenjuoma JUN EH2

Arttulan Loistava AVO EH

Pentuhaaveisia kohtaamisia

Arttulan tytöillä ja pojilla oli marraskuussa vipinää. Peräti neljä Arttulan-vaikutteista sammariyhdistelmää laitettiin onnistuneesti alulle. Ensimmäisenä urakoinnin aloitti Kompis (Arttulan Fakta), joka varmaan luuli kuolleensa ja päässeensä taivaaseen, sillä hänen eteensä tuli kaksi hehkeää neitoa viikon sisään :)

Yli-innokkaat kasvattajat olivat Sandra neitosen (Jäähelmen Cassandra) kanssa luonnollisesti liiankin aikaisin liikkeellä ja alla olevassa kuvassa Kompiksen katse selvästi kertoo, että eipä vielä kannata turhia hötkyillä, ei ole oikea aika.

Toinen Kompiksen morsian on Lissu (Arttulan Graniittikide). Tulee nyt oikein käytännön tasolla testattua, millaisen määrän jälkeläisiä uros saa aikaiseksi, kun astutukset tulivat samalle viikolle. Ja samaan aikaan toisaalla... Albin (Arttulan Cocco The Jussi) sai vieraakseen Lumen (Jäähelmen Snow White). Ja tosiaan niin päällekkäin nämä astutukset menivät, etten Kemiön reissulle ehtinyt ollenkaan mukaan. Vaan hienostipa sielläkin oli selvitty.

Marraskuun lopussa Jakki ja Naska "löysivät toisensa" (Vattnadals Jack Big Zwee ja Arttulan Discohile). Kuten kuvista huomaa, oli marraskuu hyvin kosteaa ja suhruista keliä eikä aurinkoa paljoa tarvinnut katsella enkä näin ollen mitään huippuotoksia saanut aikaiseksi.

Tammikuussa odottelemme sitten iloisia perhetapahtumia runsain mitoin :)

Seinäjoki Hämeenlinna turnee

Korvauksena vähäisiksi jääneistä näyttelykäynneistä tänä kesänä, ilahdutin itseäni kunnon mökkilomanäyttelyturneella. Lokakuun lopussa oli samana viikonloppuna näyttelyt Seinäjoella ja Tuuloksessa (Hämeenlinnan tienoo). Seinäjoki on sen verran kaukainen kohde, ettei herääminen kolmen aikaan aamuyöstä näyttelyaamuna tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siispä matkaan lähdettiin perjantaiaamuna, ajatuksena ajella ilman suurempaa kiirettä Seinäjoelle majapaikkaamme.

Omista sammareista lähti reissuun Naska ja Nitro. Somerolta hain mukaan Marikan ja Hipin ja Niitti-mittelin. Ajelimme Hämeenlinnaan, jonne Merja ja Gladu saivat kyydityksen ja oikein hyvä näin; olisi tullut hirmuinen koukkaus reittiin, jos olisi haettu Merja kotoa asti. Hämiksestä köröttelimme Vesilahdelle, josta haimme Martan kyytiin. Martan kotiväkeä ei matkaan lähtenyt vaan Martta pääsi (joutui) yksin reissuun.

Ajelu sujui rattoisasti hyvässä seurassa, hyvässä ajokelissä ja ilman mitään pahempia ajoreittimokia - vaikka navigaattori teki todellakin kaikkensa, että saisi meidät eksymään.

Mökkimme sijaitsi Kalliojärvellä Isossakyrössä. Tähän aikaan vuodesta oli leirintäalueella jo aika rauhallista mutta mitäs siitä mitä muut tekivät tai eivät tehneeet, me vietimme illan omassa luxusmökissämme syöden, juoden ja saunoen :) Kiitos paljon Merja-kokille upeasta illallisesta.

Lomalla ei turhaan nukuta ja niinpä perinteisesti aikainen herätys, kauhealla kiireellä mökin siivous ja auton pakkaus ja menoksi näyttelypaikalle. Ajoissa päästiin perille eikä eksyttykään.

Olinkin nyt ensimmäistä kertaa Seinäjoella näyttelyssä ja ihan ok paikka tuntui olevan. Kehä oli ilahduttavan iso, jossa mahtui hyvin esiintymään. Lattia oli peitetty rumilla ja paikoin liukkaillakin matoilla. Kurjaa oli, että käytävät oli jätetty liian kapeiksi ja porukkaa oli aivan älyttömästi. Ihmiset sitten tukkivat oikein taitavasti käytävät tavaroillaan eikä kukaan päässyt liikkumaan mihinkään.

Häkkimme olivat aluksi kivan väljästi reunemmalla mutta jälkeemme tulevat ihmiset tekivät omista tavaroistaan ja häkeistä sellaiset barrikaadit, että oli oikea ongelma päästä jo häkiltä pois ja kun sieltä pääsi niin eikun ryysimään väkisin väentungoksen läpi, jotta pääsi kehään. Eipä jäänyt Seinäjoen järjestelyistä näiltä osin tosiaankaan mitään hyvää kuvaa.

Tuomari jakoi hyvin niukasti pinkkiä nauhaa. Hippi onneksi pitää aina pinnalla :) ja Hippi sijoittuikin valioluokassa toiseksi ja paras uros -kisassa tuli hienosti kolmanneksi. Uroksi oli sentäs 32, ettei yhtään huono. Hippi onnistui jotenkin välttämään kameran koko reissun ajalta...

Nitro oli niin hienossa turkissa mutta ei ollut tämän tuomarin makuun. Nitro esiintyi mukavasti vaikkakin on sellainen luikertelija, ettei pysy paikallaan: häntää pitää heiluttaa koko ajan niin, että koko koira on mutkalla - jos vaikka saisi namia tällä tavoin paremmin :)


Tuomari piti Gladusta. Hän sanoi kehässä minulle, että hän tykkää tästä koirasta todella kovasti, Gladu on suunnilleen täydellinen mutta se saisi olla hiukan isompi ja maskuliinisempi. Niinpä niin ja Gladu sai sitten punaisen nauhan, ja jäimme Merjan kanssa toivomaan, että Gladu aloittaisi vielä kasvun tässä kypsässä, kohta kolmen vuoden iässä... Turkkihan Gladulla oli ihan tipotiessään mutta ei siitä arvostelussa kyllä surtu yhtään.


Martta esiintyi edukseen ja oli myös tuomarin mieleen. Junnunarttuja oli kahdeksan ja Martta voitti luokan oikein hienosti. Paras narttu -kisassa ei tullut sijoitusta mutta jo ison luokan voittaminen on hyvä saavutus. Narttujakin oli ilmoitettu 32.

Naska oli myös hienossa turkissa ja esiintyi oikein kauniisti. Naska vain ei ollut tuomarin makuun eikä saaliiksi saatu kuin punainen nauhan pätkä. Kasvattajaryhmäni ei ollut edelleenkään mikään tasainen. Nyt se oli Naska, joka vankkarakenteisena ja pitkärunkoisena pallosilmänä oli se ryhmän poikkeavan näköinen. Tulokset ovat blogikirjoituksen lopussa.

Seinäjoelta ajelimme Kärkölään Merjan luokse, jossa vietimme yömme. Takana oli pitkä päivä ja melkein suoraan perille päästyä saikin painua jo yöpuulle. Aamulla reippaana ylös ja kohti Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihallia. Matkaa ei onneksi ollut kuin puolisen tuntia ja olimmekin paikalla hyvissä ajoin. Eppu, Onni ja Igor lisäsivät Arttulan edustusjoukkoja.

Tuuloksenkin tuomari piti todella tiukkaa linjaa, punaista nauhaa suorastaan ropisi ja erinomaiset (eli pinkit nauhat) olivat tiukassa. Onneksi tämä tuomari diggasi Arttulan sammareita ja Naskaa lukuunottamatta kaikki Arttulan kasvatit saivat ERIt.

Igor voitti junnu-urokset ja tuli tiukassa kisassa urosten toiseksi ja sai jo neljännen sertinsä. Onni hienosti junnujen toiseksi. Eppu voitti avoimen luokan Gladun tullessa toiseksi. Hippi valioiden kolmanneksi. Nitrolle taas "vain" EH (punainen nauha), samoin Naskalle, joka sai muuten suht ok arvostelun mutta lopuksi tuomari haukkui läskiksi... kaikkeen olen luullut jo törmänneeni mutta eipä ole mun koiraa lihavaksi koskaan sanottu ;) Martta-ihanainen isoa hätää pidätellen hienosti junnunarttujen kolmanneksi (ilmankos ei oikein meinannut esiintyä, kun kehän jälkeen ulos päästyään väänsi hirmuiset läjät).

Ja koska Arttulan pojat olivat niin upeita, koostui kasvattajaryhmäni neljästä komeasta uroksesta. Kasvattajaryhmiä sammareissa oli huikeat kuusi, liekö niin montaa esitetty milloinkaan, kuin ehkä jossain erkkarissa joskus? Tuomari mietti todella kauan ryhmien järjestyksiä, juoksutteli ympäri ämpäri ja mietti ja mietti. Ihan tuskanhiki meinasi otsalle tulla, kun tuomari sijoitti ryhmän kerrallaan ja lopulta oli vain kaksi ryhmää jäljellä. Ja lopulta tuomari sijoitti Arttulan ryhmän ykköseksi!! Oli se kyllä todella upea fiilis, ei voi muuta sanoa.

Best In Show kisassa oli kasvattajaryhmiä toistakymmentä, mikä on aika paljon, kun kyseessä oli ryhmänäyttely. Varsin ihana päätös meidän näyttelyturneelle oli Arttulan sammaripoikien ryhmän sijoittuminen näyttelyn toiseksi kauneimmaksi ryhmäksi! Upeeta ja mahtavaa!

Upeat urokset vasemmalta lukien:
Arttulan Nasta Lautaan " Igor ", Arttulan Diilitippi " Hippi ", Arttulan Erikoispainos "Eppu ", Arttulan Oikopolku " Onni ".

Turneen tulokset:
24.10.2009 Seinäjoki KV
Mezen The Dark Knight JUN EH
Arttulan Gladiaattori AVO EH
CIB FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI2 PU3
Arttulan Nokkela JUN ERI1
FIN MVA Arttulan Discohile VAL EH
Arttulan kasvattajaryhmä KASV4

25.10.2009 Tuulos (Hämeenlinna)
Arttulan Nasta Lautaan ERI1 PU2 SERT
Arttulan Oikopolku JUN ERI2
Mezen The Dark Knight JUN EH
Arttulan Erikoispainos AVO ERI1
Arttulan Gladiaattori AVO ERI2
CIB FI & EE & BY & LV & LT & BALT MVA BYV07 Arttulan Diilitippi VAL ERI3
Arttulan Nokkela JUN ERI3
FIN MVA Arttulan Discohile VAL EH3
Arttulan kasvattajaryhmä KASV1 KP ROP-kasv BIS2-kasv

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös turnee. Kiitos kovasti Merjalle ja Marikalle mukavasta seurasta. Halikiitokset Gladu, Hippi (ja Niitti), Igor, Onni, Eppu ja Martta.

Kikin visiitti

Katan tyttö Kiki, noin 9 kk, vietti syyskuussa viikonlopun minun hellässä huomassa. Kiki tuli meille pesuun ja puunaukseen ja kävimme myös Karkkilassa näyttelyssä. Kiki on sijoituskoirani, eli toiveena olisi sitten joskus Kikin kanssa tehdä pennut. Vaikka Kikiä olinkin nähnyt luovutusiän jälkeen oli nyt tosi mukava saada Kiki pidemmäksi aikaa "tarkkailevan silmän" alle. Aivan eri tavalla koiran luonteeseen pääseen sisälle, kun sen kanssa viettää pidempää aikaa kuin vain kyläilyn verran.

Kiki sulautui meidän laumaan ihan tuosta vain, ihan kuin ei olisi koskaan pois lähtenytkään. Pesu ja puunaus sujui ihan hyvin, hiukan piti tehoföönin käytöstä pitää pientä neuvottelua, mutta aika vaivattomasti lopulta sujui tämä Kikin mielestä täysin turha ja uppo-outo toimenpidekin.

Näyttelyreissu Karkkilassa meni kivasti sekin. Kiki oli rohkea eikä sitä pelottanut mikään ja ystävällisesti se olisi tehnyt tuttavuutta kaikkiin kaksi- ja nelijalkaisiin. Tapasimme myös Kikin iskän Rikun. Meidän ainoa ongelma oli Kikin suuri himo nakinpalasiin, mikä haittasi hiukan esittämistä :)

Tuomari piti tiukkaa linjaa ja vaaleanpunaiset nauhat olivat aika tiukassa. Junnuluokassa esitettiin viisi narttua, kaksi sai erit ja Kiki tuli luokassa toiseksi oikein mukavalla arvostelulla (arvostelu löytyy kotisivuiltani). Paras narttu kisassa ei tullut sijoitusta. Kaiken kaikkiaan kiva näyttelykokemus ja kiitokset Kikin kotiväelle, että sain Kikin hetkeksi hoitoon.

Arttulan Rentun Ruusu JUN ERI2

Demille toinen serti

Hyvinkään ryhmis syyskuun 20 pvä. Maailman paras Demppanen yllätti jälleen iloisesti ja voitti kaikki nartut ja sai toisen sertinsä. Upeeta!! Uros oli rodun paras, joten Demi oli VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras.

Villahousu juoksupeppu Demppanen, päivän kaunein sammarinarttu :)

Hyvinkää näyttää olevan hyvä paikka Epulle. Viime vuonna Eppu oli samaisessa paikassa rodun paras. Tämän vuoden tuomari mietti tosi pitkään urosten sijoituksia ja lopulta Eppu sijoittui urosten toiseksi ja sai vara-sertin. Onnea Epulle ja kotijoukoille.

Ruuti esiintyi nyt aika kivasti ja paransi edellisen viikonlopun sijoituksiaan oikein rytinällä sijoittumalla urosten neljänneksi, ei todellakaan yhtään hassummin kovassa joukossa. Gladun punaisen nauhan linja jatkui edelleen, hö.


Miskan esiintyminen onnistui paljon paremmin kuin Porvoossa ja nyt mentiin jopa pääasiallisesti ravia kehässä ja tuomarikin tykkäsi erin arvoisesti.

Kasvattajaluokkani ei taaskaan ollut mikään huippu hyvä eikä saanut kunniapalkintoa, Miska-neitonen on aivan eri leimasimella tehty kuin Demi, Eppu ja Gladu mutta pitää se ryhmä nyt esittää ihan vaikka harjoituksen vuoksi, kun sen kerran kokoon saa ;)

Tulokset:
Funny Fabric One For Fun JUN ERI3 PU4
Arttulan Erikoispainos AVO ERI1 PU2 VARA-SERT
Arttulan Gladiaattori AVO EH
Arttulan Muskelimimmi JUN ERI2
Arttulan Eloisa AVO ERI1 PN1 SERT VSP

Eppu ja siskonsa Demppanen