keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Pikkis Juhannusagilityssä

Juhannusaattona kävin Pikkiksen kanssa katsomassa Tuorlassa agilitykisoja. Pikkis ei ennen ollutkaan käynyt näin isossa koiratapahtumassa, joten reissu olikin osittain tarkoitettu treeniksi sille. Pikkis oli aivan ihastuksissaan, se olisi halunnut käydä tervehtimässä ihan kaikkia ihmisiä ja koiria. Olin tyytyväinen reippaaseen pieneen colliepoikaan, se ei edes huomannut kuulutuksia vaikka kävin seisoskelemassa kaiuttimien vieressä.

Pikkiksen Juhannus Galleria




Toinen syy reissuun oli tietenkin seurata itse kisoja. Heidi ja Bono osallistuivat maksien ykkösluokassa ja videoin heidän suoritukset. Molemmilla radoilla sama virhe kepeillä... muuten meni hienosti.


torstai 23. kesäkuuta 2011

Kauniit koirat ihan liekeissä

Minua on hieman ahdistanut, etten ole kovinkaan monessa näyttelyssä ehtinyt tänä vuonna käydä. Mutta ne muutamat, joihin olen päässyt ovatkin menneet oikeasti hienosti ja tokikin tuoneet "hiukan" lohtua elämään. Jos totta puhutaan, kun menee hyvin, on vielä ikävämpää olla käymättä paljon näyttelyissä... Kesäkuussa kalenterissani oli vain kaksi näyttelyä. Omasta laumasta mukana Aurassa oli Tilda ja Riihimäellä Nitro.

Aurassa kasvatteja oli esillä junnuissa Turo, joka tuomarin mielestä oli tosi hyvä mutta vielä keskeneräinen (mikä yllätys 10 kk:n ikäiselle urokselle). Vinskin omistajat piti passittaa pois näkyviltä, jotta sain Vinskille työstettyä taas mieleen, miten näyttelyssä oikein pitikään olla. Kyllä vaan minimaratonin sisältävä juoksutustreeni ennen kehää tuottaa tulosta ja sain Vinskin esiintymään kauniisti, vaikkakin turhan vauhdikkaasti, sillä meinattiin mennä kurveissa ulos ihan väkisin. Vinski esiintyi avoimessa luokassa ja vähän yllättäen otti ja pesi aikamoisen kovatasoiset kilpakumppaninsa ja voitti luokan. Paras uros -luokassa Vinski tuli mahtavasti kolmanneksi. Ja hupsis, sieltähän ojennettiin Vinskille tämän ensimmäinen serti-ruusuke :) Kaksi edellä olevaa koiraa olivat jo valioita, siksi serti siirtyi Vinskille. Urosten kakkoseksi tuli upeassa kunnossa oleva, valioluokan hienosti voittanut Onni.

Pari viikkoa alle 2-vuotias Tilda ihastutti kovasti Auran tuomaria (Pekka Teini), joka nähtyään minut Tildan kanssa kehässä totesi ensi sanoinaan, että ompas namu. Ja kyllä, uskon, että tuomari tarkoitti koiraa :) Tilda sai hyvän arvostelun ja kehut vielä suullisestikin. Tilda tuli luokkansa ekaksi ja Paras Narttu -kisassa voitti muut kaunottaret. Näin Tildasta narttujen paras ja jo toinen serti Tildalle. Veteraaniuros oli kova sana Aurassa ja se oli Rodun Paras (ROP ja ROP-vet) ja Tildasta tuli Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP).

Kasvattajaryhmää en saanut kokoon mutta tupla-sertit Arttulaan ja VSP - eihän sitä voi olla kuin iloinen.

Tildan edustuskuva-galleria Aurasta.

VSP SERT Arttulan Taustasäteily "Tilda"

Jos toukokuinen Rauman näyttely oli kaikkien aikojen märin näyttely niin Riihimäki yritti kovasti viedä tätä arvonimeä itselleen. Vettähän tuli ja sitä todellakin saatiin tarpeeksi. Onneksi näyttely oli urheilukentän ihanalla viheriöllä ja telttakin oli tartanilla niin koirat pysyivät aivan puhtaina. Tosin parkkialue oli kuraisen tulvan vallassa mutta onnistuin saamaan Nitron liki puhtain tassuin alueelle.

Tuomari oli miellyttä Romanian tuttavuus. Hän käsitteli lempeästi koiria ja jutusteli niille mukavia. Nitron ja Congon poika Kaapo esitettiin nuorten luokassa. Kaapolle kiva arvostelu ja SA. Paras Uros -kisassa oli viisi urosta ja Kaapo tipautettiin joukosta pois (neljä sijoitetaan). Nitro oli hyvin kauniissa turkissa ja Merjan superherkut tekivät sen, että Nitro esiintyi aivan nappiin. Esiintyy se yleensäkin hyvin, mutta tuppaa luikertelemaan ja tepastelemaan paikoillaan, mutta nyt keitetty maksa oli niin hyvää, ettei Nitro huomannut kauheasti tehdä ylimääräisiä liikkeitä :)

Tuomari tykästyi Nitroon ja toiseen avoimen luokan urokseen niin kovasti, että pyysi lupaa ottaa niistä kuvia omalla kamerallaan. Eipä ole minulle sellaista ennen sattunut. Nitrohan oli huippu-ihana loppuun asti ja se voitti urokset ja lopulta narttusammarinkin. Nallukkanaama Nitro oli Rodun Paras ja ensimmäinen serti oli totta :)

Valioluokan ykkönen Gladu tuli Paras Uros -luokassa Nitron jälkeen toiseksi. Arttulan tyttösiä ei esillä ollut ollenkaan eikä kasvatteja ollut kasvattajaryhmääkään varten tarpeeksi. Todettakoon, että nyt jos koska olisi ollut ihan kiva olla bis-kisassa ryhmän kanssa, sillä loppukisoissa oli vain 2 ryhmää esillä!

Sammarikehän aikana vettä ei tullut juurikaan mutta iltapäivän ryhmäkisoissa vettä tuli välillä aivan taivaan täydeltä. Kun vitosryhmää arvosteltiin pidin sateenvarjoa itseni ja Nitron yllä, jotta edes vähän pysyttäisiin kuivana. Juostessa sateenvarjo piti hylätä, joten isossa kehässä kyllä sitten kastuttiin ihan kunnolla. Tuomari otti Nitron jatkoon. Vaikka satoikin niin kyllä se vaan oli kivaa olla siellä huippukoirien joukossa. Tuomari jätti viisi koiraa jäljelle ja vasta jonkin aikaa mietittyään tuli kättelemään meidät pois. Eli Nitro oli viidenneksi paras ja fiilis oli kyllä ihan yhtä pollea, kuin oltaisiin sijoituttu neljän joukkoon :)

Alla olevista Nitron kuvista kiitos Tuija Johansson. Lisää Tuijan ottamia kuvia Riihimäeltä.

ROP SERT Mezen The Dark Knight "Nitro"



Tulokset.

12.6.2011 Aura
Arttulan Åttå Cool Drinkero JUN EH
Arttulan Pieni Vinkki AVO ERI1 SA PU3 SERT
FI MVA Arttulan Oikopolku VAL ERI1 PU2
Arttulan Taustasäteily NUO ERI1 SA PN1 SERT VSP

18.6.2011 Riihimäki
Arttulan Urpo Usvatassu NUO ERI1 SA
Mezen The Dark Knight AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP
FI MVA Arttulan Gladiaattori VAL ERI1 PU2

Pakko laittaa tähän loppuun vallan ihastuttava perhepotretti, jossa myös Funny Fabric Tuija ja Arttulan Sirpa :) Koirat vasemmalta lukien äitikoira Funny Fabric Champagne Bee, sen tyttäret Funny Fabric Jambalaya Mint Julep ja Funny Fabric Jujubee Time Bandit sekä ylpeä (onnellisen tietämätön?) isukki Mezen The Dark Knight. Molemmat tytöt saivat pentuluokassa kunniapalkinnon.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Toko SM 2011

Viime viikonloppuna oli Katan jo kovasti odoteltu koitos SM-tokossa. Kokonaiskuva koepäivästä jäi mukavana mieleen vaikkei kaikki ihan nappiin mennytkään. Jo pelkästään päivän pituus, kokeen suuruus ja samaan aikaan pyörivät kehät (käskyjä satelee joka suunnalta) aiheuttavat häiriötä, jota ei normaalikokeissa yleensä ole. Todella paahtava helle aiheutti omat ongelmansa. Kuumuus auringossa oli ihan järkyttävää.

Kisapaikalla olimme jo puoli kahdeksalta aamulla. Mahdollisimman paljon oleskelimme Katan kanssa teltan varjossa. Katalla oli oma häkki, jossa se köllötteli. Kata osaa odotella häkissä ihan rauhallisena mutta se ei ota tirsoja eikä lepää vaan seurailee ympäristön tapahtumia. Oma vuoromme oli vasta iltapäivällä joskus kahden nurkilla, joten väsymystä alkoi näkyä Katassakin - pitää todeta, ettei itsekään enää ollut ihan huipputerässä tuossa vaiheessa. Luulen kuitenkin, että kuumuus haittasi enemmän minua kuin koiraa.

Avoimessa luokassa oli kisaajia 102. Suoritukset oli jaettu kolmelle tuomarille kisojen sujuvan etenemisen aikaansaamiseksi.

Meidän osuus alkoi paikallaololla ja kaukokäskyillä. Tuomari Aino Juhantalo.

Paikallaolo sujui hyvin, 10 p. Virheitä ei tullut ja Kata makasi levollisena. Paikallamakuuaika on 3 minuuttia, joka alkaa siitä, kun ohjaajat ovat piilossa. Yksi koira lähti, mutta se ei aiheuttanut toisille koirille häiriötä.


Kaukokäskyt sujuivat tosi hyvin, 9 p. Kata vaihtoi asennot yhdellä käskyllä eikä liikkunut yhtään. Tuomari löysi pisteen verran sakotettavaa, oletan, että vaihdot olivat liian hitaita. Olen kuitenkin todella tyytyväinen liikkeen onnistumiseen ilman varsinaisia virheitä.


Sitten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa pääsyä seuraavaan kehään. Siinä helteessä odottelu ei kyllä ollut nannaa. Varjoa ei ollut ja koiraa piti yrittää pitää sopivassa vireessa. Itsellä päällä musta ja hiostava treeniliivi... vähänkö tuli kuuma. Mielellään sitä olisi vetänyt kaikki liikkeet putkeen ja siirtynyt viilennyshommiin varjoon.

Kakkoskehässä suoritettiin seuraaminen ja luoksetulo. Tuomari Timo Pussinen.

Seuraaminen meni omasta mielestä tosi hyvin, 9 p. Tekisi melkein mieli sanoa, että olipa nipo tuomari... Kata seurasi hyvin ja innokkaasti, käännöksiä oli monta ja kaikki menivät hienosti, ilman irtoamisia. Ilmeisesti perusasennot olivat sitten liian hitaita? Ja noihin pisteisiin pitäisi olla tyytyväinen, mutta en kyllä oikeasti ole. Verrattuna sellaiseen suoritukseen, jossa ohjaaja kaikissa käännöksissä kädellä taputtaa itseään reidelle lisäkäskynä (pisteitä 8).



Luoksetulo oli kaikkea muuta kuin hyvä, 5 p. Jätössä Kata meinasi taas lähteä perässäni ja liikkeen alkuun tuli sähläystä. Vauhti oli jotain muuta kuin vauhdikas vaikka alun Kata tuli sentään laukalla. Hitaus tuli kyllä liian monesta pysäyttävästä luoksetulosta ennen kisoja. Pysäytys oli hidas mutta pysähtyi sentään oikeaan asentoon, joten uusi käsimerkki onnistui siltä osin.


Viimeistäkin kehää varten piti odotella hetki. Nyt vuorossa olivat nouto, maahanmeno, seisominen ja hyppy. Tuomari Hannele Pörsti.

Nouto - se meidän varma liike, 0 p. Sarjassamme epäuskoisia juttuja. Jos olisi pitänyt sanoa se liike, joka varmasti onnistuu niin se ois ollut nouto. Tässä vaiheessa Katalla vissiin alkoi ote ja into herpaantua. Noutoon lähtemiseen Kata tarvitsi toisen käskyn, se haki kapulan kuitenkin oikein hyvin mutta sitten takaisin tullessaan alkoi katsella viereistä kehää (?) ja tepsutteli ohitseni kapula suussa. Kata ei yleensä ympäristöä noteeraa mitenkään ja vaikka kapulankin olin vaihtanut niin kyllä tuo oli jokin väsymysoireyhtymän aiheuttama virhe. Kun kutsuin, Kata tiputti kapulan ja tuli ihme vinoistuntaan eteeni. Kapula jäi niin kauas, ettei ollut mitään mahiksia sitä saada otettua.


Maahanmeno on nyt opittu hyvin, jipii, 7 p. Kun se vaadittava liike onnistuu on tosi tyhmää ottaa pistemenetykset perusasentovirheistä (lisäkäskyt). Palkkaamattomuus vähän jumittaa (tai olisko taas uusi pallojumi?) Kataa ja toinen on muka ihan kysymysmerkkinä, kun sanotaan sivulle...


Seisominen, upea upea pysähdys aika hyvätempoisesta seuraamisesta, 7 p. Ja taas, samaa perusasentovirhettä pukkaa.


Hyppy tuli tehtyä varsin komeasti, 9 p. Vauhdikas ja suorastaan lennokas suoritus, johon olen tosi tyytyväinen. Perusasentoon siirtyminen hiukan "tahmea", siitä pistemenetys.


Kokonaisvaikutus 8,67 p. Jokainen tuomari antaa omat pisteensä ja niistä lasketaan keskiarvo. Tuomarit antoivat 9/9/8.

Tulos AVO2 144,67 p, sijoitus 47/102. Suomen Collieyhdistyksen sijoitus 48/69.

Blogin kuvista kiitos Sirpa Käpylä. Lisää kuvia Katan suorituksesta.

Videot meidän suorituksesta. Ensimmäisessä paikallaolo, toisessa loput liikkeet. Kiitos kuvauksista Pasi ja Janne :)





Olipa kisoissa yksi Arttulan koiruuskin :) Janne ja Hilppa edustivat omaa seuraansa alokasluokassa. Ihan kaikki ei onnistunut heilläkään mutta oikein hienosti saivat kuitenkin tuloksen.

Tulokset:
BH JK2 Pim Bulan Williruusu AVO2 144,67 p
Arttulan Xtra Nokkela ALO3 124,75 p

Kisapäivä jatkui vielä oman suorituksemmekin jälkeen. Sen verran alkoi väsymys painaa, ettei mitenkään jaksanut enää seurata toisia koirakoita niin antoisaa kuin se onkin. Lähdimpä ajelemaan kotia kohden. Ajoreitti piti kulkea Klaukkalasta Hanko-Hyvinkää tielle, josta sitten motarille Turun suuntaan. Siinä sitten aikani ajeltua aloin ihmetellä, kun jotenkin outoja paikkakuntia alkoi tulla vastaan. En vaan tiedä, miten voi ajaa senkin verran ison tien, kuin Hanko-Hyvinkää tien ohitse mutta niin vain olin ajellut sellaiset melkein 30 kilsaa ohi Lopelle... "pikkanen" mutka tuli kotimatkaan, kun ajelin sitten Forssan kautta kotiin.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Pientä kisajännitystä...

Katan tokoliikkeiden viimeistelyhionta SM-kisoja varten on edennyt yleisesti ottaen varsin mukavasti. Olen muuttanut Katan palkitsemistapaa jonkin verran. Saa nähdä, miten sitten kokeessa käy, koska tämä pari viikkoa mikä on ollut aikaa ajaa muutoksia liikkeihin on ollut kuitenkin lyhyt aika sellaisen hyvän rutiinin saamiseksi. Katan kanssa kun ei voi edes junnata mitään, koska sillä on taipumus innoissaan alkaa ennakoimaan suorituksia.

Ikä muuttaa näemmä myös koiraa. Nuorempana Katan palkkana ei voinut käyttää makupaloja, se ei niitä pitänyt mitenkään palkitsevina vaikka muuten on ahne ja ruokakuppi tyhjenee hetkessä. Mutta kun treenataan tottista niin pallo ja heiteltävät lelut olivat se ykkösjuttu. Pallo on edelleen in mutta yllättäen makupalatkin ovat alkaneet maistua hurjan hyvin. Kata täytti helmikuussa 6 vuotta.

Liikkeestä maahanmeno on alkanut namipalkalla sujua kuin rasvattu. Eipä tarvita enää toista käskyä ja maahanmeno on tosi nopea (katsopa tuosta videosta).

PM-kisan videon kun katsoin tarpeeksi monta kertaa, tajusin lopulta, miksi Kata otti istuvaa asentoa pysäytyksessä. Ikinähän sitä ei ole istuvaan asentoon pysäytetty luoksetulosta. No voi voi, jos antaa käsimerkiksi kaukokäskyjen istu-käsimerkin niin kyllähän fiksu koira yrittää käskyn sitten toteuttaa... Niinpä meillä meni vaihtoon luoksetulon pysäytysmerkkikin, jotta se erottuu kunnolla kaukkareiden merkistä. Tästä sitten seurasi se ongelma, että kun pysäytystä on pitänyt ottaa nyt useampaan otteeseen, alkaa itse luoksetulossa vauhti hiipua. Videosta myös huomasin, että merkkini on vähän hidas, tuosta vielä joku tarkka tuomari tiputtaa pinnan.

Kannattaa muuten siivota joskus kotona. Löysin nimittäin kauan kadoksissa olleen pienen noutokapulan. Videolla on tällä hetkellä käytössä ollut 650g painava kapula (tai voi se painaa enempikin, on aika iso) ja sen kanssa nouto menee muuten hyvin mutta luovutus tuppaa tulemaan vinoksi kapulan painon takia. Tässä onkin sitten ruhtinaalliset kaksi päivää aikaa ottaa treeniä tuolla kevyellä kapulalla.

Ikä alkaa painaa varmaan itseä... mulla ei tahdo pysyä enää mielessä, mitä käskyä piti milloinkin käyttää. Välillä sanon ihan mitä sattuu ja Kata katsoo kummissaan, että mitähän tuo sekoo. Erittäin hyvä esimerkki tossa videolla: palaan Katan luo istumisharjoituksen jälkeen ja sanon sille 'sivulle' ja en edes tajua, että tyhmä minä ja kun katson Kataan, se menee maahan (täytyyhän sitä jotain tehdä, kun kerran käsketään). Toivon vaan, että kokeessa en sitten itse sörssi meidän suoritusta.

Joop, eiköhän se ole sitten siinä. Jos kaikki menee nappiin, Kata vetää aivan loistosuorituksen. Se realistinen, ihan oikea tavoite on saada suoritus ilman nollia. Ja sitten se "Vähänkö ois hianoo" -tavoite olisi päästä palkintopallille :) Katalla on tasan 100 kilpakumppania ja luvassa on hirmu hellettä, joten ihan lahjaksi ei sijoituksia saa. Ja tosiaan, yhtään nollaa ei saa tulla, että saisi edes ykköstuloksen. Onneksi tulostavoitepainetta ei sinänsä ole, PM-kokeissa saimme jo ykköstuloksen ja kisaoikeus seuraavaan, Voittajaluokkaan meillä jo on. SM-kisojen jälkeen alammekin tuloksesta huolimatta treenata täysipainoisesti voittajan liikkeitä.



Henkilökohtainen Suomen Mestaruus käydään ylimmässä, erikoisvoittajaluokassa sunnuntaina, jonne karsitaan 20 parasta lauantain kokeesta. Kata kisaa avoimessa luokassa ja osallistumme Suomen Collieyhdistyksen joukkueessa. Joukkueet kisaavat omasta mestaruudesta lauantaina.

Tottelevaisuuskokeiden SM-kilpailuiden kotisivu