sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Katan eiku Dessan eiku Ellan pennut

Olisi ollut mukavaa ja kieltämättä kätevääkin, mikäli Dessan Katan pentujen adoptio olisi onnistunut. Mutta eipä niin valitettavasti käynyt. Dessalla oli vieroitus omista pennuista mennyt jo siihen pisteeseen, että maidontuontanto oli hiipumassa ja ikävästi kävi niin, että Dessan maidonmäärä oli niin pieni (käytännössä maito loppui) ettei se riittänyt Katan pennuille. Minulla on ollut narttuja, jotka tuottavat maitoa runsaasti pentujen luovutusikään saakka mutta eihän sellainen sitten sattunut juuri nyt kohdalle.

Vaikka pennut olivat nälkäisiä niin jostain syystä ne inhosivat vastikkeen makua eikä kumpikaan (ei kukaan) pennuista syönyt sitä halukkaasti. Tuntui, että pennut kuolevat ihan väkisin käsiin, koska Katalta eikä Dessalta tullut maitoa ja vastike oli yököttävää. Laitoin Facebookiin keinoemohaun. Olen edelleen iloisen yllättynyt, miten monta tuttua ja tuntematonta avuntarjoajaa minuun otti yhteyttä. Apu löytyikin lopulta yllättävän läheltä ja jopa samaa rotua :) Tässä pentueessa oli kolme pentua ja maitoa tuli paljon.
Matkalla
Niinpä viikon ikäisinä Katan lapset muuttivat Tammisaareen Ella-collieäidin hoiviin. Aluksi näytti aika huonolta, pennut eivät tahtoneet enää oikein imeä. Onneksi molemmat lopulta aloittivat itsenäisen syömisen ja saivat elämänsyrjästä kiinni - sanoisin, että ihan viime hetkillä.

Uusi emä Ella ja oudosti lisääntynyt pentue
Ella ja pennut
Tätä kirjoittaessa pennut voivat jo oikein hyvin. Ihana juttu. Alla kuvissa pennut kolme viikkoisia.

Urospentu:
Pluto
Narttupentu:
Engla
Kata-rassu kyllä säälittää. Kata on erinomainen ja huolehtiva emä, joka varmasti ihmettelee, minne hänen lapsensa katosivat. Vaikka on mennyt jo pari viikkoa pentujen lähdöstä niin tullessaan huoneeseen, jossa pentulaatikko sijaitsi, Kata etsii pentujaan ja ajaa muita koiria pois alueelta.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Piinaviikko

Kata sai kuusi pentua viime lauantaina. Synnyttely hoitui sujuvasti, ensimmäisen ja viimeisen pennun syntymäväli oli tasan kolme tuntia. Kata hoiti pentunsa hyvin ja osakseni jäi vain seurata ihania ipanoita. Synnytys on aina yhtä jännittävä juttu; tapahtua voi ihan mitä vain ja olikin mukavaa, kun se sujui ilman ongelmia. Tämän jälkeen kaikki menikin yllättäen pieleen...

Ensimmäinen pentu kuoli alle kahden päivän ikäisenä. Se vain yhtäkkiä lopetti imemisen ja kirjaimellisesti nukkui pois. Pentukuolemat eivät sinänsä ole mitenkään harvinaisia. Pennulla voi olla kehityshäiriö, joka aiheuttaa kuoleman. Esim. eräässä aiemmassa pentueessani kuoli kaksi pentua ja ruumiinavauksessa todettiin molemmilla kehittymättömät keuhkot.

Toinen pentu meni pian perässä ja aloin pelätä kaikenmaailman sairauksia parvosta koirien herpekseen. Kolmannen pennun kuoltua lähetin sen Eviraan avattavaksi, ei tämä nyt mitään normaalia voinut olla. Annoin vastiketta kaikille näille pennuille ilman mitään tulosta.

Eläinlääkärin kanssa neuvoteltua epäilimme yhtenä mahdollisena vaihtoehtona Katan maidossa olevan jotain häikkää ja aloin antaa lisäravintoa lopuille kolmelle pennulle, jotka kaikki olivat vaisun tuntuisia. Välillä vastike upposi hyvin ja välillä suu pistettiin siihen malliin tiukasti kiinni, että syöhän ite äläkä mulle tunge. Aloitimme myös Katalle lääkityksen, jonka pitäisi lisätä maidontuotantoa. Pennuille annettiin lisäksi nahan alle keittosuolaliuosta. Näillä toimenpiteillä oli sen verran vaikutusta, että tosiaan tajusin itsekin, että kyse on koko ajan ollut Katan maidosta eikä salaperäisestä tappavasta taudista. Lisäksi Evirasta sain vahvistuksen, että alustavassa tutkimuksessa ei pennusta löydetty mitään sairautta.

Tein sitten pienen kokeellisen toimenpiteen ja vein yhden pennun Dessan hoidettavaksi. Dessalla itsellään on neljän viikon ikäiset pennut, joille oli jo aloitettu lisäruokinta. Dessa oli itseään vieroittanut pennuistaan sen jälkeen, kun pentujen hampaat alkoivat tuntua ikäviltä eikä kauheasti enää imettänyt niitä. Pelkäsin ensiksikin, että Dessa pistelee poskeensa mokoman vääränvärisen ipanan ja toiseksi, että maitoa ei tule enää. Pienen totuttelun jälkeen molemmat pelkoni osoittautuivat vääriksi - onneksi. Hyvin selväksi tuli, että Dessalta tuli maitoa enemmän kuin Katalta tai se oli laadukkaampaa (onkohan niissä oikeasti eroja?)

Onhan oikea koiranmaito parempaa kuin vastike niinpä olen nyt toista vuorokautta kiikuttanut pentuja Dessan luokse. Käytännössä tilanne on se, että Dessa kyllä suostuu imettämään Katan pentuja, mutta se ei halua viettää aikaa niiden kanssa ja pennut tarvitsevat kyllä emän lämpöä yhtä paljon kuin maitoakin. Niinpä Dessa imettää pennut kahden tunnin välein ja muuten pennut viettävät aikansa Katan kanssa. Jotain vikaa Katan maidontuotannossa on, koska nyt maitoa tulee niin vähän, että voi sanoa, että sitä ei tule juuri ollenkaan.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta vaan koko ajan pelottaa, että pennut menehtyvät. Pentuja on nyt enää vain kaksi. Toivottavasti Dessa leimautuisi pentuihin paremmin tulevina päivinä ja adoptoisi pennut kokonaan hoidettavakseen. Saapa nähdä, miten tässä oikein käy...

torstai 2. syyskuuta 2010

Vähän jotain

Jep jep, olen ollut kesälaitumilla, ainakin mitä tulee blogin kirjoittamiseen. Eiköhän pimenevät illat aja asiansa ja blogikin alkaa taas päivittyä ahkerammin :)

Lisäsin uuden toiminnon. Kommentoinnin lisäksi tai vaihtoehtoisesti jos ei halua kirjoitella mitään niin voipi ruksata mielipiteensä aina kyseisestä kirjoituksesta.

Saa vapaasti harjoitella tämän tekstin osalta :)