Congon ja Nitron rakkauslapset

Dessan astutustouhut osuivat toukokuun alkuun, samaan aikaan myös Congolla alkoi juoksu. Olin jo sellaisissa ajatuksissa, ettei Congolle enää tehtäisi pentuja, koska viimeksi sillä jäi yksi pentu jumiin ja jouduimme tekemään hätäkeisarileikkauksen ja menetimme puolet pennuista. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Dessa juoksuineen varasti minun huomioni. Dessalla oli juoksun kahdestoista päivä menossa ja se oli vikitellyt jo monta päivää sulhastaan Jakkia. Jakki vain oli sitä mieltä, että parhaat päivät ovat vielä tulollaan. Congosta Jakki ei ollut myöskään kiinnostunut. Congosta ei ollut kiinnostunut vielä superluotettava karjispappa Kinokaan. Kino sentään on yli kymmenen vuotta asunut narttujen kanssa ja se kyllä kertoo, kun nartulla on parhaan päivät. Nitro puolestaan nuoren pojan koko 11 kuukauden innolla rakasti molempia tyttöjä.

Pidän itseäni myös jo aika hyvänä koiran käytöksen tuntijana ja näen heti varsinkin omista koiristani, millä mielellä ne kulloinkin ovat. Congo puolestaan on ollut aina tarkka omista päivistään ja jos sillä ei ole otollinen aika astutukseen, se antaa urokselle hammasta niin että karvat pölisee. Tälläinen karvan pölinä vaihe oli Congolla menossa.

Olimme pihalla pissatuskeikalla melkein koko lauman kanssa (Dessa ei tokikaan) ja koirat painelivat ees taas niinku asiaan kuuluu. Congo oli jatkuvasti valvovan katseeni alla, se juoksi vierestäni selkäni taakse Nitro perässään, käännyin ja sanoin Nitrolle, että 'hei älä viitsi ahdistella Congoa' - ja mitä ihmettä, Nitro laskeutui Congon selän päältä ja ne olivat nalkissa! Kääk! Suomen kielestä ei löydy sanaa, joka voisi kuvata sitä tunnetta, mikä minulle tuli. Fiilis oli sekoitus ällistystä, epäuskoa, järkytystä, paniikkia, ihmetystä ja pitää tunnustaa, oli siinä hiven iloakin, että kallis australiantuonti osaa ainakin astua... mutta enivei, tilanne tuntui täysin epätodelliselta, sillä ei näin pitänyt voida edes tapahtua. Taisin ihan oikeasti nipistää itseäni.

Todettakoon tässä vaiheessa, että Congolla oli menossa juoksun viides päivä! Samaan hengenvetoon voin kertoa, että vuosi sitten keväällä Congo näytteli valitsemalleni huippusulhaselle hammasta siihen malliin, että oksat pois. Varauroskin saapui paikalle, josko se kelpaisi rouvalle. No ei, ei kelvannut. Eka sulho vietti meillä kaksi viikkoa yrittäen pehmittää Congoa siinä onnistumatta. Vein tämän uroksen pois, varauroksen (Hippi) jäädessä vielä meille. Usko astutuksen onnistumiseen alkoi jo hiiipua, kunnes juoksun 26 päivä Congo sitten yllättäen suostuikin Hipille! Viimeinen astutus oli juoksun 29 päivä ja Hipin käyttäytymisestä päätellen, tämä oli se kaikista paras päivä. Tämän jälkeen vein jo Hipin pois, jäi kyllä mietityttämään, että miten pitkään Congo oikein olisi ollut suostuvainen.

Vaikka tuo Nitron vahinko ei olisikaan saanut käydä (Nitrolla oli tuolloin kaikki terveystutkimuksetkin vielä tekemättä) niin puolustuksekseni totean, että enpä tosiaan osannut olla tarpeeksi varuillani tuon viime kevään jälkeen. Samoin Dessan innokkuus oman juoksunsa kanssa jotenkin sotki huomiokykyäni, kun Congo ei ollut näyttänyt vielä mitään merkkiä suopeudestaan kenellekään. Congollahan on myös sellainen tapa, että vaikka se on kiukkuinen uroksille se vikittelee kaikkia meidän lauman tyttöjä aivan mahdottomasti.

Congon raskausaika sujui hyvin. Synnytyksen lähestyessä alkoi kuitenkin pelottaa viime kertainen keisarileikkaus, miten se mahdollisesti vaikuttaa tähän tulevaan synnytykseen. Synnytykset osuvat yleensä huonoon aikaan, jos tarvitsee lähteä kiireellä eläinlääkärille. Päivystävä eläinlääkäri ei ole välttämättä ihan lähellä ja nopeasti liikkeelle lähtö itselle ja synnyttävälle koiralle ei ole mikään itsestään selvä juttu. Niinpä selvittelin, josko olisi mahdollista tehdä keisarileikkaus koko pentueelle. Ja kyllähän se oli. Itselle oli yllätys, kun eläinlääkäriasemalla todettiin, että keisarileikkaukset ovat ihan arkipäivää monille roduille (itse asiassa aika järkyttävää, että jotkut rodut eivät pysty enää itse lisääntymään - ihmisrotu on ihan yököttävä).

Keisarileikkausta ei voida aloittaa ennen synnytyksen käynnistymistä, koska ei voida tietää ovatko pennut valmiita syntymään. Varsinkin Congon tapauksessa, kun astutus oli tapahtunut niin juoksun alussa, olisi voinut käydä niin, että leikataan liian aikaisin, jos leikattaisiin vain lasketun ajan perusteella. Eläinlääkärin mukaan hedelmöitys on voinut tapahtua jopa vasta viikon kuluttua astumisesta. Alustavasti kuitenkin varasimme ajan lasketulle päivälle.

Dessan laskettu synnytysaika oli 4.7. ja Congon 1.7. Dessa aloitti synnyttämiseen valmistautumisen kesäkuun viimeinen päivä. Oma olo alkoi olla lievästi sanottuna hermostunut, mitenköhän tässä vielä oikein käykään... Congo onneksi ei näyttänyt mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, se mm. söi ruokaa hyvällä halulla. Muutimme Congon leikkausajan heinäkuun toiseen päivään.

Dessan pennut syntyivät 1 pvä ja samana iltana Congo jätti viimeisen ruokansa syömättä, joka oli sitten lähtölaukaus Congon synnytykseen. Seuraavana aamuna huristelimme eläinlääkärille. Ensimmäinen pentu tuntui jo synnytyskanavassa, joten olimme kyllä niin oikeaan aikaan liikkeellä, ettei muuta kuin koira suoraan leikkaukseen. Pentuja kaivettiin masusta 5 urosta ja 2 narttua. Leikkaus sujui hyvin ja kaikki pennut säilyivät hengissä.

Eläinlääkärin mukaan leikkaus oli ollut hyvä ratkaisu, Congolla tuntui kohtu sen verran veltolta, että joka tapauksessa olisimme joutuneet leikkauspöydälle, sillä hän ei uskonut, että synnytys olisi onnistunut ainakaan kokonaan Congon omin voimin. Kohdussa ei näkynyt mitään vikaa muuten, joten kohtua ei poistettu. Kyllä nyt tuntui hyvältä tuo minun ratkaisuni leikata Congo. Sen verran pitää todeta, että melko kallista lystiä tuo leikkailu on vaikka olimme ihan normaalikellonaikaan liikkeellä. Melkein 700 euroa kilahti kassakoneen summaksi. Huh.

Leikkauksen jälkeen Congo oli aika pökkyrässä eikä se heti tajunnut mitä ne pienet otukset olivat. Varmaan ne haisivatkin oudoille, kun olivat leikkauksen läpi käyneitä. Eläinlääkäriasemalla varoittelivat jättämästä emää yksin pentujen kanssa, jotkut nartut tappavat pentunsa. Meikäläinen siis vietti aikaansa maaten pentulaatikossa, hyvin mahduimme sinne kaikki, kun pidin jalkani ulkopuolella :) Loikoilu teki hyvää itsellekin, univelkaa oli kertynyt aika tavalla viime päivinä. Saatuaan päänsä selväksi aineista Congo alkoi hoitaa pentujaan ihan normaalisti. Congo ei kuitenkaan ollut ensi kertaa näissä hommissa.

Ihmeellinen on luonnon parannusvoima, sillä leikkaushaava parani aivan käsittämättömän nopeasti. Pari päivää ja sitä ei meinannut enää edes löytää.